Onko rakkaus taito? Vai jotain muuta.

Me puhumme paljon rakkaudesta. Kaikki eivät uskoakseni kuitenkaan pysähdy tunnustelemaan kysymystä siitä, mitä rakkaus oikeastaan on. Sitäkin harvemmin törmään keskusteluissa siihen, että keskustelukumppanini toteaisi ääneen ne tärkeät sanat, jotka voisivat johdattaa lähemmäs asiaa; minä en oikeastaan tiedä mitä rakkaus on. Mutta haluaisin oppia siitä lisää.

Yleisimmin rakkaus samaistetaan johonkin niistä kokemuksista, joita koemme kun ihastumme ja tunnemme läheisyyttä jonkun toisen kanssa. Tapaamme ihmisen, jonka myötä koemme enemmän avoimuutta, iloa, läheisyyttä ja sydämellisyyttä. Usein myös seksuaalinen veto ja kokemus siitä, että haluamme toista niin lähelle kuin mahdollista, mielellään kokonaan yhdeksi toisen kanssa, mielletään rakkaudeksi. Tämän vuoksi pidämme rakkautena myös niitä hetkiä, joissa yritämme pitää kiinni rakkauden kohteesta, kaipaamme rakkautemme kohdetta ja koemme vaikkapa mustasukkaisuutta rakkauden kohteestamme.

Jotkut näkemykset sanovat, etteihän tämä ole rakkautta vaan enemmänkin jonkinlainen riippuvuussuhde. Minusta se on ymmärtämätön, vaikkakin hassu lähestymistapa asiaa kohtaan. Niin moni rakkauslaulu kertoo hetkin riipaisevasta ja toisessa hetkessä kaiken kauneudella täyttävästä rakkaudesta, että täytyyhän sen olla totta monelle meistä.

Seksuaalisuuden sanotaan olevan rakkauden alhaisin muoto. Se on haluavaa, joskus pakottavaa ja usein myös eläimellistä ja takertuvaa. Etenkin jos rakkaus toista ihmistä kohtaan ei pidä sisällään mitään muuta. Minulle se ei silti tee siitä huonompaa tai vähemmän tärkeää kuin muunlainen rakkaus. Se on rakkautta sen kehollisimmassa muodossaan.

Seksuaalisen rakkauden lisäksi moni tuntee emootionaalisen rakkauden. Tunteen siitä, että on viimein löytänyt ihmisen, joka näkee minut, rakastaa minua ja mahdollistaa sen, että saan kokea niitä emootionaalisia tunteita, joita olen kaivannut kokea. Emootionaalisen rakkauden kaunis puoli on se, että se avaa meitä emootionaalisesti. Niin toinen kuin me itse pääsemme lähemmäs itseämme.

Rakkaus näistä näkökulmista on sitä, että se saa ilmentyä kehollisesti ja emootionaalisesti. Saamme kokea sitä mitä kaipaamme kokea näillä tasoilla. Mutta onko rakkaus myös jotain muuta kuin saamista?

Antaminen

Rakkaus virtaa kahteen suuntaan. Niin minuun kuin minusta toisille. Antaminen voi tarkoittaa monia asioita. Se on sen ihmisen, asian tai yhteisön huomioimista, johon rakkauden kohdistamme. Pelkkä fyysisten asioiden antaminen ei kuitenkaan ole ainoa muoto. Kun haluamme ravita vaikkapa toista ihmistä, voimme antaa hänelle itsestämme. Muistatko edellisen kerran kun sinulle läheinen ihminen kertoi sinulle jotain, joka oli hänelle hyvin henkilökohtaista ja intiimiä? Tuossa hetkessä saatoit tunnistaa sen, että tämä itsensä sinulle antaminen tuntui rakkaudelliselta ja ravitsevalta sinullekin.

Antaminen voi olla sitä, että annat itsestäsi jotain hyvin henkilökohtaista tai kutsut toisen tekemään niin ja tarjoat siihen turvallisen tilan. Tilan, joka on vastaanottava ja avoin.

Avoimuus

Itsensä hyväksyminen on viime vuodet ollut pinnalla olut termi. Käytännössä tämä hyväksyminen on sitä, että annamme tilaa sille mitä koemme ja millaisia olemme. Olemme avoimia olemassa olevalle todellisuudelle sen sijaan, että pyrkisimme jatkuvasti muokkaamaan sitä vaikkapa itsemme muokkaamisen muodossa. Tai toisen ihmisen muokkaamisen muodossa.

Olen kohdannut elämässäni monta sellaista ihmistä, joka toivotti ajatukseni, tunteeni, toiveeni ja toimintani tervetulleeksi sellaisena kuin se on, hetkessä, jossa itse suhtauduin näihin asioihin tuomitsevasti tai arvostellen. Noissa hetkissä olen kokemuksellisesti ymmärtänyt paitsi sen kuinka haastavaa minun on ollut rakastaa itseäni sellaisena kuin olen, myös sen miltä hyväksynnän muodossa ilmenevä rakkaus maistuu, tuntuu ja näyttää. Se on avoimuutta ja tuosta avoimuudesta kumpuavaa sydämellistä ymmärrystä sitä kohtaan mitä on.

Myötätunto

Sydämellinen ymmärrys tarkoittaa myötätuntoa. Se on avoimuutta omaa tai toisessa syntyvää kokemusta kohtaan ja sen tuntemista omassa sydämessä. Se on sitä kun annan omaan sydämeeni sattua silloin kun toinen kertoo minulle kuinka häneen on sattunut. Se on sitä kun ilahdun sydämessäni ja annan silmäkulmieni kostua kun toinen ihminen kertoo häntä koskettaneesta asiasta. Vailla tarvetta tehdä sille mitään.

Myötätunnosta on toisinaan puhuttua rakkauden korkeimpana muotona. Kuulin kerran myös sanat; ymmärrä myötätunnollasi, tai ymmärrät aikojemme tapahtumat väärin.

Mieleni ei koskaan voi rakastaa tai ymmärtää tavalla, joka tavoittaisi toisen tai oman inhimillisyyteni. Kun haluan rakastaa, minun täytyy voida olla paitsi avoin, antaa kokemusteni myös koskettaa sydäntäni syvästi ilman, että reagoin muuttaakseni asioita.

Onko rakkaus myös toimintaa?

Iso osa toiminnastani perustuu reaktiivisuuteen. Siihen, että reagoin tapahtumiin muuttaakseni joko sitä mitä koen tai sitä mitä ulkopuolellani tapahtuu. Reaktio on aina avoimuuden vastakohta.

Rakkaudellinen toiminta tarkoittaa minulle sitä, että kykenen ensin olemaan avoin sille mitä minussa ja ympärilläni tapahtuu. Kun en reagoi, löydän usein erilaisen ja uuden tavan toimia tilanteessa. Tavan, joka on rakkauden informoima. Ollessani tilanteessa, joka herättää minussa epävarmuudeksi kutsutun emootionaalisen reaktion, taipumukseni olisi joko muuttua tuoksi epävarmuudeksi, kompensoida sitä pullistamalla rinnuksia tai yrittämällä muuttaa sitä asiaa ulkopuolellani, joka triggeröi tämän reaktion. Kaikkia värittää se, etten kykene olemaan avoin sille mitä tapahtuu.

Olen varma, että olet joskus huomannut toiselle ihmiselle itsestäsi kertoessa, että hän ei kykene olemaan läsnä tässä tilanteessa vaan reagoi siihen, pitääkö paikkansa? Tuntuiko sinusta tuolla hetkellä siltä, että sinut kohdattiin rakastavasti? Veikkaan, että ei. Olen myös varma, että tunnistat yhtälailla sen, että toimit usein myös itse näin. Se on inhimillistä ja tuttua meille jokaiselle.

Kun maltan olla toimimatta reaktioni ohjaamana ja sen sijaan kykenen olemaan avoin ja hengittämään, huomaan, että löydän itsestäni uudenlaisen tavan toimia. Tavan, joka tuntuu uudelta ja siksi usein hieman epämiellyttävältä. Samalla olen kuitenkin avoimemmassa tilassa ja voin kokea jonkinlaisen rakkauden olomuodon heräävän itsessäni sen sijaan, että sulkisin sen pois toimiessani reaktioni pohjalta.

Rakkaudella on monia muotoja ja värejä. Parhaiten tämän huomaa ihmisryhmässä.

Rakkauden harjoittelu ihmisten välisessä kanssakäymisessä

Vuosi sitten kuulin ensimmäisen kerran sanat siitä, että ihmiselle tekee hyvää kerääntyä saman ihmisryhmän kanssa yhteen läsnäolon hengessä säännöllisesti. Tämä perusteltiin sillä, että tullessaan läheiseksi näiden ihmisten kanssa, alamme huomata, että he edustavat kaikkia maailman ihmisiä, tai omaa maailmaamme pienoiskoossa.

Kun lähelläni on ihmisiä, jotka eivät ole minulle etäisiä ja joiden seurassa minulla on intentio siihen, että olen läsnä sille mitä minussa tapahtuu, huomaan helposti sen kuinka vaikea minun on rakastaa.

Yhtä ihmistä on vaikea kuunnella ja huomaan arvostelevani häntä. Toisen jutut ärsyttävät ja kolmannen jutut herättävät minussa kiinnostusta, huomaan haluavani hänestä jotain. On vaikeaa vain olla avoin. Nämä samat asiat kohdistuvat minuun itseeni, toisiin ihmisiin ja asioihin elämässäni myös arjessa.

Kun olen hereillä reaktioistani, huomaan tulevani tietoisemmaksi siitä itsessäni, mikä estää minua rakastamasta. voin ryhmässä harjoittaa kärsivällisyyttä kun koen tylsyyttä. Voin kohdella ystävällisesti ja avoimesti niitäkin, jotka ärsyttävät ja voin pidättäytyä hamuamasta niitä asioita niiden ihmisten kanssa, jotka herättävät minussa kiinnostusta. Tai voin lähestyä tällaista ihmistä ja kertoa siitä mitä koen hänen suhteensa, joka voi olla monelle meistä se tarpeellinen rohkea ja kasvattava askel.

Rakkauden olomuodot?

Aloitin kirjoitukseni siitä, että rakkaus on monelle meistä fyysistä ja emootionaalista. Haluavaa, kaipaavaa, tarvitsevaa ja täyttävää niin fyysisesti kuin emootionaalisesti.

Avoimuutta, läsnäoloa ja hyväksyntää harjoitellessa on mahdollista tutustua myös toisenlaiseen rakkauteen. Sen muotoja ovat mm. myötätunto, ilo, rohkeus, voima, luottamus ja välittäminen.

Nämä ovat asioita, joita voimme harjoitella. Ennen kaikkea ne kuitenkin ovat sellaisia ilmiöitä, jotka heräävät meissä kun olemme läsnä ja avoimia elämälle sellaisena kuin se on. Ajan kanssa alamme huomata, että rakkaus on meissä oleva substanssi, aine ja elävä energia, joka vastaa elämämme tilanteisiin oikealla tavalla kun annamme sille tilaa reaktioidemme ohjaamana toimimisen sijaan.

Mitä rakkaus siis on?

Rakkaus ilmenee fyysisesti haluna ja intohimona. Se antautumista fyysisesti ja se on maailman tai toisen ihmisen ottamista fyysisesti.

Rakkaus on käytännön tekoja, jotka kertovat toiselle tämän merkityksellisyydestä.

Rakkaus on läheisyyttä ja täyttävä emootionaalinen kokemus.

Rakkaus on hyväksyntää ja avoimuutta. Sydämellä ymmärtämistä.

Rakkaus on meissä asuva ja erilaisia muotoja ottava elävä energia.

Rakkaus on jotain, johon voimme kasvaa harjoittamalla rakkautta elämämme konkreettisten tapahtumien keskellä, hetki hetkeltä.

Mitä sinä ajattelet tai koet rakkauden olevan? Koetko rakkautta ja jos, mitä se tarkoittaa konkreettisesti? Osaatko mielestäsi toimia rakkaudesta? Miten voisit oppia rakkaudesta tai rakastavasta toiminnasta?

Jaa kirjoitus myös tuttavillesi.

Mitä se tarkoittaa kun sanon; minä rakastan sinua?

Toivon sinulle hyvää.

Että saat kokea kaiken sen mikä on sinulle merkityksellistä.

Että saat kasvaa, puhjeta kukkaan ja antaa vain sinulle luovutetun tuoksun levitä maailmaan.

 

Sitä, että olen sinulle rehellinen, jotta ravitsen samaa sinussa.

Että sitoudun siihen mikä syntyy välillemme, mitä valitsemme yhdessä rakentaa ja minkä mahdollisesti myös saatamme lepoon.

 

Halua osallistua siihen ja todistaa sitä muutosta, jonka kipinöistä rakkaus syttyy ja saa voimansa yhä uudelleen ja uudelleen.

Sitä, että myönnän kun sydämeni kivettyy, jotta se voi pehmentyä. Että näen jäykistymiseni, jotta voin elävöityä. Että myönnän kun olen unohtanut itseni, jotta voin jälleen saapua luoksesi.

 

Se on uteliaisuutta sinusta. Ei vain tietystä sinusta vaan siitä sinusta, joka paljastuu meille yhä selkeämmin kun vaihdat kasvoja vuosien varrella. Lupaan, etten koskaan usko, että olet vain se mitä näen juuri nyt.

Sitä, että uskaltaudun lähestymään sinua toiveitteni kanssa. Pyydän, ilmaisen haluavani, uskaltaudun antautumaan ja pyrin antamaan sen mitä olen. Että uskallan tulla yhä lähemmäksi.

 

Se on myös käytännöllistä. Olisi hienoa puhua rakkaudesta loputtomiin. Arjen keskellä näen kuinka todella osaan rakastaa. Hymyilemällä kun laskeudun viereesi pitkän päivän jälkeen. Tarttumalla kantamuksiisi silloinkin kun hyvin jaksat ne itsekin kantaa. Myötätunnolla sitä kohtaan kun tunnen sinun olevan liian väsynyt tuntemaan omaa sydäntäsi.

 

Se on sitä, että valitsen nähdä itseni kauniina, jotta voisin nähdä sinutkin kauniina. Että olen lempeä myös minussa kasvavia rikkaruohoja kohtaan, jotta en niin innokkaasti pyrkisi kitkemään niitä sinusta. Emmehän kumpikaan tiedä miksi nekin lopulta voivat kasvaa.

 

Minulle sinä olet ikuisesti mysteeri. Vuosienkin jälkeen kuin siemen, josta voi versoa mitä vain.

Sitä se on, rakastaminen. Että annan itseni ravita sinua ja suostun siihen, että sinäkin toisinaan ravitset minua, jos niin haluat.

***

Kokeile: valitse henkilö, jolla sanot tai haluaisit sanoa nämä sanat. Kirjoita itsellesi mitä oikeastaan tarkoitat. Haluatko ilmaista sanoilla jotain? Mitä se on? Haluatko saada sanoilla jotain? Mitä oikeastaan tunnet? Ole utelias ja opi rakkaudestasi.

Kun osaat hengittää, opit rakastamaan

Sisäinen puhe: ”Huh, pitää vähän hillitä, alkoi innostuttamaan vähän liikaa. Vähän alko jopa nolostuttamaan.”

Kun tunnen liikaa tai kokemukseni on liian kaukana siitä mitä olen tottunut kokoemaan jokapäiväisessä elämässäni, helpoin tapa hallita itseäni on hallita kehoani ja hengitystäni. Innostus ja viaton ilo jännittyvät kun estän itseäni hengittämästä ja tuntemasta sitä mitä minussa tapahtuu. Jäykkä asento ja kasvojen ilmeiden säätely auttaa minua tässä myös.

Sisäinen puhe: ”Okei, tää on nyt liikaa ja asiatonta. Ei tuolla tavalla saa käyttäytyä. Tää on asiatonta.”

Kun toinen ihminen on liikaa enkä halua ottaa vastaan sitä millä tavalla se koskettaa minua, luontainen tapa pyrkiä rajoittamaan omaa kokemustani sekä toisen käytöstä on olla hengittämättä, jähmettyä ja hallita ilmeitäni.

Miksi en voi olla avoin sille mitä tapahtuu? Hengittää, olla rento ja luonnollinen jännittymisen sijaan?

Haluat osallistua elämääsi aktiivisesti hengittämällä

Kun hengitän, tilanteessa kuin tilanteessa, avaudun väistämättä omalle kokemukselleni. Sisään hengittäessä energisoin, eli vahvistan sitä mitä on. Hengittäessäni ulos annan itseni rentouta siihen mitä on. Kun hengitän ulos, annan sen mitä minussa on myös liikkua.

Kokeile:

Hengitä sisään niin, että vatsasi pullistuu. Jos saat hengityksen tuntumaan sukuelimissäsi tai lantionpohjassasi asti, hyvä. Jos et, nämä alueet ja palleasi saattavat olla jännittyneet.

Pidätä hetki hengitystä. Ja päästä sitten itsesi hengittämään ulos ihan rauhassa. Avusta lopuksi hengitystäsi hieman niin, että uloshengityksesi syvenee. Pidätä hetki ja toista toiseen kertaan. Vain kaksi hengitystä ja olet hieman enemmän kosketuksissa sen kanssa mitä sinussa tapahtuu.

Kun osaat hengittää, opit rakastamaan

Kun olen väsynyt ja muistan hengittää, annan tilaa väsymykselleni. Annan itseni kokea sen. Kun minua kiukuttaa ja annan itseni hengittää, tunnen kiukun itsessäni selkeämmin.

Kun hengitän pinnallisesti ja jännityn, laitan hanttiin. Mille? Juuri sille mitä minussa tapahtuu. Rakastaminen on avoimuutta. Sen syleilemistä mitä on tässä ja nyt.

Kun annan itseni jännittyä ja hengitän, avaudun kokemaan tuon jännittymisen. Kun huomaan olevani tuomitseva ja hengitän, osoitan rakkautta sitä kohtaan, että minussa on tällainen tuomitsevuus.

Haluat olla avoin sille mitä sinussa tapahtuu

Rakkaudella on monia eri makuja. Kun avaudun hengitykseni avulla kokemaan voimattomuuteni, se muuntautuu voimaksi. Kun annan itseni tuntea epävarmuutta, huomaan varmuuden nousevan sisältäni. Kun katson avoimesti sitä kuinka jäykkä ja vakava olen, sallien itseni hengittää, olemustani keventävä ilo alkaa rikastuttaa minua.

Kun annan itseni avautua toisen kiukulle, saatan tuntea sen alla olevan loukkaantumisen ja rakkaus muuntuu myötätunnoksi. Kun keskustelen ystäväni kanssa ja hän kertoo kuinka hänestä ei ole viemään aloittamaansa hanketta loppuun, huomaan muuttuvani rennon itsevarmaksi ja kykenen tukemaan häntä olemalla paikalla hänen horjumiselleen.

Kun hengitän, avaudun sille mitä on tässä ja nyt. Kun annan itseni kokea sen, rakkaus minussa vastaa siihen juuri oikealla tavalla. Kun yritän hallita tai torjun sen mitä on, suljen yhteyteni siihen muuntumiskykyiseen rakkauteen, joka minussa on.

Kokeile:

Pysähdy istumaan hetkeksi ja luo kosketus hengitykseesi. Tuo sitten mieleesi tilanne, joka herätti sinussa viimeksi vahvan emootionaalisen reaktion. Hengitä samalla kun annat muiston herättää siihen liittyvän tunteen.

Kokeile olla tekemättä emootiolle mitään. Anna itsesi vain kokea se ja mahdollisesti sen tuoma reaktio. Hengitä, aisti ja tunne. Ole hengityksen ja muistosi kanssa hetki, esimerkiksi 3 minuuttia. Kysy sitten itseltäsi ääneen kysymys: miten hengitys vaikuttaa kokemukseeni. Vastaa itsellesi ääneen.

Kun hengität, olet kosketuksissa luontaisten voimavarojesi kanssa. Se auttaa sinua töissä, kumppanisi kanssa, lastesi seurassa ja ollessasi itsesi kanssa kahden.

Sen sijaan, että yrittäisit tulla rakastavaksi ihmiseksi tai torjuisit niin itsesi kuin ulkomaailman, kokeile hengittää ja avautua sinulle ja ympäristölle sellaisena kuin se on. Näin opit avautumaan ja olemaan aktiivinen osallistuja elämäsi hetkiin. Vastaanottamaan ja antamaan.

Näin opit rakastamaan.

***

Muistuta asiasta myös tuttaviasi:

 

Rehellisyys on taito käyttää totuutta

Rehellisyys on taito käyttää totuutta. Löydät alta 5.6 järjestetyn webinaarin tallenteen. Antoisaa kuuntelua ja laita video jakoon jos sen käsitelty aihe puhuttelee.

Lähes jokaisella meistä on haava, joka syntyy siitä, että meitä ei ole nähty omana itsenämme

Ajattelin aluksi kirjoittaa sulle tekstiä miehuuden nykytilasta. Kerron kuitenkin mieluummin jotain siitä, mitä olen oppinut omasta miehuudestani ja minuudestani matkani varrella.

Olet varmasti nähnyt elokuvissa ja tosi elämässäkin sen tyypin, joka vaikuttaa itsevarmalta vaikka pinnan alla on jotain hieman rikkinäistä. Tuo kaveri olin minä ja on edelleen osa minua.

Rikkinäisyys ja sisäinen ristiriita eivät olleet mulle aiheena uusia, kun vuonna 2008 heräsin siihen, ettei elämä voinut jatkua samalla tapaa. Mun sisällä oli apua huutava pikkupoika, samalla kun päällimmäinen kerros mun olemuksessa oli jotain muuta. Puskuri, joka työnsi pois kaikkea sitä mikä muistutti tuosta sisällä olevasta heikkoudesta. Elämä maistui noihin aikoihin taistelulta, jossa juoksin haavaani karkuun.

En ole koskaan kirjoittanut asiasta suoraan. Aiemmin siksi, että haava on ollut herkkä paikka. Myöhemmin siksi, että aiheesta puhuminen herättää välillä muissakin vahvoja tunteita. Ystäväni muistutti kuitenkin taannoin jakamisen merkityksellisyydestä, kun hän mainitsi löytäneensä luottamusta nähdessään toisen eheytyneen huonoista lähtöasemista huolimatta.

Alemmuuden ja huonommuuden ympärille kietoutuva minuus

Mun lapsuus oli monilla tavoin hyvä. Moneen tarinaan verrattuna ruusuinen. Monen asian summana minuuteni alkoi kuitenkin muotoutua sen kokemuksen ympärille, että olen huono, häpeällinen, heikko ja jollain tapaa alempi ihminen. Paha. Kasvuympäristössäni kokemus alemmuudesta ja huonommuudesta oli vahvasti läsnä. Ja kuten jokainen tietää, tuollainen alemmuus ja sen synnyttämä viha siirtyvät jollain tapaa aina toisille.

Aikuistuminen on tarkoittanut sitä, että vapautan kasvuympäristöni vastuusta. Tarinasta on voinut vapautua kun

  1. ymmärrän kokonaisvaltaisesti sen, mille minuuteni on rakentunut
  2. otan vastuun itsestäni
  3. kasvan itselleni siksi vanhemmaksi, joka eheytymiseen tarvitaan

Tämä prosessi on ollut vuosien työ ja jatkuu edelleen.

Työskentely ihmisten kanssa on johtanut siihen käsitykseen, että lähes jokaisessa ihmisessä on olemassa tällainen herkkä paikka. Haava, joka syntyi siitä, ettemme tulleet tarvitsemassamme määrin nähdyksi, arvostetuksi, kohdatuksi ja tuetuksi.

Narsistinen haava

Koska narsismi on nykyisin varsin laajasti käytetty termi, selkeytän sen verran, että en puhu nyt narsismista mielenterveydellisenä häiriönä, vaan jokaiseen persoonallisuuteen kuuluvana ilmiönä. Joidenkin kohdalla näistä ilmiöistä tulee keskeinen osa persoonallisuutta ja pienessä osaa ihmisiä nuo ilmiöt muodostavat sairauden.

Narsistinen haava on haava, joka muodostuu sen myötä, että alkuperäistä olemustamme ei todenneta meille. Meitä ei nähty silloin kun sitä kaipasimme tai sinä ihmisenä, joka olimme. Haavan ydin on kipu siitä, että menetimme itsemme. Sen ympärys muotoutuu jokaisella meistä erilaiseksi, riippuen siitä minkälaisia kokemuksia tuon ei -näkemisen ympärillä on.

Minun kohdallani haava on värittynyt sellaisten ominaisuuksieni vaurioitumisella kuten energisyys, innostus, viattomuus, voima, miehuus ja itseni toteuttaminen. En ainoastaan menettänyt kontaktia näihin osiin vaan koin niiden tulleen myös torjutuksi, vihatuksi ja halveksutuksi. Tulkitsin kokemukseni niin, että se mitä pohjimmiltani olin oli paha ja väärin.

Narsistiseen haavaan liittyvät aina myös seuraavat ilmiöt;

  • vihaisuus, jolla haavaa puolustetaan
  • yksinäisyys ja etääntyminen kaivatusta kontaktista
  • ulkoisesta palautteesta/kokemuksista/asioista muodostuva ravinto, jolla haavaa pyritään ravitsemaan ja haavalta suojaavaa minäkuvaa vahvistamaan

Näinpä omaankin elämääni ovat liittyneet sekä

  • haavan ympärillä pyöriminen, eli alemmuuden, huonommuuden, voimattomuuden, syyllisyyden ja ulkopuolisuuden kokemukset
  • viha, aggressio, kapinallisuus. Oman heikkouteni kieltäminen sekä kyvykkyyteni todistaminen
  • toive tulla nähdyksi ja ne roolit, joiden kautta olen pyrkinyt saamaan hyväksyntää, arvostusta, rakkautta ja kokemuksen siitä, että minusta on johonkin

Haavan hoitaminen

Hoitaminen on tapahtunut sekä sisäisen että ulkoisen tuen vaikutuksesta. Pohjimmiltaan sen kautta, että olen sallinut haavani olla näkyvillä. Ajattelen asian niin, että puhdas ilma on se, joka parantaa. Myös laastarilla on ollut oma virkansa niissä hetkissä, joissa haava on ollut tulehtunut. Mulle tuon laastarin virkaa on toimittanut hieman kova ja etäinen emotionaalinen oleminen.

Luottamus siihen, että haavan voi paljastaa on rakentunut pikkuhiljaa sen kautta, että olen kokeillut sitä turvallisissa tilanteissa. Luottamuksen kasvamisen myötä on lopulta ollut mahdollista kokeilla olla niitäkin asioita, joita en kokenut tervetulleeksi menneisyydessä. Tiivistäisin eheytymisen seuraavaan ketjuun:

  • Huomaan ja hyväksyn sen miten suojaan haavaani –>
  • suojien alla oleva kipeys tulee lähemmäksi –>
  • sallin niiden tunteiden ja kokemusten tulla esiin, jotka liittyvät haavaan –>
  • tunnen kaipuun menetettyä itseäni kohtaan –>
  • putoan syvemmälle siihen tyhjyyteen, joka sisälläni on tuon itseni paikalla –>
  • menetetty itse täyttää tyhjyyden.

Palaute ja kokemukset onnistumisesta

Vaikka positiivinen palaute ja kokemukset onnistumisista voivat olla narsistista ravintoa, ne voivat olla myös korjaavia tekijöitä. Minulle onnistuminen harrastuksissa ja menestyminen yrittäjänä ovat korjanneet käsitystä itsestäni. Työni valmentajana, kurssien järjestäjänä ja kirjoittajana on ollut eheyttävää onnistumisten, saadun palautteen sekä sen vuoksi, että olen tehnyt jotain, joka perustuu oman osaamiseni ja kokemusteni jakamiselle. Tervehdyttävin palaute on sitä, joka kohdistuu autenttiseen minuuteen, eikä vain niihin rooleihin, joilla palautetta etsitään.

Omat kiinnostuksen kohteet

Omien kiinnostusten seuraaminen on ollut korvaamattoman tärkeää. Kokemukset siitä, että asiat, jotka kiinnostavat lapsenomaisen tuntuisella tavalla ovat arvokkaita. Tanssiharrastus, kirjoittaminen, laulaminen ja ystävät ovat olleet minulle aiemmin jollain tapaa pahoja asioita, koska niillä on minulle aidosti merkitystä. Kiellettyjen asioiden listalla ovat olleet myös nopeat autot, kauniit vaatteet, seksuaalisuus, kilvoittelu, itsevarmuus ja oman mielipiteeni ilmaiseminen.

Ryhtyessäni antamaan näille asioille tilaa olen joutunut usein käymään läpi sen vaiheen, jossa taistelen luvastani olla näitäkin asioita. Ajan kanssa olen huomannut, että taistelun molemmat osapuolet ovat sisälläni.

Toiset ihmiset

Toiset ihmiset ovat auttaneet näkemään, että minussa on jotain hyvääkin. Se on ollut askel kohti sisäistä kokemusta arvosta. Sanotaan, että ihmissuhteissa syntyneet haasteet tervehtyvät ihmissuhteissa. Aitouteen pyrkivät ihmiset sekä ihmisyyden ammattilaiset ovatkin olleet arvokas tuki.

Haastetta ja oppia ovat tarjonneet myös ne ihmiset, jotka ovat tuominneet joko paljastamani autenttisen minuuden, tarpeeni ja haavani, tai toiminnan, joka on juontanut tuosta haavasta. He ovat tehneet haavastani näkyvämmän. Samalla on ollut tärkeää oppia tunnistamaan ne tervehdyttävät ihmissuhteet, jotka eivät toista aiemmin kokemaani torjuntaa.

Häpeällinen nähdyksi tulemisen tarve

Narsistiselle haavalle keskeinen nähdyksi tulemisen tarve on ollut yksi häpeällisimmistä asioista sallia. Että minulla olisi oikeus kaivata sitä. Tarve sille, että joku arvostaa ja näkee minut. Innostuu siitä mistä minä innostun, ymmärtää sisäistä maisemaani tai kiinnostuu minusta. Mitä sallivampi olen ollut tuota tarvetta kohtaan, sitä ohuemmaksi kaipuu ulkoiselle todistajalle on käynyt. Lopulta olennaiseksi on paljastunut se, että minä saan olla kiinnostunut siitä kuka olen.

Haavan pohjalla oleva tyhjyys

Tärkeää eheytymiselle on ollut se opastus, joka on auttanut ymmärtämään miten minuus vailla sen todellista pohjaa, essenssiä, on tyhjä. Ymmärrys antoi mahdollisuuden laskeutua pelottavaan kokemukseen itsestäni tyhjänä ilmapallona. Vasta tyhjyyden pohjalta on löytynyt se jokin, johon voin nojata.

Jos soittaisin tänään sille itselleni, joka olin kymmenen vuotta sitten, sanoisin seuraavat asiat

  • sun ei tarvi hävetä sitä, että jokin sussa tuntuu olevan rikki
  • sulla on aidosti oikeus kokea, että sulle on tehty jotain väärin. Salli se mut älä jää siihen kiinni. Yhtälailla sun on hyvä muistaa, että nuo haavat saa sutkin mokailemaan. Mut älä jää siihenkään kiinni
  • kato kuinka moni ihminen on tykännyt susta sun elämän aikana. Vaali noita ihmissuhteita ja oo vaan rehellisesti oma itses. Kyl sä tiiät, että sun omat tyypit ymmärtää. Sun ympärillä on aina ollut tosi hyviä ihmisiä
  • sä kerkeät toteuttaa kaikkia niitä asioita, jotka on sulle tärkeitä vielä myöhemminkin. Mitä nopeammin uskaltaudut ottaan sen ajan, että pysähdyt tutkiin itseäs ja otat siihen osaavaa tukea vastaan, sitä parempi. Tiedät tän itsekin, ihan kuten tiedät monta muutakin asiaa. Luota siihen viisauteen, jonka tiedät itseksesi. Se on se ääni, jonka kanssa sä oot sillon kun oot yksin ja kerrot itelles mitä sulle kuuluu
  • sun häpeä, vihasuus, tarve tuelle, kiinnostuksen kohteet, halu olla esillä ja halu toteuttaa itseäsi ei oo virheitä sussa. Ongelmat syntyy siitä, että nuo asiat ei saa olla olemassa ja tulla nähdyksi. Niihin syventyminen avaa sulle sen tien tässä elämässä, jota sä etsit ja toivot
  • älä pidä ihmisiä etäällä, mutta oo hereillä siitä, et ne lähelle päästetyt ihmiset ei ole niitä, jotka auttaa sua ylläpitämään käsitystä siitä, että joku sussa on väärää
  • sun ei tarvi olla mahdollisimman paljon, enemmän, parempi tai jotain muuta kuin olet, että voit saada paikkasi tässä maailmassa. Oot vain oma itsesi ja valitset ne asiat ja ihmiset, jotka tuntuu sulle hyviltä
  • se mikä sua kiinnostaa on ihan oikein riippumatta siitä, mitä muut siitä ajattelee
  • opettele laittaan itselle ja toisille rajoja, tää on yksi tärkeimmistä asioista sun elämässä
  • se, että sussa ei ole energiaa, voimaa, kiinnostusta, innostusta tai selkeyttä elämän suunnalle on suurin väärinkäsitys, joka sussa on. Kato tarkkaan sitä miten sä ylläpidät tätä käsitystä sun elämän toiminnoilla ja valinnoilla. Lopulta se minkä sä koet puuttuvan susta löytyy sieltä tyhjiöstä, joka sun sisällä on noiden asioiden kohdalla
  • kun alat suojautumisen sijaan kokeilemaan uutta tapaa olla, varaudu siihen, että olo on aika epävarma ja herkillä hetkittäin. Kuten myös turhautunut. Tässä on kyse oppimisprosessista ja siihen kuuluu kaikki edellämainittu. Meditoi niin sun kapasiteetti elää kaiken ton kanssa kasvaa

Ehkä tämä teksti tavoittaa jonkun, jolle nämä sanat ovat merkityksellisiä. Jos kirjoitus puhuttelee sinua, haluan sanoa, että tiedän missä menet. Jos et ole aloittanut töitä asian parissa, nyt on hyvä hetki aloittaa. Edessä on paljon matka, joka ei ole niin vaikea kuin luulisi. Pelko ja kuvitelmat siitä mitä tapahtuu kun kohtaat itsesi on heijastusta menneisyyden kokemuksista. Minun kokemukseni on, että duuni kannattaa.

Niille, joita teksti ei puhuttele millään tavalla; olen iloinen puolestasi.

Jos tunnet jonkun ihmisen, jolle tämä teksti voisi olla tueksi, ehdotan, ettet lähetä sitä suoraan vaan jaa se vaikka Face -profiilissa. Sillon tarjoat mahdollisuuden katsella asiaa omin ehdoin. Haava, josta puhun, on haava minuutemme ytimessä. Se on herkkä paikka.

Vaikka aihe ei kosketa kaikkia ainakaan sellaisena kuin sen esitän, koen nykymaailman olevan etäällä autenttisuudesta ja sen ymmärtämisestä mitä autenttisuus on. Elämme maailmassa, joka ei ole kosketuksissaan essenssinsä kanssa. Siitä johtuen narsistista haavaa voi sanoa yhdeksi aikakautemme keskeisimmistä ilmiöistä.

Toivon, että tämä teksti on yksi pieni korsi kasvavan autenttisuuden keossa. <3

***

Laita teksti jakoon tuttavillesikin:

 

 

(teksti julkaistu alunperin vuonna 2018 Hidasta elämää -sivustolla)

Ottaja, uskallatko olla sellainen?

Ajattelin kirjoittaa sinulle ottamisesta, jatkona aiemmin kirjoittamalleni kirjoitukselle (Kirje heille, jotka ovat menettäneet voimansa). Ottaminen ja antautuminen ovat kaksi voimankäyttöön olennaisesti liittyvää ilmiöitä, jotka eivät mielestäni ole kovinkaan tuttuja meille sellaisena kuin ne rehellisesti elettynä toteututuvat.

Mitä ottaminen on? Miksi sana maistuu monelle pahalta suussa? Miten antautuminen liittyy ottamiseen? Entä miksi ottaja on hemmetin tärkeää sisäistää itsessään? Näihin kysymyksiin vastaan omalla vajavaisella ymmärrykselläni, kuitenkin konkreettiseen kokemukseen nojaten.

Mikä ihmeen ottaminen?

Käytän esimerkkinä seksuaalista kanssakäymistä. Sielläkin tämä ilmiö on tärkeässä roolissa. Ottaminen on sitä kun ilmaiset toiselle rehellisesti, että ”haluaisin tehdä sinulle *****.” Aina kun on olemassa ottaja, on olemassa myös joku, jolta kysytään, haluatko antautua tälle.

Minä haluan tulla esiintymään tapahtumaasi. Minä haluan antaa sinulle kirjan luettavaksi. Minä haluan, että katsot kanssani tänään elokuvaa. Minä haluan toimia tämän kokouksen puheenjohtajana. Kaikki nämä ovat ottamista.

Ottaminen ei ole toivomista, odottamista tai pyytelyä. Se ei ole myöskään ohjailua, manipulaatiota, pakottamista tai alistamista. Se on rehellistä itsensä ilmaisua. Minä haluan tätä, suostuko/suostutteko/haluatteko te olla osallisia tähän tai jopa toimia jonain, joka on välikappaleena haluni, tarpeeni tai toiveeni toteutumiselle?

Kun ihminen on selkeä itsestään ja halustaan/tahdostaan, hän asemoituu ottajaksi. Tämä on luonnollinen asema, jossa jokaisen olisi antoisan ihmiselämän kannalta voitava olla säännöllisesti. Joillekin se on kotoisin asema, toisille jotain, jota joutuu harjoittelemaan. Mikä sinun suhteesi on tähän asemaan?

Miksi sana maistuu monen suussa pahalle?

Koska…

a. minulta on otettu tilanteessa, jossa en ole ollut kosketuksissa voimani kanssa kysyäkseni itseltäni rehellisesti haluanko tätä

b. koska olen itse ottanut ilman, että olen ollut rehellinen ja siksi koko jutusta on jäänyt syyllinen tai häpeällinen olo

c. koska joku ei osannut olla rehellinen halustaan ottaa ja positiostaan ottajana. Sen sijaan toiminta oli epäsuoraa ja jätti maun epärehellisyydestä

d. koska joku ei uskaltanut olla rehellinen itsestään ja asettaa rajoja. Hän uhriutui, syyllisti minua ja tapahtumasta jäi tahra tähän luonnolliseen osaa minussa

e. koska maailmassa tapahtuu paljon ikäviä asioita ottamisen nimissä. Moni toimii valheellisen, toiset huomioimaan kykenettömän voiman turvin, hyödyntäen niitä, jotka luopuvat voimastaan asettumalla uhrin asemaan

Voima, voimankäyttö ja ottajan asema on haastavaa omalla erityisellä tavallaan. Tässä asemassa olemme paitsi se, joka toiminnasta saa, myös se, joka aktiivisesti ja aloitteellisesti toimii. Usein kanssakäyminen sisältää myös ihmisen, jolle tehdään ja joka antaa. Jos näistä asemista ei olla selkeitä, molemmille osapuolille haavoittavia kokemuksia tapahtuu.

Vastuu on voimankäytön ydin

Ottajan lisäksi on olemassa myös muita voimankäyttöön liittyviä asemia. Ottajan vastinpari on antautuja. Antajan vastinpari taas on vastaanottaja. Jokainen näistä asemista kantaa sisällään saman verran vastuuta. Antautuja on siis yhtälailla vastuussa kanssakäymisestä ja sen lopputuloksesta kuin ottaja. Tämä on tärkeä ymmärtää sillä mikä tahansa muu johtaa voiman väärinkäytökseen.

Oletko koskaan ajatellut, että halutessasi osoittaa rakkautta toiselle, kyse on sinun halustasi. Sinä olet saaja? Entä kuinka usein annat tilaa toisen osoituksille ja antaudut nauttimaan?

Mitä antautuminen tarkoittaa?

Antautumista ei ensinnäkään voi tehdä ilman toisen aloitetta. Jotta voin antautua, on oltava jokin, jolle voi antautua. Minä en voi olla aktiivinen osapuoli. Jos kysyn saanko antautua sinulle, voitko tehdä näin minulle, olen vastaanottaja, joka pyytää toista antamaan. Se on varsin eri asia kuin antautuminen.

Minulle sopii se, että teet minulle näin. Haluan antautua sille (kuinka monesti oikeasti olet tehnyt tämän valinnan tietoisesti?). Meille sopii, että sinä johdat tätä kokousta. Hyvä on, kuulostaa siltä, että sinulle olisi tärkeää saada puhua tässä tapahtumassa, suostumme siihen, että tulet puhumaan.

Kaksi asiaa antautumisessa ovat tärkeitä ymmärtää. Ensinnäkin se, että antautujana minä en ole se, joka ensisijaisesti saa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö antautuminen voi olla nautinnollista. Päinvastoin, antautujan asema on yhtä nautinnollinen kun ottajan, antajan ja vastaanottajan, omalla erityisellä tavallaan. Mutta vain silloin kun todella haluat antautua ja teet valinnan tietoisesti.

Toinen asia on se, että antautuminen vaatii ihan yhtä paljon voimaa kuin ottaminen. Ihan yhtä paljon. Antautuminen ei ole passiivinen teko vaan yhtä elävä, intiimi ja voimaannuttava kuin ottaminen, kun se on rehellistä. Vain ihminen, joka on kosketuksissa voimansa kanssa, voi tehdä sen valinnan, että esimerkiksi antaa toisen ihmisen tulla sisälleen fyysisesti, emootionaalisesti, mentaalisesti ja henkisesti. Tai vaikkapa asettuu toisen ihmisen johdatukseen. Tähän liittyy minulle muistiin vahvasti piirtynyt lause:

”vasta kun voin sanoa aidosti ei, voin sanoa aidosti kyllä.”

Uhri ei ole antautuja. Se on tämän aseman vääristymä. Se on voiman käyttämättä jättämistä ja sen käyttöä tavalla, joka on haitallista niin itselle kuin toiselle.

Joillekin antautujan asema on luontainen tai se antoisin. Kuten muidenkin asemien kanssa, on tärkeää, että voimme liikkua eri asemien välillä sillä jokainen niistä tarjoaa meille erilaisen antoisan ja tärkeän inhimillisen kokemuksen. Sekä voimaannuttaa meitä eri tavalla.

Ottajan ja antautujan kanssakäyminen

Ottajan tehtävä on olla selkeä ja suora aloitteessaan. Antautujan tehtävä on olla selkeä ja suora siinä haluaako hän antautua. Yhteisymmärryksen syntyminen edellyttää keskustelua, molemmille sopivan toteutuksen hahmoittamista ja toisinaan sitä, että toteamme, etteivät intressit juuri nyt kohtaa. Neuvottelu on tärkeää ja tämä neuvottelu on meille voimankäytön harjoittelua.

Usein välttelemme suoruutta, autenttisuutta ja keskusteluun ryhtymistä koska pelkäämme näitä elementtejä. Intiimiyttä, jonka aito kontakti synnyttää. Kun aitous kuitenkin on osa kanssakäymistä, lopputulos on aina hyvä, riippumatta siitä mikä se on.

Mainitsen lyhyesti myös antamisesta ja vastaanottamisesta. Antaja, kuten antautujakin, ovat molemmat antavia osapuolia. Tämä edellyttää sitä, että joku muu on saamassa ja tämä saaja on aina se, joka tekee aloitteen. Vastaanottaja, kuten ottajakin, on se, jonka täytyy tehdä aloite. Molemmat ilmaisevat itseään, toinen ilmaistessaan halun tehdä toiselle jotain, toisen ilmaistessaan halun olla se, jolle tehdään jotain.

Antaminen on aitoa silloin kun on joku, joka haluaa ottaa vastaan. Se on pyyteetöntä juuri siksi, että jokin toinen pyytää sitä ja emme tee sitä itsemme vuoksi (jolloin asemoidumme ottajiksi) vaan toisen tarpeesta tai toiveesta. Antaminen, se aito pyyteetön antaminen, on aivan yhtä antoisaa kuin muissakin asemissa oleminen, jos ja kun se on todellista, eli herää meissä vastineena vastaanottajan pyyntöön. Olennainen kysymys meille jokaiselle on, uskallammeko pyytää ja antaa toiselle mahdollisuuden olla antaja?

Miksi tämä on tärkeää?

Kokematon ottaja saattaa yrittää näytellä antajaa. Otetaan stereotyyppinen esimerkki siitä, että tarjoat toiselle hierontaa auttaaksen häntä rentoutumaan. Näyttelet antautujaa vaikkakin kyseessä on sinun oma halusi ja nautintosi. Kokematon antautuja voi näytellä vastaanottajaa näytellessään nauttivansa siitä mihin on suostunut.

Ongelmana näissä vääristymissä on se, että koska asiat ovat vinossa, ne eivät koskaan voi tarjota kummallekaan osapuolelle sitä minkä kokemiseen meillä on oikeus. Meillä on oikeus kokea antamisen ilo, ottamisen täyttymys, antautumisen nautinto sekä vastaanottamisen lahja.

Sen lisäksi tämä toiminta auttaa meitä sivuuttamaan itsemme, välttämään voimaantumisen, haavoittaa molempia osapuolia sekä ylläpitää ihmissuhteissamme tapahtuvaa epäselkeyttä.

Epäsuora ja epätietoinen voimankäyttö johtaa aina ongelmiin. Oma mielipiteeni on, että suurin osa voiman ja siten vallankäytöstä on yhteiskunnassamme pielessä. Me emme ole voimaantuneita, emme selkeitä ja näiden ilmiöiden vuoksi myöskään aidosti ravittuja.

Epäkypsä ottaja on aina taistelemassa. Ottajaksi kypsynyt on rehellinen siitä mitä on ja antaa maailmalle oikeuden suhtautua siihen haluamallaan tavalla. On tärkeää tiedostaa, että jokaisessa meissä on ottaja. Ainoa valinta mikä meillä on asian suhteen on se, tutustummeko tähän ottajaan ja elämää sitä osaa itsessämme rehellisesti. Vai annammeko sen toteuttaa itseään tavalla, joka on tavalla tai toisella epäedullinen ja vahingollinen niin meille itsellemme kuin toisille.

Puhu tästä lähimmäisesi kanssa. Jaa kirjoitus tuttavillesi ja ota se puheeksi. Aihe on tärkeä ja sen tarkastelu konkreettisesti omassa elämässä on voimaannuttavaa. Kokeile tutustua ottamiseen ja antautumiseen.

Mikä on kaiken nyt tapahtuvan merkitys?

Ympärillä tapahtuu asioita. Tällä hetkellä tapahtumat korostavat sitä ilmiötä, että etsimme merkitystä näille asioille. Tällä webinaari -tallenteella puhun siitä, miten tuo merkitys voidaan ulkoa kuulemisen tai merkityksen keksimisen sijaan nähdä ja kokea suoraan. Tämä taito ja kapasiteetti auttaa meitä näkemään tapahtumien merkityksen myös ihmissuhteidemme tilanteissa sekä elämämme tarkoituksen osalta.

Kuuntele ja jaa nauhoite halutessasi.

 

Kirje heille, jotka ovat menettäneet voimansa.

Tämä kirjoitus voi triggeröidä. Suosittelen sen lukemista jos voimaantuminen jollain tapaa kiinnostaa sinua.

Kirjoitan lämmöllä ja sillä suoruudella, joka mielestäni uupuu isossa osin siitä maailmasta, jossa elämme. Maailmasta, jossa opettelemme hyvällä tavalla myötätuntoisuutta, huomaamatta, että ilman voimaa ei ole todellista myötätuntoakaan.

Ajassa, jossa valheellisuus ja mukavuus estävät meitä aidosti koskettumasta siitä keitä olemme. Ajassa, jossa emme edelleenkään ole löytäneet tasapainoista tapaa olla omassa voimassamme miehinä ja naisina. Pelkäämme voimaa, elämme uhreina, välttelemme todella kokemasta voimattomuuttamme ja yritämme moni samaan aikaan kokea olevamme voimakkaita.

Kaikki syntyvät samasta paikasta, puuttuvasta kontaktista aitoon voimaamme.

Kirjoittamani ei välttämättä koske sinua. Tai ilmene kohdallasi esittämässäni muodossa. Niin tai näin, voi silti olla olennaista kysyä tämän tekstin kautta; mikä on sinun suhteesi voimaan?

Kastroimisen kulttuuri

Olen vuosia seurannut sitä miten ihmiset reagoivat voimaan. Minä mukaan lukien. Kun joku ilmentää sitä, voi olla varma, että jokin reagoi siihen, sillä se on niin vierasta. Joissain se herättää voimattomuutta, kateutta, alemmuutta ja uhriutta. Samat asiat tuntuvat olevan taustalla silloinkin kun se herättää vihaa, halveksuntaa ja arvostelua. Joissain se herättää ihailua, joka kuitenkin perustuu siihen, ettei heissä (muka) itsessään ole voimaa. Eli voimattomuuteen. Muutamissa se herättää inspiraatiota, joka tarkoittaa sitä, että jokin todellinen heissä, voima, on tullut kosketetuksi.

Meissä voi herätä viha sellaista ihmistä kohtaan, joka uskaltaa olla olemassa ja ottaa maailmasta sen mitä hän haluaa. Etenkin jos se on rehellistä ja avointa. Aivan kuin salaa ja piilossa ottaminen olisi parempi asia. Jo pelkkä sana, ottaminen, herättää monessa halua kyseenalaistaa koko juttu. Ottaminen on paha. Se on kuitenkin vain yksi voimankäytön muoto.

Sen voi tehdä toisista piittaamatta ja varkain. Tai rehellisesti, kertoen maailmalle keitä olemme ja mitä haluamme. Jokainen voi sitten itse kertoa haluaako osallistua. Voimankäyttökin kuulostaa sanana joltain pelottavalta ja väkivaltaiselta.

Tosiasiassa jokainen meistä kuitenkin käyttää voimaansa, toiset tietoisesti ja toiset ilman tietoisuutta.

Saatamme halveksua tuota rehellistä voimaa toisessa. Jos kyseessä on mies, hän voi olla ************. Nainen leimataan helposti ************, jos hän uskaltaa olla aloitteellinen, voimakas ja rehellinen siitä, että hänkin haluaa olla rehellisesti olemassa, seksuaalisuuksineen päivineen. Päivän trendi tuntuu olevan, että kutsutaan kaikkia sellaisia narsisteiksi, jotka ovat joskus saaneet meidät tuntemaan jotain ikävää.

Miehuus ja naiseus

Paikka, josta reaktiot kumpuavat on jalkojemme välissä. Kun joku uskaltaa olla olemassa, se muistuttaa meitä siitä kuinka olemme kastroineet itsemme ja toisemme, pyrkien nyt kaikin keinoin välttelemään sitä, että joku muistuttaisi tästä kohdasta. Kyvytön, munaton, arvoton, ruma. ”En ole edes kunnon mies” tai ”en ole yhtä hyvä kuin muut naiset.” Nämä ovat muutamia niistä sanoista, jotka kuvaavat kokemusta siitä kun olemme vailla luontaista voimaamme, ilmentyneenä koko olemuksessamme, aina sinne jalkoväliin saakka. Voima on yhtä arvokkuuden kanssa.

Ymmärrän hyvin kuinka pahalta tuntuu kokea näin. Se on hemmetin herkkä kohta, ihmis olemuksemme haavoittuvin paikka. On kuin joku muistuttaisi jostain, jota haluamme vältellä enemmän kuin mitään muuta. Ei ihme, että reagoimme siihen joskus voimakkaasti. Sitä voimakkaammin mitä kipeämpää siellä on.

Osa meistä elää niin etäällä kontaktista kehoonsa, ettemme edes tiedä näistä tapahtumista. Tiedämme niistä usein vain sen kautta, että jokin ulkoinen tuo meidät kosketuksiin sen kanssa mitä meissä tapahtuu kehossa ja tunnetasolla. Ja silloin usein vihastuttaa. Valitettavan moni ei salli tätä vihaakaan, joka olisi aidosti koettuna ovi voiman luokse. Monille meistä se ainoa ovi.

Kuinka moni maskimme piilottaa sitä, että emme ole omassa voimassamme ja siten koemme arvottomuutta miehinä ja naisina?

Voima on aina olemassa

Voima ei koskaan katoa meistä vaikka menetämme tietoisen kosketuksen siihen. Siksi aihe on poikkeuksellisen tärkeä. Kun sitä ei eletä avoimesti ja suoraan, siitä puuttuu sen luontainen integriteetti, kauneus ja avoimuus. Myötätunto ja voima esimerkiksi ovat äärimmäisen lähellä toisiaan. Mutta ilman toista toinenkaan ei ole täysi. Myötätunnosta tulee sympatiaa ja voimasta kovuutta. Ne muuttuvat valheellisiksi versioiksi itsestään.

Kun voimaa ei eletä suoraan, se ilmenee voimattoman roolina, uhriutena, hallitsemattomina purkauksina, pyrkimyksenä haalia sitä, epärehellisenä vallankäyttönä, vailla yhteistä sopimusta olevana hallitsemisena, manipulaationa, selän takana panetteluna, kastroimisena, arvosteluna ja älyllisenä, emootionaalisena sekä fyysisenä alistamisena. Tai alistumisena.

Voimansa kadottaminen ja kieltäminen ovat suosiossa. Se vaikuttaa myös sellaisten ilmiöiden takana kuten masennus, merkityksettömyys, suunnan puute ja pinnallisuus. Selvää on myös se, että maailmassa pärjäävät tällä hetkellä hyvin ne, jotka käyttävät voimaa häikäilemättä. Kun me, valtaosa, annamme hallinnan omasta elämästämme toisille, he voivat käyttää sitä haluamallaan tavalla.

Antamalla vastuun ja voimamme jollekin taholle, on se sitten poliittinen järjestelmä, opettaja tai puoliso, me ihan konkreettisesti siirrämme tuolle taholle jotain, joka voimistaa sitä. Jos olisimme sen verran hereillä, että näkisimme miten tämä vaikuttaa tai uskoisimme energeettiseen ilmiöön edes älyllisesti, lakkaisimme antamasta voimamme. Silloin maailma muuttuisi.

Koemme toiset voimakkaina ja itsemme voimattomina kun oma voimamme jähmettyy

On totta, että moni meistä on kokenut, että meihin on käytetty voimaa tavalla, joka ei ole ollut ok. Ei ihme, että olemme oppineet vierastamaan koko asiaa. Väkivaltaa todella tapahtuu.

Usein kokemus toisen voimankäytöstä, ylemmyydestä ja omasta alemmuudesta syntyy siitä, etten ole kosketuksissa omaan voimaani. Tämä on uhriuden ydin. Toisen näkemykset tuntuvat aina puskevan omiemme yli, kun emme kuuntele omiamme yhtä tosissaan. Toisen ehdotukset tulevat yli rajojemme jos emme ilmaise sitä mitä itse haluamme tai emme halua. Jos suostumme järjestelyihin, jotka tuntuvat huonoilta ilman, että ilmaisemme edes itsellemme täysin rehellisesti kuinka se sapettaa, olo on vääjäämättä se, että ylitsemme kävellään.

Mitä pidempään ylläpidämme tällaista tilaa sisällämme, sitä rumemmaksi voima sisällä muuttuu. Ensin se patoutuu ja paineistuu, sitten se alkaa märkiä ja lopulta se jähmettyy metallin kaltaiseksi tunnottomuudeksi tai kumimaiseksi turtuudeksi. Harmitus, vitutus, viha, katkeruus ja lopulta vetäytyminen omasta kehostaan sekä tunnemaailmastaan.

Moni ihminen on tyytyväinen ja ihan hyvä ihminen ilman voimaansa. Koemme iloa, inspiraatiota, onnea ja vahvuuttakin. En kuitenkaan usko, että mikään näistä on täysin kokonaista ilman tätä kapasiteettia olla avoin ja suora siitä mitä olemme tässä ja nyt. Voimaa olla olemassa. Joillekin meistä voima on ominaisempi elementti olemuksessamme, luonteessamme, kuin toisille. Heille, joilla näin on, sen pois sulkeminen on kuin sulkisi pois suurimman osan itseään.

”Mrrrr.. mulle ei kettuilla!” on tärkeä vaihe monelle.

Voima ja viha

En ole tavannut toistaiseksi yhtään ihmistä, joka ei olisi joutunut kosketuksiin oman vihansa kanssa silloin kun halutaan voiman kanssa kosketuksiin. Vihan ympärillä taas on kokonainen joukko ilmiöitä, joihin se liittyy. Katkeruus, vallankäyttö, kylmyys, tuominta, manipuloiminen, alistaminen, kosto, väkivaltaiset impulssit, ylenkatsominen, arvostelu ja halveksunta, muutamia ilmiselviä mainitakseni.

Jos lähestymme voimaa tietoisesti, vihan salliminen ei tarkoita sitä, että alamme käyttäytyä vihaisesti toisia tai itseämme kohtaan. Se tarkoittaa sitä, että tutustumme siihen sallimalla itsemme tuntea sen. Hengittämme sitä, antaen yllä mainituille ilmiöille tai muulle meissä heräävälle tilaa. Olemme rehellisiä itsellemme siitä, pieni pala kerrallaan.

Jos emme ole aiemmin sallineet itsemme olla voimassa, saatamme hyvin joutua käymään läpi tyypillisen soturi/soturitar vaiheen, jossa puolustamme koko ajan omia rajojamme ja näkemyksiämme. Sallitaan se. Mutta muistetaan samalla, että yleisesti ottaen (lukien pois ne tilanteet, joissa voimamme oikeasti väkivalloin murretaan) kukaan muu kuin me itse ei ole vienyt tai vie voimaamme. Me olemme se, jota vastaan taistelemme. Tuo taistelu on usein aluksi tarpeen, jotta voimme astua niistä kiltin tytön tai pojan, miellyttäjän, asiallisen, toimeliaan ja kunnollisen rooleistamme ulos.

Jotta voimaan voi päästä käsiksi on oltava valmis sanomaan ”ketä kiinnostaa olla hyvä ihminen? Ole mieluummin totta!” Sen myötä pääsemme kosketuksiin sen kanssa, että tämä voima on hyvä. Se on se osa meissä, joka tekee meistä suoria, autenttisia, rehellisiä ja voimaantuneita olemaan sellaisia hyviä ihmisiä, joita oikeasti olemme, ilman hyväksi tekeviä rooleja, jotka pitävät meitä etäällä itsestämme.

Jos olemme joskus kokeneet, että meitä on alistettu tahtomattamme, oli syynä sitten ulkoinen voimankäyttö tai se tyypillisin, eli oman voimamme nielaisu, ainoa tapa saada voimaan kontakti on sallia se mikä silloin jäi sallimatta. Ne luontaiset reaktiot siihen, että koemme jonkun painavan meitä tahtoonsa. Saatamme parhaillaan muistuttaa raivokasta eläintä kun alamme sulattamaan vuosia syväjäädytyksessä olleita voimavarojamme. Säkkituolit ja kodin isot tyynyt on hyvä asettaa toiseen virkaan ja vedellä niitä rehellisesti turpaan. Silloin ymmärrämme myös sen, että jokaisessa meissä on väkivaltaa. Ne, jotka tiedostavat sen ovat niitä, jotka hallitsevat sen.

Voimaansa ei tarvi kasvaa ilman kasvamiseen liittyviä ilmiöitä. Moni meistä pelkää voimaansa ja harjoitellessa sen sallimista, voimme tippua monta kertaa voimattomuuden kuoppaan. Saatamme kuulla niiden samojen syyllistävien ja mitätöivien äänien vyöryvän ylitse, jotka ovat aiemminkin auttaneet painamaan voiman alas ja auttaneet meitä pysymään voimattomina.

Jos tarpeen, laita rappukäytävän seinään lappu, jossa kerrot kotoasi kuuluvan huudon olevan vain sitä, että opettelet olemaan voimakas sisäisen tuomarisi edessä.

On myös varsin todennäköistä, että ylilyöntejä syntyy ilmaisussa. Vinkkini on, että kun alat sallia voimaan liittyviä ilmiöitä itsessäsi, annat itsesi ensisijaisesti arjen keskellä tuntea sen mitä tunnet sen sijaan, että purkaisit jotain itsestäsi (muista; säkkituoli odottaa kotona), hengität pari kertaa ennen kuin sanot mitään ja kun puhut, puhu itsestäsi ja kokeile tarkistaa, oletko yhteydessä tunteisiisi kun puhut. Älä pidätä itseäsi kokemasta vaan hengitä sen kanssa. Mutta älä myöskään pura painetta elävään kohteeseen.

Maailma toden totta kaipaa pehmeyttä. Voima on mielestäni kuitenkin se elementti, joka on vääristynyt eniten. Ja koska se on voimaa, sen vääristyminen on vaarallista. Näemme sen kaikkialla maailmassa. Voima elää kaikkialla mutta vain harvassa paikassa sellaisena kauniina, elävöittävänä, yhteisestä hyvästä ja integriteetistämme huolenpitävänä elementtinä, jota se pohjimmiltaan on.

Maailma ei kaipaa enempää voimaansa pidätteleviä miehiä tai naisia, jotka pysyvät poikina ja tyttöinä sisällään sen vuoksi. Me tarvitsemme kypsyviä ja luontaisissa voimavaroissaan kasvavia yksilöitä, jotka kykenevät toimimaan itsenäisesti yhdessä. Älä siis anna voimaasi enää vahingossa pois tai osallistu varpaillaan elämisen ja toisten vastuuttamisen kulttuuriin. Ole sen sijaan riittävän voimakas ollaksesi olemassa ja hanki tukea itsellesi jos sinulla on voiman kanssa haasteita.

Laita jakoon jos joku postissa on sinulle totta. Mikäli aihe kiinnostaa sinua, suosittelen myös tämän tallenteen katsomista. Kiitos kun luit.