Ihminen löytää aidon itsensä, kun hän saa kosketuksen omaan sisäiseen lapseensa

Kerron tässä kirjoituksessa asiasta, joka voi auttaa sinua luomaan paremman kosketuksen siihen mitä mitä voit olla parhaimmillasi, löytäessäsi yhä paremman yhteyden siihen, joka olit kaikkein aidoimmillasi.

Huomaathan, että vaikka puhun aitoudesta, kirjoituksen tarkoitus ei ole sanoa, että sinussa on jotain valheellista tai huonoa.

Sille on hyvät syynsä, että kehitämme erinäisiä tapoja ja rooleja voidaksemme toimia maailmassa. On kuitenkin mahdollista parantaa elämän laatuaan sillä, että kykenee antamaan lisää tilaa sille mikä on noiden roolien alla.

Millaisia minuuksia on?

On olemassa se lapsenomainen osa meitä, johon maailma ei ole vielä paljoa vaikuttanut. Hän on toki jokaisella omanlaisensa mutta yleispiirteitä ovat esimerkiksi luottamus, välittömyys, luovuus, ilo ja avoimuus. Tätä osaa voi kutsua aidoksi sisäiseksi lapseksi.

Aidon sisäisen lapsen ominaisuudet ovat yhä sisällämme. Ne voivat alkaa avautua meille uudelleen sen myötä, että sisäinen lapsi alkaa kokea turvaa. Tämän turvan luomiseen tarvitsemme sisäisen aikuisemme.

Toinen osa muovautuu sisäisestä lapsesta. Kun meitä ei nähdä sellaisena kuin olemme, saamme kritiikkiä ja vaikkapa tulemme torjutuksi, alamme sulkea tiettyjä osia (emme tietoisesti) pois itsestämme. Omaksumme saamamme palautteen ja vääristyneen käsityksen itsestämme. Tätä osaa voi kutsua vääristyneeksi sisäiseksi lapseksi.

Kolmas osa on se minämme, jota aloitamme rakentamaan voidaksemme toimia maailmassa. Se on myös ja kenties ennen kaikkea kompensaatio vääristyneen sisäisen lapsen vähentyneille voimavaroille ja saamallemme palautteelle. Tätä osaa voidaan kutsua vääristyneeksi aikuiseksi. Käytän sanaa vääristynyt, koska se rakentuu kompensoimaan vääristynyttä kuvaa itsestämme ja sen motiivit perustuvat vahvasti niiden asioiden korjaamiseen, jotka ovat pielessä vääristyneessä sisäisessä lapsessa. Vääristyneeseen aikuiseen pätee lausahdus: lapsi, joka näyttelee aikuista.

Neljäs osa on aito läsnäoleva aikuinen. Aito aikuinen meissä kehittyy sen kautta, että saamme kosketuksen sisäiseen lapseemme. Sisäiselle lapselle läsnä oleminen vahvistaa läsnäoloamme aikuisena ja vääristymät minuutemme ytimessä alkavat raueta läsnäolevan aikuisen saapuessa paikalle.

Aidon aikuisen toiminta ei perustu kompensaatioon, korjaamiseen tai sisällä olevien asioiden välttelyyn. Hän toimii maailmassa tietoisesti, sisällä olevia osia kunnioittaen. Keskeinen ero vääristyneeseen aikuiseen on myös se, että tämä aikuinen ei torju sisällään olevaa lasta kuten vääristynyt aikuinen.

Matka vääristyneestä aitooon käy sen kautta kun tiedostamme, että toimintaamme motivoivat väärinkäsitykset itsestämme. Lakkaamme pakenemasta sitä mitä koemme olevamme sisällämme. Sen sijaan annamme vääristyneelle sisäiselle lapselle läsnäolevan aikuisen tukemme. Näin syvät väärinkäsitykset itsestämme voivat avautua ja aito sisäinen lapsi saa alkaa kukoistaa.

Vääristyminen voi olla voimakasta tai vähäistä

Optimi tilanteessa saamme tuen aidolle itsellemme kun olemme lapsia. Harva meistä kuitenkaan saa kokea näitä täysin optimaalisia olosuhteita. Mitä vähemmän olemme tulleet tuetuiksi, sitä suurempia vääristymät ovat. Jos ja kun meillä on hyvä tuuri, vain tietyt osat meissä vääristyvät.

Joillain meistä kasvumatka aidoksi aikuiseksi ja kosketuksiin aidon sisäisen lapsen kanssa voi sisältää monien haastavien asioiden kohtaamista ja saatamme tarvita siihen ulkoista tukea. Toisilla minä kokemuksen ja käsityksen vääristymiseen ei ole liittynyt esimerkiksi vahvoja traumatisoivia kokemuksia ja vääristymät voivat olla harmonisempia. Niissäkin tapauksissa asiaan tutustuminen kannattaa sillä se lisää voimavaroja, vapautta ja aitoa elämästä nauttimista.

Ei ole yhtä ainoaa tapaa vahvistaa aitoa aikuista ja syventää suhdetta aitoon sisäiseen lapseen. Se on kahdenkeskeinen asia.

Mitä tehdä tällä tiedolla käytännössä?

Ensimmäinen asia, johon on hyvä kiinnittää huomiota on se, että mitä reaktiivisempia olemme toiminnassamme, sitä vähemmän paikalla on aitoa aikuista tai sisäistä lasta. Reaktiivisuus on merkki kompensaatiosta. Aina kun olemme reaktiivisia, voimme harjoittaa läsnäoloa ja olla uteliaita siitä mitä reaktioidemme alla tapahtuu. Se tuo meitä lähemmäs vääristynyttä sisäistä lasta.

Oma esimerkkini: minun on haastava pysyä läsnä sellaisten asioiden äärellä, jotka ovat minulle merkityksellisiä. Asioiden, joita haluaisin tehdä. Reaktiivisuuteni pitää minua etäällä näistä asioista, jos en ole siitä hereillä. Kun olen utelias ja annan itseni tuntea ahdistuksen, joka sisältä nousee, huomaan kokevani itseni kyvyttömäksi näihin asioinin. En osaa. Tämä on vääristyneen sisäisen lapseni kokemus ja käsitys itsestä.

Toinen asia on tutustua vääristyneeseen sisäiseen lapseen. Eli olla uteliaita siitä millaisia koemme olevamme syvällä sisällä. Koemmeko arvottomuutta, huonommuutta tai osaamattomuutta. Mistä nämä kokemukset ovat syntyneet? Kun maltamme olla läsnä tälle osalle itsessämme, asiat alkavat paljastua. Älyllinen ymmärrys yksin ei riitä muutoksiin vaan meidän on tärkeä muistaa myös kehon ja tunteen tasolla.

Oma esimerkkini: kun kysyn itseltäni miksi koen, etten osaa, huomaan lapsen sisälläni tuntevan kaipuuta siihen, että joku opettaisi ja näyttäisi. Koen olevani yksin ja ettei kukaan auta minua oppimaan. Kaipaan sitä, että minut otettaisiin mukaan tekemiseen ja minua autettaisiin tekemään sellaisia asioita, jotka kiinnostavat minua.

Kolmas asia voi olla se, että annamme lapselle se mitä hän kaipaa meiltä aikuisena. Se jo itsessään auttaa, että annamme hänelle hyväntahtoisen huomiomme. Se on arvostuksen, rakkauden ja hyväksynnän antamista. Mutta se voi olla myös käytännöllistä. Kenties niiden asioiden tekemistä, mitkä inspiroivat lasta.

Oma esimerkkini: kysyn itseltäni mitkä asiat ovat sellaisia, jotka inspiroivat ja sitoudun antamaan niille aikaa ja huomiota. Olen aina halunnut kirjoittaa kirjan mutta vääristynyt sisäinen lapseni teki siitä vaikeaa sillä jokainen kerta aloittaessani koin sen lähes mahdottomaksi. Vuonna 2018 kirjoittamani esikoiskirja oli yksi niistä muodoista, joissa osoitin sitoutumista itseeni ja autoin sisällä olevaa poikaa kokemaan, että kyllä hän pystyy. Kysyin säännöllisesti mitä hän tarvitsee, miltä hänestä tuntuu ja näytin hänelle aikuisena miten asia viedään loppuun.

Neljäs osuus, joka avautuu oman kokemukseni mukaan luonnostaan sen myötä, että vääristynyt sisäinen lapseni saa avautua huomioni ja tukeni voimasta, on se, että tutustun paremmin aitoon sisäiseen lapseeni. Muistelen, mitkä asiat ovat inspiroineet minua lapsena, kysyn mikä tekee hänet onnelliseksi ja nautin tästä keskustelusta vailla tuomitsemista ja hänen muuttamistaan.

Jokaisen ihmisen oikeus on kulkea käsi kädessä itsensä kanssa ja kokea tämän liiton tuoma hyvä pohjana elämälleen.

Aidon sisäisen lapsen ja aidon aikuisen liitto

Mitä vähemmäksi tarve kompensoida vääristyneen lapsen sisäistä tilaa käy, sitä vähemmän reaktiivisuutta meissä on. Opettelemamme tavat ja automaattiset kuvat itsestämme on silti asennettu hermostoomme ja muutos konkreettisen elämämme tasolla vaatii aitoa aikuista.

Aidon aikuisuuden perusta on läsnäolo. Oman elämänsä kypsyvä katselu tietoisin silmin ja vapaampana siitä, mitä kuvittelimme olevamme ja mikä on ok/mikä ei ole ok. Teemme valintoja elämäämme koskien voimavaroista, jotka vapaus meille antaa. Kuunnellen samalla sisällä olevaa luovuutta, iloa, avoimuutta ja rohkeutta, joiden lapsi sallii nyt virrata vapaammin saatuaan rinnalleen sen aikuisen, jonka hän tarvitsi.

Mikäli tämä kirjoitus puhuttelee sinua ja koet halua vahvistaa yhteyttä aitoon sisäiseen lapseen sekä vahvistaa läsnäolevaa aikuista itsessäsi, suosittelen vahvasti, että tutustut Ryhdy aikuiseksi sisäiselle lapsellesi -verkkokurssiini. Juuri nyt sen hinta on 16.8 saakka vain osa normaali hinnasta.