Aikuinen rakkaus rakentuu vain luottamukselle

En tiedä tuleeko hän koskaan haluamaan lisää lapsia. Tai haluaako hän muuttaa kanssani ulkomaille. Ja entä hänen exänsä, suostuuko hän tyttären ulkomaille lähtöön kun ehkä sitä haluamme? Miten hän sopii kaikkiin tulevaisuuden unelmiini? Entä jos hän muuttaa mielensä asioista joissa kuvittelen meidän ajattelevan samoin? Tai entä jos minä muutun?

Tämä kirjoitus päättää kuusiosaisen kirjoitussarjan johdantoineen. Aiemmat askeleet aikuiseen rakkauteen ovat olleet itsensä rakastaminen, tietoisuustaitojen kehittäminen, rehellisyys ja sitoutuminen. Näiden askeleiden jälkeen on otettava vielä yksi luottamuksen täyteinen harppaus kohti tuntematonta.

Ajattelinpa rakkautta ihmissuhteiden kantavana voimana tai universaalina elämänvoimana, on selvää, että kukaan meistä ei ymmärrä sen perimmäistä luonnetta tai tarkoitusta. Sillä on aina oma suuntansa ja se ammentaa (on) viisautta joka on yksilöä suurempaa. Rakkaus ja rakastaminen vaativat minulta aina uskallusta. Se kysyy haluanko rakastaa, tarjoaa kätensä ja kuiskaa ”luota”.

Kaikilla tasoillaan ja kaikissa merkityksissään,
rakkaus on ja edellyttää osakseen luottamusta.

Luota elämään

Pohjimmiltaan kyse on siitä, että luotan elämään. Avaudun sille ja katson elämäni asioita jatapahtumia siitä näkökulmasta, miten ne voivat tukea rakkautta minussa.

Mitä ikinä elämä tuokaan eteeni, tapahtuu syystä. Jos en aina usko tähän, uskon siihen, että voin antaa asialle merkityksen ja käyttää jokaista tapahtumaa kasvaakseni, avautuakseni ja rakastaakseni – ketä tai mitä sitten valitsenkaan rakastavani.

Kun luotan elämään, otan sen lahjat vastaan kuin aikidon harjoittaja. Pehmeästi ja sen voimaan ja liikkeeseen mukautuen. Sen jälkeen kysyn sydämeltäni mitä nyt? Mihin ohjaan tämän kokemuksen voiman? Miten muutan sen rakkaudeksi?

Miten sitten myönnymme elämän tosiseikoille? Osoittamalla rakkauden viittä perustekijää tietoisesti. Kun vain todistamme sitä, mitä on, annamme huomiota muutoksille ja loppumiselle, toteutumattomille suunnitelmille, epäoikeudenmukaisuudelle, kärsimyksille, satunnaiselle petollisuudelle. Hyväksymmekaiken sen osana ihmiselämän kirjoa. Arvostamme kaikkea uskomalla, että tapahtuneesta on hyötyä kehityksemme kannalta. Katsomme hellästi sitä, mitä on ja on ollut. Annamme tapahtumille ja ihmisille vapauden olla sellaisia kuin ne ovat. – D. Richo

Luota tähän hetkeen

En voi tietää huomisesta ja yrittäessäni kurkoittaa tästä hetkestä sinne, menetän yhteyden siihen viisauteen mikä on tässä hetkessä. Se mikä tapahtuu nyt on olennaista ja oikein. Ollessani rehellinen tälle hetkelle, kuljen kohti parasta huomista.

Rakastan myös tässä hetkessä, tietäen, että joskus rakkauden liitto päättyy. Se on vain ajan kysymys. Luotan siihen, että se on oikein koska se on totta tässä hetkessä. Katson häntä silmiin ja näen pelkojeni, odotusteni ja ajatusteni sijaan sen kauniin ihmisen joka on edessäni juuri nyt.

Kyvyttömyys nähdä kuinka elämämme sopivat yhteen pelottaa minua hetkittäin. Mutta päätän suhtautua haasteisiin asioina jotka ratkaistaan kun ne ovat tässä.

Luottamus on pelotonta rakkauden päästämistä sisään ja puutteiden käsittelyä. Se on aikuisen ihmisen jännittävä tehtävä – D. Richo

Luota toiseen ihmiseen ja ihmisyyteen

Sanotaan, että elämä on meissä jokaisessa ja me olemme osa sitä. Se, että luotan elämään, tarkoittaa myös luottamista sinuun ja minuun.

En tiedä miksi asiat tapahtuvat. Miksi sinä tai minä elämme, muutumme ja toimimme kuten toimimme. En ymmärrä ihmisyyden monimutkaisuutta, sen loputonta muutosta, palkintoja tai haasteita. Luotan kuitenkin siihen, että kaiken meissä ja kauttamme tapahtuvan on tarkoitus kasvattaa, auttaa meitä selviämään ja hoitamaan oman tehtävämme täällä.

Hetkin on vaikea nähdä toisen ihmisen toimintojen taakse ja ymmärtää niiden taustalla oleva hyvyys ja ihmisyys. On vaikeaa olla ottamatta henkilökohtaisesti ja luottaa, että asiat menevät oikein ja meissä tapahtuva palvelee lopulta meitä molempia.

Luottamus on keskeinen peruspilari siinä aikuisessa rakkaudessa josta David Richo puhuu kirjassaan Kuinka olla aikuinen ihmissuhteissa (Basam Books 2012).

Kaikenlaisia tunteita suvaitseva rakkaus on ihmissuhteen kantava ja liikkeelle paneva voima. Sellaisessa suhteessa viha on normaali ja satunnainen reaktio, joka ei syrjäytä rakkautta. Siihen ei pysty mikään. – D. Richo

Ihmiset eivät ole rakastavia ja uskollisia koko ajan, mutta meidän ei tarvitse kostaa vaan voimme toimia rakastavasti ja uskollisesti ja olla menettämättä uskoamme toisiin. – D. Richo

Luota itseen

Itseeni luottaminen tarkoittaa sitä, että luotan omiin arvioihini tilanteista. Luotan sydämen ääneen ja siihen, että kuuntelemalla itseäni toimin oikein ja rakkauden tukemana.

Sisältäni, keskeltä hiljaisuutta, löydän syvimmän Itseni. Sen joka ohjaa minut toimimaan tavalla jota Buddhalaiset kutsuvat Right Action. Luotan minussa olevan elämän kuunteluun.

Itseensä luottaminen on vaikeaa silloin kun kehoni ja mieleni ovat väsyneitä, aliravittuja sekä vailla tukea. Kun pidän huolta kehostani ja annan itselleni rakkauden viittä perustekijää; huomiota, hyväksyntää, arvostusta, hellyyttä ja vapautta, alan vahvistua ja minusta tulee itselleni jälleen ihminen johon voin luottaa.

Lyhyesti:

  • luottamus on edellytys rakkaudelle
  • on tärkeää luottaa elämään, tähän hetkeen, toisiin ihmisiin/ihmisyyteen sekä itseen
  • luottamus on yksi rakkauden peruspilareista ja sen puute johtaa rakkaudettomuuteen
  • aikuinen rakkaus on arkinen nimitys todelliselle rakkaudelle. Todellinen rakkaus on elämän tahto tai elämä itsessään ja rakastaminen on elämän kanssa linjassa olemista. Rakastaminen on elämistä.

Päätän sarjan seuraaviin kirjan sanoihin.

Elämän tosiseikkoja ovat nämä: kaikki muuttuu ja päättyy; elämä ei aina ole oikeudenmukaista; kasvun hinta on kärsimys; asiat eivät aina mene suunnitelmien mukaisesti; ihmiset eivät aina ole uskollisia ja rakastavia. Olemassaolon ehtojen hyväksyminen tarkoittaa ennen kaikkea oman haavoittuvuutensa myöntämistä. Kun lakkaa odottamasta erivapautta näistä ehdoista, on valmis rakastamaan. – D. Richt

***

Tule kumppanisi kanssa harjoittelemaan askeleita aikuiseen rakkauteen järjestämälleni parisuhde -viikonlopulle. Olisi mukava jakaa teille suhdetta ja teitä tukevia työkaluja.

Sitoutuminen, ei sitominen, on neljäs askel aikuiseen rakkauteen

Kun puhun sitoutumisesta, en tarkoita sitä, että solmimme paperilla tai sormuksin välillemme sidoksia joilla kuvitteellisesti turvaamme selustamme. Enkä sanoja joita hullaantuneina päästämme suustamme. Sitoutuminen sanana muuntuu sanasta sitominen ja usein se kuvaakin tapaamme sitoutua.

Se sitoutuminen joka on neljäs askeleeni aikuiseen rakkauteen, on kuitenkin jotain muuta. Huvittavasti se tuntuu enemmänkin siltä, että päästän hänestä irti joka hetki nähdäkseni yhä uudelleen mitä hän on minulle.

Sitoutuminen on myös valmiutta etsiä sisältään sitä
minkä vuoksi alunperin valitsimme.

”Kerro terkkuja vaimollekin. Tai en mä tiedä oletteko te naimisissa” tuttavani sanoi. Vastasin hymyillen ”minä kerron. Tavallaan me kai ollaan vaikka en tiedä tietääkö hän sitä.”

Sitoutuminen on tärkeää mutta tärkeämpää on tiedostaa mihin todella sitoutun. Sitoudunko pitämään yllä instituutiota vai kuuntelemaan sydäntäni. Sitoudunko antamaan ja ottamaan vastaan rakkauden viittä perustekijää (huomio, hyväksyntä, arvostus, hellyys ja vapaus), olemaan itseni rehellisesti ja kasvamaan elämän edellyttämään suuntaan.

Rakkauteen sitoutuminen voi tarkoittaa sitä, että olemme yhdessä aina. Se voi myös tarkoittaa sitä, että kuljemme eri suuntiin. Seuraavat lauseet kirjassa Kuinka olla aikuinen ihmissuhteissa (Basam Books 2012) herättivät huomioni pohtiessani tätä kirjoitusta.

”Rajat suojelevat sitoumustamme ja itseämme. Ihminen, jolla ei ole rajoja, sitoutuu ylläpitämään kumppanuutta, ei sen toimivuutta”

”Päätös pysyä jonkun kanssa, joka ei tyydytä tarpeitamme on epäkypsä. Tilanteen väliaikainen sietäminen on kypsää”

Kun sitoutuminen tapahtuu suhteessa oman sydämen (kaikki mitä minussa on) kuunteluun ja rakkauteen (elämän lempeään kulkuun ja muutokseen), se huolehtii minusta, hänestä ja siitä jonka vuoksi alunperin valitsimme olla yhdessä. Kun sitoutuminen tapahtuu suhteessa instituutioon, pelkoon tai muuhun kuin yhteiseen hyvään, olen sitoutunut epäterveellä tavalla. Niin myötä kuin vastamäessä viittaa rakkauden ylläpitämiseen, ei sopimukseen jonka kaksi ihmistä solmivat valitessaan toisensa.

Sanoin rakkaalleni joskus, että hän on tärkein mittarini siinä olenko totta itselleni. Tiedän, että rakastan häntä ja tämä rakkaus ei ole ohimenevää sorttia, vaikka kaikki sen ympärillä muuttuu joka päivä. Silloin kun löydän yhteyden rakkauteen minussa ja välillämme, tiedän olevani yhteydessä minuun (sen kaikissa merkityksissään). Kun en löydä yhteyttä ja näe häntä ihmisenä ja olentona jonka sydämeni tunnistaa, tiedän, etten ole rehellinen.

Sitoudun rakastamaan ja olemaan totta. Sitoudun vaalimaan sopimusta joka on ensisijaisesti minun ja luojani välinen.

Tarkistuslista

  • oletko sitoutunut antamaan itsellesi ja toiselle rakkauden viittä perustekijää; huomiota, hyväksyntää, arvostusta, hellyyttä ja vapautta?
  • ovatko motiivisi olla toisen kanssa terveet ja yhteiseen hyvinvointiin perustuvat?
  • haluatko ja valitsetko tänäänkin olla hänen kanssaan? Entä oletko rehellinen vastauksessasi ja valmis selvittämään syntyykö tunteesi rakkaudesta (avoimesta sydämestä) vai rakkaudettomuudesta (sulkeutuneesta sydämestä)?

***

Suosittelen tutustumista suosittuihin parisuhde -viikonloppuihin, jossa voit kumppanisi kanssa harjoitella tämänkin kirjoituksen aiheita konkreettisesti.

”Lakastatko mua?” – tätä sisäinen lapsesi kysyy sinulta

Mitä sinä voit tehdä kun huomaat reagoivasi kuin lapsi? Esimerkiksi torjuvasi jotain itsessäsi tai toisessa. Mitä sinulta kaivataan kun huomaat tuomitsevasi? Tai kaipaavasi jotain, kokien jonkin puuttuvan sinusta.

Rakkautta. Juuri tätä sisäinen lapsi näissä hetkissä pyytää sinulta. Osoita rakastavasi, se on se mitä voit tehdä. Mutta mitä se konkreettisesti tarkoittaa?

Jokainen meistä reagoi. Reagointi kertoo sisäisestä lapsesta.

Emootionaaliset reaktiot ovat se helpoin tapa tunnistaa sisäisen lapsen toiminta itsessäsi. Ne hetket, joissa sinussa aktivoituu vaikkapa epävarmuus, yksinäisyys, syyllisyys, häpeä tai arvottomuus. Nämä ovat kaikki sisäisen lapsen emootionaalisia reaktioita.

Reaktioiden tunnistaminen vaatii toisinaan hieman työtä. Tämä johtuu siitä, että usein me reagoimme tähän emootionaaliseen reaktioon. On siis olemassa ensisijainen reaktio ja toissijainen reaktio. Tämä toissijainen reaktio voi olla esimerkiksi levottomuus, kiukku, uneliaisuus, älyllistäminen, toiminnan lisääminen tai kaiken huomion siirtäminen toiseen/ulkopuolelle. Toissijainen reaktio auttaa meitä välttämään ensisijaisen reaktion.

Emootionaalinen reaktiosi on jäänne menneisyydestä.

Ensisijainen emootionaalinen reaktio on useimmiten sellainen tunnetason kokemus, jonka kohtaamisen emme saaneet apua kehittyessämme.

Otetaan esimerkiksi epävarmuus, joka on luontainen kokemus lapselle. Kuvittelepa ottavasi ensimmäisiä askeleitasi. Vaikka se innostavaa, se on myös epävarmaa ja huteraa. Silloin saatamme kaivata ulkoista tukea, joka auttaa meitä jatkamaan ja sallimaan epävarmuuden.

Tällä tavalla vanhempamme olisi voinut opettaa meitä emootionaalisesti ja auttaa meitä luomaan kosketusta niihin meissä oleviin luontaisiin voimavaroihin, jotka auttavat meitä emootionaalisten kokemusten kanssa. Kuten vaikkapa rentoon itsevarmuuteen, joka on se voimavara meissä, joka voi auttaa epävarmuuden keskellä, poistamatta epävarmuutta.

Koska emme saaneet tätä tukea tuossa kyseisessä tilanteessa, reagoimme epävarmuuteen esimerkiksi luovuttamalla ja passivoitumalla, tai puskemalla ja pakottamalla itsemme eteenpäin emootiosta riippumatta.

Näin kokemamme epävarmuus jää kohtaamatta ja se jää sisällemme. Sen vuoksi se triggeröityy yhä aikuisenakin niissä tilanteissa, jotka muistuttavat tuosta/noista epävarmuuden esiin tuovista hetkistä. Menneisyydestä kumpuavaan emootionaaliseen reaktioon reagoimme usein edelleen samalla tavalla, jonka opimme lapsena.

Tiedätkö mille persoonasi rakentuu?

Nämä toissijaiset reaktiot ovat monelle meistä se, mistä persoonamme muodostuu. Itsevarman henkilön sisällä on usein epävarmuus, jota itsevarmuutta ilmentämään kehittynyt persoona pyrkii kompensoimaan.

Persoona voi siis muotoutua toissijaisen reaktion ympärille ja sen ytimessä on useimmiten henkilölle ominainen vajavuus. Se voi olla epävarmuus, rakkauden puute, arvottomuus, kykenemättömyys, voimattomuus, ymmärtämättömyys tai vastaava.

Näin ihmisen elämästä tulee helposti tarina, jota sisäinen lapsi ohjaa vältellen henkilölle ominaista vajavuutta ja ilmentäen kompensoimisessa auttavaa persoonaa, jota värittävät vahvasti toissijaiset reaktiot.

Saanet kiinni siitä, että reaktiot ovat tärkeitä koska niiden kautta voimme saada yhteyden sisäiseen lapseen.

Mitä ovat toissijaiset reaktiot?

Annan sinulle esimerkkejä toissijaisista reaktioista, joiden kautta voit lähestyä sen alla olevaa emootionaalista reaktiota. Kun luet niitä, saatat huomata, että usein jokin näistä on meille se selkeästi ominaisin. Siitä on tullut niin keskeinen osa persoonaamme, että ihmistä voi luonnehtia tällaiseksi.

  • tuominta. Tuominta on mekanismi, joka auttaa painamaan jonkin asian alas. Kun huomaat tuomitsevasi ja voit olla avoin sille ja katsella tapahtumia, alat huomata mitä sen takana tapahtuu. Mikä tässä tuomittavassa asiassa koskettaa sinua? Ja ennen kaikkea mitä se sinussa koskettaa?
  • passiivisuus. Ihmiselle ei ole luontaista olla passiivinen. Kun huomaat olevasi passiivinen, ole utelias siitä miltä se tuntuu. Passiivisuuden taustalla on aina jotain muuta. Pettymys elämään tai itseen. Pelko elämää kohtaan. Nämä ovat arvauksia mutta voit selvittää asian itse tunnistamalla passivisuus ilmiön itsessäsi.
  • kiukkuisuus. Kiukkuisuus on aina suoja. Se auttaa työntämään jotain pois niin sisällämme kuin ulkopuolella. Anna itsellesi lupa kokea kiukku purkamatta sitä ulos. Katso avoimuudella mitä sinussa tapahtuu ja ole utelias etenkin sydämestäsi. Miltä sinun on tarve suojautua?
  • ylimielisyys/välinpitämättömyys. Nämä ovat samankaltaisia kuin tuominta. Tämä mekanismi auttaa sinua pysymään etäällä elämästä ja sen yläpuolella. Älä muuta toimintaa, ole vain avoin ja katso sitä, että näin todella toimit tässä hetkessä. Koe se kuinka muut ovat huonompia ja sinä tiedät paremmin. Ole samalla utelias sille miksi sinun tarvitsee olla toisten yläpuolella? Pelkäisitkö olla toisten alapuolella jos laskeutuisit kokemaan elämää?
  • valheellisuus. Kun huomaat antavasi ulos jotain muuta kuin mitä koet, koeta olla tuomitsematta itseäsi. Kaikki ovat valheellisia tavalla tai toisella. Ole lempeä rehellinen itsellesi tästä ja koeta antaa itsellesi lupa kokea se mitä sinussa aidosti tapahtuu.
  • antaminen ja huolehtiminen. Jos huomaat toistuvasi haluavasi antaa toisille tai olla hyvä ihminen toiselle, koeta olla utelias siitä mitä sen takana tapahtuu. Usein antamisen taustalla on jokin puute ja tarve saada itse jotain. Ainoa tapa, jolla voit kokea saavasi tämän jonkin, on tunnistaa toimintamallisi taustalla oleva tarvitsevuus ja olla sinulle läsnä.
  • sympatia. Sympatia on mekanismi, jossa katoamme itsestämme ja huomiomme siirtyy vahvasti toiseen ihmiseen. Kenties sinun oli kehittyessäsi tarpeen olla läsnä vanhemmalle ja sivuuttaa itsesi. Kun huomaat meneväsi täysin mukaan toisen ihmisen kokemukseen, tunteisiin ja tarinaan, ole utelias siitä mitä sinä itse koet. Miksi on haastavaa pysyä läsnä sinulle samalla kun olet läsnä toiselle?
  • torjunta. Huomaa kun sinun olemuksesi muuttuu torjuvaksi. Saatat muuttua tunnetasolla tylpemmäksi, puheesi saattaa alkaa osoittaa, että se mitä tapahtuu ei ole ok. Saatat jännittyä fyysisesti. Anna kaikkien näiden tapahtua. Kun annat sille lämpimästi huomiosi, tämä torjunta voi alkaa paljastaa sen mitä sen alla tapahtuu.
  • älyllistäminen. Toisinaan saatat huomata, että olet moodissa, jossa lähestyt kaikkea älyllisesti. Asiat ovat asioita ja ihmiset sekä omat tunteesi ovat asioita noiden asioiden joukossa. Kun huomaat olevasi tällaisessa mentaalisessa tilassa, koeta havainnoida mihin et ole kosketuksissa. Miten kehosi voi? Mitä sinussa tapahtuu tunnetasolla? Kun huomaat menneesi vahvasti päähäsi, ole sille lempeä ja katso mitä tapahtuu.

Huomannet kirjoituksestani, että hyviä tuloksia tuottava lähestymistapa näihin toissijaisiin reaktioihin on niiden lämmin kohtaaminen. Tämä ei tarkoita sitä, että hyväksymme ne antamalla niiden olla. ”Tällainen minä vain olen” olen laiskuutta. Haluamme oppia hyväksymään itsemme mutta samalla antamaan sitä mitä sisäinen lapsemme kaipaa. Eli aikuisen lämmintä sekä varmaa läsnäoloa.

Sisäisen lapsen lähestyminen on kuin lapsen lähestymistä aikuisena.

Mitä lapselle tapahtuu kun hän käyttäytyy reaktiivisesti, vältellen sitä mitä hän kokee sisällään koska se on vaikeaa ja hänen lähellään on aikuinen, joka on hänelle tuomitsematta läsnä? Lapsi alkaa kokea turvaa ja hyväksyntää vaikkei edes itse kykene hyväksymään omaa kokemustaan. Turvan ja hyväksynnän kautta hän alkaa luottaa ja avautua aikuiselle. Se voi vaatia aikuiselta pari lämmintä hymyä, kosketuksen tai avoimen kysymyksen: ”mitä sinussa tapahtuu?”

Ennen pitkää lapsi kuitenkin avautuu. Hän voi avautua koska hänellä on se tuki, jonka hän tarvitsee voidakseen kohdata sen mitä hänessä tapahtuu. Seuraavana luvassa voi olla itku tai jokin muu ilmiö, jonka myötä toissijaisen reaktion alla oleva emootio saa tulla esiin.

Tämä sama logiikka toimii kun lähestymme omaa sisäistä lastamme. Erilaista tässä on se, että meidän täytyy itse oppia olemaan se aikuinen, jota kaipaamme. Meidän täytyy oppia olemaan sen verran enemmän läsnä, että alamme tunnistaa reagoivuutemme sen sijaan, että sen ympärille muodostunut persoonamme vain toteuttaa itseään. Sitten meidän täytyy oppia asettamaan rajat itsellemme sillä sisäisen lapsen ei voi antaa jatkaa meille epäedullista toimintaa. Rajojen asettaminen luo turvaa, saa sisäisen lapsen haastamaan meitä (eli reagoivuutemme yrittää vahvistua) ja tuo pintaan niitä tuntemuksia, joita sisäinen lapsemme on vältellyt.

Älä käännä enää selkää itsellesi

Ota huomioon asian kanssa työskennelläsi se, että työskennellessäsi sisäisen lapsen kanssa, lähestyt usein häntä samalla tavalla kuin kaikkea muutakin. Suhtautuen siihen sinulle ominaisella tavalla. Tämä tekee asiasta toisinaan haastavaa. Koska olemme tietämättämme samaistuneet sisäiseen lapseemme, lähestymme tätäkin tehtävää tutulla tavalla, yrittäen tehdä sisäiselle lapsellemme jotain.

Tämä tekeminen ei ole avuksi. Juuri sitä lapsi ei ensisijaisesti kaipaa. Eikö niin, että sillä tavallahan meidät kohdattiin aiemminkin? Sille mitä koimme koetettiin tehdä jotain tai siihen suhtauduttiin jollain tavalla, joka on eri asia kuin se, että sille olisi ollut tilaa, se olisi ollut tervetullutta ja meitä olisi opetettu kohtaamaan elämä, oma kokemuksemme ja itsemme sellaisena kuin se on.

Olemme samaistuneet niihin erilaisiin mekanismeihin, jotka tuomitsevat, arvostelevat, torjuvat, arvottavat ja työntävät pois sitä mitä koemme. Sisällämme kaipaamme kuitenkin juuri sitä, että se mitä meissä on saisi tulla koetuksi. Sen salliminen on monille niin vaikeaa, että tarvitsemme siihen usein ammattiapua.

Sisäinen lapsemme on kokenut, ettei se ole tervetullutta mitä hänessä tapahtuu eikä sen kokemiseen tule olemaan tukea. Siksi välttelemme itseämme tänäkin päivänä, usein tietämättämme.

Ole läsnä, eli rakasta ja sisäinen lapsi alkaa luottaa sinuun

Kun olemme johdonmukaisesti läsnä sisäiselle lapsellemme, eli sille mitä meissä tapahtuu, sisäinen lapsi alkaa kokea luottamusta tähän läsnäolevaan vanhempaan. Tällöin me alamme rakkautta osoittaen opettamaan hänelle miten kohdata ne vaikeat emootiot, joille ei ollut tukea aiemmin. Näin opettelemme kohtaamaan itsellemme vaikeat emootiot.

Tämän seurauksena sisäisessä lapsessamme oleva jähmeys alkaa sulaa. Sen suojautuvuus alkaa vähentyä ja reagoivuus kevenee. Sen sijaan tuon jähmeyden alla oleva eloisuus ja autenttisuus eri väreissään alkaa virrata esiin. Tämä myötä meistä tulee eläväisempiä ja voimavaraisempia.

Prosessin aikana vahvistamme läsnäolevaa aikuista itsessämme, tulemme tietoisemmiksi itsestämme ja alamme nähdä paitsi itsemme ja oman toimintamme, myös muut ihmiset uusin silmin. Kun ymmärrämme sydämellä mistä oma toimintamme kumpuaa, alamme tuntea myötätuntoa myös toisia kohtaan.

Koen, että maailma on täynnä sisäisiä lapsia, jotka ovat oppineet reagoimaan siihen mitä heissä tapahtuu. Tästä reagoivuudesta on tullut se aikuisuus, jonka näen joka puolella. Voimme kypsyä tästä vielä eteenpäin. Siksi toivon, että inspiroidut tästä kirjoituksesta.

On olemassa aidompi, voimavaraantuneempi, kypsempi ja sinulle antoisampi tapa elää kuin se mitä pidämme aikuisuutena. Emme ole vielä kypsyneet ja siksi kutsunkin sinua vahvemmin matkalle kohti sitä.

”Lakastatko mua?”

Tätä sisäinen lapsesi kysyy. Se tarkoittaa seuraavia asioita:

  • oletko minulle paikalla? Aidosti paikalla.
  • hyväksytkö sen miten toimin? Entä onko sillekin tilaa mitä koen sen alla? Ei sille ollut ennenkään.
  • ymmärrätkö minua? Siis sydämelläsi. Voitko olla avoin sille mitä tunnen ja näyttää, että se on ok?
  • uskallatko olla minulle rehellinen? Rehellinen itsestäsi, jotta ravitsisit sillä minuakin. Siis silloinkin kun olet itse inhimillinen ja kesken?
  • voitko kertoa minulle miten ket minun toimivan, jotta näkisin sen itsekin?
  • voitko asettaa minulle turvaa tuovat rajat? Lämmöllä mutta varmasti.
  • Voitko olla paikalla? Kaikessa tässä mitä pyydän. Voitko olla vain aidosti paikalla, yrittämättä muuttaa mitään. Minä selviän, opin ja kasvan kyllä kunhan vain olet minulle siinä, että voin elää tämän läpi.

”Rakastatko minua?”

Jos aihe kiinnostaa sinua, tutustu Sisäinen lapsi -verkkokurssiin.

***

Voit myös jakaa kirjoituksen herättämään ajatuksia toisissa.