Parisuhde on kuin puutarha – Miten sinä hoidat omaasi?

Tämä kirjoitus saattaa auttaa sinua muistamaan tai jopa tunnistamaan jotain uutta siihen liittyen, mistä parisuhteessa on kysymys, miksi olla parisuhteessa ja miten olla parisuhteessa siten, että se toimii.

Se ei liene kaikkien kohdalla totta mutta joiltain osin näyttää siltä, että tässä näennäisen valinnan vapauden maailmassa parisuhteestakin on tullut kulutustavaraa. Katsotaan kuka miellyttää, nautitaan siitä niin kauan kuin se maistuu ja kun se ei enää inspiroi, haetaan kaupasta uusi. Sanoisin, että tämä on kuluttamista, ei parisuhteessa olemista. Puhun myös omasta kokemuksesta.

Se on vähän kuin juoksisi villinä metsässä, nauttien metsän antimista fiiliksen mukaan. Kieltämättä se on myös mukavaa. Kuka nyt ei haluaisi kokeilla vähän kaikenlaista. Varmasti monelle on myös tarpeellista vapautua hieman nauttimaankin.

Uskon silti, että jokainen tunnistaa sen, että vapaana metsässä juokseminen tai itsenäisesti maailman mannuilla vaeltaminen eivät voi tarjota niitä asioita, joita pitkäkestoinen parisuhde tarjoaa. Joita ovat… niin mitä ne oikeastaan ovatkaan?

Mikä on parisuhde?

Se on kahden ihmisen välinen suhde. Mutta ei mikä tahansa suhde vaan suhde, jonka tarkoitus on mahdollistaa monia asioita. Esimerkiksi lähentyminen ja intiimiys. Lähentyminen itsensä kanssa ja siten lähentyminen toisen kanssa. Se on suhde, jossa intiimiyden syventymiselle voi ja mielestäni kuuluu olla tilaa. Jos sille ei ole, en kutsuisi sitä parisuhteeksi. Sen lisäksi se on ainutlaatuinen paikka harjoitella ystävällisyyttä itseä ja toista ihmistä kohtaan.

Kun me aluksi tavataan siellä metsässä joku miellyttävän oloinen tyyppi, mitä se sitten meille tarkoittaakin, meillä ei ole vielä parisuhdetta. Voi olla ihastusta, vetovoimaa tai kaveruutta. Olemme kohdanneet mukiinmenevän metsän olennon. Saatamme avautua toiselle ihmiselle mutta mainitsemani syvempi intiimiys on asia, joka rakentuu ajan kanssa pikku hiljaa.

Aito intiimiys edellyttää ennen kaikkea luottamusta. Luottamuksen rakentumista olemme tyypillisesti edesauttaneet sopimuksella siitä, että tulemme viettämään enemmän aikaa yhdessä ja sitoudumme siihen, että tähän suhteeseen voi alkaa avata itseään turvallisesti. Tällä sopimuksen tekemisen hetkellä sovimme yhdessä siitä, että alamme kasvattamaan metsän keskelle yhteistä puutarhaa.

Mikä ihmeen puutarha?

Metsä kasvaa luonnollisella tavallaan. Sen villeys ja vapaus ovat sen kauneutta. Puutarha taas toimii eri tavalla ja edellyttää monia asioita. Se edellyttää puutarhureilta sitoumusta, riittävää huomiota sekä ymmärrystä siitä miten puutarhaa hoidetaan. Mitä mikäkin siellä oleva kasvi tarvitsee, mitkä ovat ei -toivottuja kasveja ja millaista ravintoa antaa puutarhalle milloinkin.

Parisuhde alkaa siitä kun kaksi ihmistä valitsee yhdessä alkaa jalostamaan yhteisellä vaivalla ja energialla metsän keskelle puutarhaa. Alamme luoda yhdessä jotain jotain, joka ei synny vahingossa vaan vaatii tietoisen valintamme, huomiota ja vaivannäköä. Kun emme huolehdi puutarhasta, se alkaa hakeutua luonnolliseen villiin ja vapaaseen tilaansa.

Puutarha edellyttää sekä luonnon kunnioittamista, että suunnan, johon sitä ohjaamme

Kun näemme vaivaa ja tuemme puutarhamme kasvua, emme kiellä luonnon villeyttä. Sen sijaan ohjaamme sen voimia sopivassa määrin suuntaan, jossa puutarhamme kehittyy ja tuottaa vuosi vuodelta kauniimman, runsaamman ja monivivahteisemman tilan meille olla.

Tämä tarkoittaa sitä, että parisuhteessa ihmisinä me kunnioitamme sitä millainen elämä on haasteineen ja lahjoineen. Koska me kaksi olemme tämä puutarha, meidän on myös opittava kunnioittamaan itseämme ja toisiamme. Lahjoja ja haasteitamme. Meitä kunnioittaen pyrimme viemään suhdetta ja elämäämme yhdessä suuntaan, johon haluamme kasvaa.

Kukapa jaksaisi puurtaa sellaisen parissa, jota ei oikeasti halua

Sellaista puutarhaa ei jaksa kukaan hoitaa, jota ei oikeasti halua valita. Ja jotta voimme tehdä tämän valinnan, meidän on hyödyllistä päästää irti muutamista mahdollisista ajatuksistamme puutarhan suhteen:

  • puutarha ei anna minulle kaikkea mitä tarvitsen. Se antaa minulle mahdollisuuden luoda jotain hetkittäin kaunista kun olen valmis antamaan sille itsestäni. Säännöllisesti minua myös saattaa turhauttaa koko puutarha
  • jos haluan vain nauttia puutarhasta ilman vaivannäköä, se alkaa homehtua
  • jos yritän vain tehdä puutarhasta sellaisen minkä haluan, enkä salli luonnon voimia sen sisällä, siellä ei kasva lopulta muita kuin tylsiä perunoita. Niillä kyllä pärjää mutta ne eivät ole kovin maukkaita
  • kun löydän oikeanlaisen puutarhurikumppanin, hän hoitaa puutarhaa tai kenties puutarha kasvaa itsestään oikean kumppanin kanssa
  • kumppanin tehtävä ei ole toimia äitinä tai isinä, joka huolehtii puutarhasta kun me jatkamme vapaina ja villeinä elämän tutkimista, vanhemman hoitaessa vastuullisemmat osuudet

Uskon, että moni meistä kantaa tällaisia alitajuisia oletuksia mukanaan vaikka järjellä ymmärrämmekin niiden mahdottomuuden. Tässä meitä varmasti ovat auttaneet Hollywoodin puutarhuri elokuvat ja monet laulut ihmeellisistä puutarhoista.

Aluksi voi näyttää siltä, että alitajuiset toiveemme täyttyvät mutta kun kuherruskausi on ohi, illuusiot alkavat karista. Tästä aito tutustuminen ja intiimiys voi alkaa rakentua koska alamme nähdä itsemme ja toisen selkeämmin. Silloin tulemme sen valinnan eteen, jossa joudumme kysymään itseltämme; haluanko aidosti antaa itsestäni tälle suhteelle ja lähteä rakentamaan sitä, siitä huolimatta, että se ei ole vastaus kaikkiin kysymyksiini.

Miksi sitten haluta tätä?

Yhdessä voi rakentaa isomman ja kauniimman puutarhan kuin yksin

Jos ajattelet omaa huomiotamme, vaivannäköämme, energiaamme ja aikaamme ravintona puutarhalle, ymmärrät helposti, että sinulla ei ole yksin mahdollisuuksia samaan kuin toisen kanssa yhdessä. Kun huomioit vielä sen, että usein parisuhteen vuorovaikutus tapahtuu maskuliinisen ja feminiinisen energian välillä, ymmärrät helposti, että tämä energian vaihto plus ja miinus napojen välillä synnyttää ja liikuttaa energiaa tavalla, joka toteutuu vain tällaisessa kanssakäymisessä.

Kun kaksi puutarhuri kokelasta osaa lähestyä toisiaan oikein, heistä tulee enemmän kuin osiensa summa. Tämä on minkä tahansa ihmissuhteen taika. Me olemme yhdessä enemmän.

Jos olet joskus kokeillut hoitaa puutarhaa toisen ihmisen kanssa, tiedät myös sen, että toinen kokelas toisinaan inspiroi sinua löytämään uusia asioita itsestäsi. Yhdessä puuhaaminen, etenkin ihmisen kanssa, joka on tullut läheiseksi, tulee iholle hyvässä ja huonossa. Myös tämä on yksi niistä hyödyistä, joita yhteisellä puutarhalla on. Se auttaa meitä näkemään itsemme ja vapautumaan meitä rajoittavista tekijöistä.

Siinä meitä auttavat myös puutarhan erilaiset vaiheet.

Puutarhan elinkaaressa on eri vaiheita

Puutarhan hoidossa tulee kausia, jolloin siellä ei todentotta kasva oikein mitään eikä se tunnu inspiroivalta. Tilastot kertovat, että kahden ja kolmen vuoden välillä suurin osa kokelaista luovuttaa koska alkuperäinen inspiraatio katoaa. He eivät ole lukeneet puutarhanhoidon perus teosta, joka kertoisi, että tämä kuuluu asiaan ja voimme saavuttaa inspiraation uudelleen kun alamme nyt tietoisesti antamaan itsestämme puutarhalle ja toiselle kokelaalle. Alussa meillä on luontaisen inspiraation tuoma tuki mutta juuri tässä kohtaa meidän tarvitsee kypsyä puutarhureina. Tässä kohtaa saamme tehdä aiemmin mainitsemani valinnan siitä, alammeko hoitaa puutarhaa.

Jos olemme lähteneet luomaan puutarhaa riittävän kypsistä ja moniulotteisista syistä, löydämme varmasti kyvyn jatkaa ja alamme nauttia uudella tavalla. Puutarhanhoidon perus teos valmistaa meitä myös siihen, että noin seitsemän vuoden kohdalla on puutarhan uudelleen synnyttämisen vaihe. Tämä on hankala vaihe kenelle tahansa sillä puutarhassa ei kasva oikein mitään vaan tuntuu siltä, että kaikki tuhoutuu luonnonvoimien aiheuttamana ja samaan aikaan kokelaatkin ovat pulassa omien haasteidensa kanssa.

Jos tietäisimme, että tämä on välttämätön vaihe kokea, jotta puutarha voi nousta uudelle tasolle, osaisimme huolehtia itsestämme, antaa tilaa tapahtumille ja kypsästi pitäisimme puutarhuri kaverimme kanssa siellä täällä palavereita siitä miten prosessi etenee. Ymmärtäisimme antaa molemmille tilaa kypsyä. Sanoisin, että tämä on se kohta, jossa kokeilaista voi valmistua puutarhureita.

Jos pystymme huolehtimaan kokeilaide välisestä ystävällisyydestä ja tuemme itseämme sekä toista olemaan rohkeita omassa muutoksessa, tulemme ennen pitkää siihen vaiheeseen, jossa alamme löytää uutta inspiraatioita, ideoita ja suunnitelmia. Tämä on hetki, jossa puutarha nousee uudelle tasolle. Kaikki pohjatyö on yhä olemassa ja koska maata on vahvistettu ja nyt myös lannoitettu kaikella aiemmin kasvaneella, kaikki kaunis lähtee kasvamaan poikkeuksellisella nopeudella ja voimalla. Suhteemme voi silloin nousta täysin uudelle tasolle. Palaamme alun vetovoimaan, ihastukseen ja siihen, että olemme tuettuja.

Kunnes tietysti jälleen tulemme siihen kohtaan, jossa tämä tuki loppuu ja meidän on muistettava ottaa vastuu siitä, että annamme itsestämme suhteelle tietoisesti.

Kolme vaihetta lyhyesti:

  • alun kasvupyrähdys, jossa puutarha tuntuu syntyvän kuin itsestään. Nauti tästä ja muista, että inspiroiva alkuvaihe kuuluu asiaan. Koska fiilis ei kuitenkaan kanna itsestään tätä vaihetta pidemmällä, kannattaa katsella yhteistä hanketta myös sillä silmin, onko sillä mahdollisuuksia pidemmälle ja koetko hankkeen sellaisena, että haluat antaa sille vielä vuosien jälkeenkin, myös aikoina, jolloin on haastavaa
  • vaihe, jossa puutarha tarvitsee kukoistaakseen omaa panostamme –> kypsy kokelaana. Huomaa se, että voit oppia siitä millainen tekeminen on sinulle antoisaa ja mikä saa kasvit puutarhassa voimaan hyvin. Kun näet vaivaa, näet, että puutarha kehittyy. Voitte toimia entistä paremmin parivaljakkona koska tutustutte sekä puutarhanhoitoon että toisiinne. Näin puutarha alkaa kypsyä.
  • vaihe, jossa puutarhan täytyy käydä läpi kivulias uudelleen syntyminen –> anna aikaa itsellesi muuttua mutta älä luovuta. Muista, että vaikka jokin uusi maaperä voi tuntua houkuttelevammalta, joudut aloittamaan siellä alusta ja tämä sama vaihe on edessä myöhemmin. Olet investoinut tähän maaperään ja tämän vaiheen mahdollistamiseen niin paljon, että sitä kannattaa arvostaa.
  • Vaihe, jossa kierros alkaa alusta mutta kypsempänä. Olette menneet muutoksen läpi ja saatte ihastua uudelleen.
On hyvä ymmärtää, että parisuhteessa on kausia, jolloin tuntuu kuin puutarha oli muuttunut pottupelloksi.

Puutarhassa täytyy olla kaksi kokelasta, jotka haluavat puutarhan. Tietysti on kausia, jolloin toinen osapuoli kärsii motivaatio vaikeuksista tai jokin muu puutarhan ulkopuolella rasittaa häntä. Silloin olisi hienoa, jos puutarhaan voisi tulla lepäämään ja siellä saisi olla sellainen kuin on. Eikö meistä jokainen kaipaa tällaista paikkaa? Nämä murroskohdat ylitetään helpommin jos muistamme;

  • että puutarha on jotain, jonka itse valitsemme
  • että puutarhan hoidon ei ole tarkoitus olla vain helppoa. Se on 50% hyvää ja 50% haastavaa
  • että meidän täytyy antaa itsemme puutarhalle sellaisena kuin olemme, se on ravintoa sille. Keinotekoisilla lannotteilla voi saada nopeita tuloksia mutta aito ravinto ravitsee syvältä ja varmasti
  • kun meillä itsellä on hankalaa, ei kannata alkaa toimia puutarhalle tai toiselle kokelaalle ikävällä tavalla

Mistä tietää kenen kanssa puutarha voi kukoistaa?

Varmuutta siitä tuskin voi olla koskaan. Mutta muutamat asiat tuntuvat minusta järkeviltä.

A. se on aina ensisijaisesti itsestä kiinni

B. ajoitus. Jos henkilöllä on muita puutarhan alkuja tai edellisen puutarhan jälkityöt kesken, ajoitus ei ole hyvä.

C. ymmärtävätkö molemmat mistä puutarhanhoidossa on kyse? Jos toisen oletukset ovat keskenkasvuisempia kuin toisen, tästä asiasta on hyvä keskustella. Et halua satsata projektiin sellaisen ihmisen kanssa, joka yhä haluaa juoksennella villinä metsässä. Jos taas olette molemmat siinä vaiheessa, nauttikaa siitä yhdessä. Kunhan olet selkeä siitä mitä oikeastaan haluat. Rakentaa jotain vai kokea jotain muuta?

C. vaikuttaako siltä, että toinen kokelas on saanut perustaidot puutarhanhoitoon? Puutarhan hoito edellyttää tiettyjä perustaitoja. Esimerkiksi kykyä vastuunkantoon, itsenäisyyteen, kommunikaatioon ja tunteiden käsittelyyn. Jos nämä perustaidot ovat hakusessa itsellä, keskittyisin niiden kehittämiseen. Jos ne ovat toisella hakusessa, olisin realisti sen suhteen, että puutarhuriksi tästä toisesta ei ole kanssani vaikka hauskaa voi yhdessä ollakin.

D. Onko välillänne vetoa? Tämä magneettisuus tuo tarvittavaa energiaa projektiin.

E. Onko puutarhan kasvattaminen käytännöllisesti riittävän helppoa? Jos asutte eri kaupungeissa, se on vaikeaa. Jos toisella on varaa hankkia tarvittavia välineitä mutta toisella ei, se voi olla ongelma. Oletteko iältänne sellaisessa paikassa, että todennäköisesti kasvuprosessinne kokelaina sopivat yhteen?

F. Onko välillänne ystävällinen ilmapiiri ja onko kemianne hyvä myös tavallisten askareiden ja arjen keskellä? Toimiiko huumorinne yhteen? Suuri osa puutarhanhoidosta muuttuu ajan myötä arkiseksi. On tärkeää, että tämä arkisuuskin voidaan jakaa mukavalla tavalla, mielellään kevyen hymyn kera.

G. Onhan teillä myös halu ja kyky säännöllisesti tulla toistenne kohtaamiksi? Elämää täytyy olla myös puutarhan askareiden ulkopuolella ja molempien on hyvä kyetä olemaan itselleen läsnä. Puutarha ja puutarhurit tarvitsevat kuitenkin myös sitä, että he voivat tulla riittävän säännöllisesti emootionaalisesti kohdatuksi.

Puutarha ei kasva pelkällä sopimuksella yhdessä olosta

Joitain meistä vaivaa myös sellainen pinttynyt sisäinen käsitys, että kun kaksi kokelasta sitoutuu toisiinsa, kihlautuu tai sopii avioliitosta, puutarha voisi automaattisesti hyvin. Tällöin sopimus on tehty väärinymmärryksestä käsin.

Sopimus on tärkeä elementti jos ja kun se on aito. Sehän on kuin ostaisimme yhdessä palan maata. Sitten meillä on se maa ja olemme sitoutuneet siihen. On kuitenkin täysin toinen asia miten tuo hankittu maa palanen saadaan kukoistamaan.

Siksi sopimuksessa on hyvä eritellä muutamia hyödyllisiä asioita:

  • sitoudumme ensisijaisesti itseemme. Pidämme itsestämme huolta, pysymme itsemme lähellä ja rehellisinä siitä keitä olemme
  • sitoudumme jakamaan yhteiseen hankkeeseen ryhtyneelle ihmiselle siitä missä menemme. Tämä on tärkeää paitsi suhteen kannalta, myös puutarhan
  • sitoudumme näkemään yhdessä vaivaa puutarhan eteen
  • ymmärrämme, että näin läheisessä yhteisessä hankkeessa meidän on hyödyllistä myös ottaa toinen huomioon ja välittää hänenkin hyvinvoinnistaan. Siitäkin huolimatta, että jokainen ihminen on aina vastuussa itsestään
  • kun kohtaamme vaikeuksia, sitoudumme ylittämään ne sen sijaan, että päätämme hankkeen sellaiseen törmätessä. Mikäli haasteen ylittämisen ja käsittelyn jälkeen emme halua jatkaa hanketta, se kannattaa harkinnan jälkeen päättää. Ei kuitenkaan ennen haasteen käsittelyä sillä se odottaa meitä tulevissa hankkeissa joka tapauksessa
  • sitoudumme kunnioittamaan toisen erilaisuutta. Olemme ystävällisiä rehellisinäkin
  • luotamme luontoon. Emme yritä pakolla ohjata puutarhaa tiettyyn suuntaan vaan olemme rehellisiä siitä mitä kulloinkin olemme ja jaamme sen toisen kanssa. Näin luonto näyttää meille oikean suunnan
  • sopimuksen ehtoja tarkistellaan säännöllisesti ja niihin tehdään muutoksia tarpeiden mukaan yhdessä. Mikään sopimus ei kestä ajan saatossa sillä olosuhteet ja osalliset muuttuvat

Myös etäisyys on tärkeää

”Onpa ihana nähdä sinua” sanoo kokelas oltuaan viikon poissa puutarhasta. Hän on antanut itselleen aikaa ja tilaa olla etäällä yhteisestä hankkeesta. Näin se näyttäytyy hänelle uusin silmin ja viimeisenä loma päivänään hän huomasi jo kaipaavansa puutarhaan.

Aina ei ole tarpeen nukkua samassa pedissä. Kaikkea ei kannata tehdä yhdessä. Toisinaan on hyvä olla etäällä toisesta. Kun päädymme liian lähelle, emme enää näe itseämme tai toista välttämättä selkeästi. Yhtälailla päätyessämme liian lähelle alamme helposti asettamaan toisen vastuulla sen mitä itse koemme tai emme koe.

Jos ymmärtäisimme puutarhurin perus teoksessa kerrotut sanat; kun toinen kokelas on vastuullinen siitä mitä koemme, emme kykene enää käyttäytymään ystävällisesti häntä kohtaan, säästyisimme monelta vaivalta. Erillisyys ja terve etäisyys pitävät tätä suhdetta hyvinvoivana monella tapaa. Siihen kannattaa siis satsata sekä tutustumalla itseensä paremmin, koska tämä auttaa ymmärtämään, että se mitä koemme tapahtuu meissä itsessämme, sekä huolehtimalla riittävästä tilasta olla vain itsemme kanssa.

Mikäli koet, että tämä kirjoitus oli huumorinsa lisäksi hyödyllinen, haluan kutsua sinut mukaan Toimiva Parisuhde – Verkkokurssille. Kurssi antaa sinulle ne perus työkalut, taidot ja ymmärryksen, jota toimivaan parisuhteeseen tarvitaan. Saimme kouluissa monenlaista tietoa mutta emme koskaan saaneet peruskoulutusta parisuhteessa toimimiseen ja sen toimivana pitämiseen. Tämä kurssi antaa sinulle paremmat eväät. Löydät kurssin tiedot täältä.

Parisuhde voi antaa paljon. Se myös pyytää meiltä tiettyjä asioita toimiakseen. Toivon, että tämä humoristinenkin kirjoitus innoittaa sinua katsomaan niitä asioita, joihin voisit(te) satsata, jotta saisitte ammentaa niistä lahjoista, joita sille on annettavana.

Elämää voi ajatella valtakuntana, jossa on erilaisia alueita. Yksi niistä on parisuhteemme puutarha. Ihminen on rajallinen, joten valtakuntaansa kannattaa valita vain sopiva määrä erilaisia alueita, jotta niille on mahdollisuus antaa aikaa ja huomiota. Aika ja huomio on se, jonka myötä ne kasvavat. Kun ymmärrämme tämän ja alamme satsata valitsemiimme asioihin, elämämme alkaa kukoistaa. Toivon tätä jokaiselle lukijalle.

Kiitos, että annoit minulle hetken aikaa ja huomiota.

 

Tietoisuustaidot, toinen askel aikuiseen rakkauteen

Juoksen luoksenne ja näen, että olette kaatuneet rappusissa. Olette molemmat itkuisia ja hädissään. Et pysty juuri liikkumaan koska johonkin sattuu. Samalla pidät huolta tytöstäsi joka on pahasti säikähtänyt ja hädissään tilanteesta.

Katson silmiisi ja tunnun jäätyvän paikalleen. Viha, katkeruus ja toive siitä, että en olisi olemassa, niitä näen silmissäsi. Tunnut ajattelevan, että viimeistään nyt sinulle on selvää, ettet halua minua osaksi perhettänne. Pidät minua säälittävänä koska en osaa edes auttaa. Toivot, että en olisi siellä. Näen mielessäni sen mielikuvan kuinka aamulla hyvin kohteliaasti sanomme hyvästit. ”Olihan tämä tiedossa”, mieleni sanoo ja alkaa jo kovettua jotta isku ei tuntuisi niin pahalta.

”Herätys Aaro. Jumankauta, herätys! Kato mitä tässä oikeasti tapahtuu.” Suljen silmäni,  ja hengitän pari kertaa syvään. Rentoudun ja annan tietoisuuteni laajentua. Onneksi jokin sisälläni tiesi, että se mitä näen, tunnen ja koen ei aina ole totta.

Kokemani on aina totta minulle. Se ei silti aina perustu todenmukaisiin havaintoihin tai tulkintaan.

Toinen askel rakkauteen ovat tietoisuustaidot. Ellen olisi harjoittanut taitojani, olisin ehkä ollut sokea sille mitä näin kun avasin silmäni. Tämän ihmisen silmät katsoivat minua rakastavasti. Niissä näkyi hätä ja epävarmuus koska hän oli kaatunut tyttärensä kanssa rappusissa eikä hän tiennyt miksi hänen oli vaikea liikkua. Hänellä oli huoli tyttärestä ja hän tunsi kipua. Häntä myös pelotti se, että katosin omaan painajaiseeni ja sulkeuduin täysin koko tilanteelta. Näin silmissä sanat ”auta minua, jooko, mulla pelottaa”.

Muistan ajatelleeni sitä kuinka monissa elämän tilanteissa en ole ollut läsnä itselleni tai muille koska olen hukkunut omaan kokemukseeni. Omiin tulkintoihini, reaktioihini, tarinaan ja pelkoihin. Kuinka olen epäonnistunut antamaan rakkauden viittä osaa; huomiota, hyväksyntää, arvostusta, hellyyttä ja vapautta.

Tietoisuustaidot ovat edellytys rakkaudelle. Ilman kykyä itsereflektioon, olemme reaktioidemme ohjaamia. Emme pysty ottamaan vastaan tai antamaan. Meidän täytyy osata rentoutua tietoisuuden neutraaliuteen ja sydämen hiljaisen äänen ääreen sekä katsoa mitä oikeasti tapahtuu. Usein myös päästää irti toiveesta ymmärtää ja kysyä. Joskus vain katsoa ja odottaa, että todellisuus paljastuu.

Tietoisuustaitoihin kuuluvat muunmuassa:

  • kyky aistia kehonsa tuntemukset
  • kyky tuntea tunteensa
  • kyky havaita mielensä toiminta ja ymmärtää ajatusten olevan ajatuksia

Niin keho, tunteet kuin mielikin elävät tahdostamme riippumatonta elämää. Ne toimivat pääosin automaatiolla ja luovat elämäämme toisinaan esteitä rakkaudelle ja tietoiselle toiminnalle. Mitä hyväksyvämmin ja neutraalimmin pystymme tarkastelemaan itseä ja ulkomaailmaa, sitä rakastavampia voimme olla. Tiellä aikuiseen rakkauteen joudut lupaamaan itsellesi seuraavat asiat:

– Tiedostan, että ajatukset eivät ole totta ja pyrin katsomaan ja kysymään mitä oikeasti tapahtuu. Lupaan myös tarkastella mitä ajatukset kertovat persoonastani. Sisällytän elämääni jonkinlaista meditaatio ja/tai mindfulness harjoitusta.

  • Tiedostan, että tunteet syntyvät sisäisen tulkinnan kautta ja otan vastuun tunteistani ja kysyn miksi tunnen näin.
  • Ymmärrän, että tunteet kertovat minusta, eivät ulkomaailmasta. (huomaa ero aistikokemuksen ja tunteen välillä).
  • Otan aikaa avoimelle tuntemiselle ja tunteiden jakamiselle. Hengitän tunteitani.
  • Lupaan kuunnella kehoa ja sen viisautta. Tiedostan myös sen kyvyn jännittyä suojaamaan minua ja pyrin rentoutumaan kun en ole oikeasti vaarassa.
  • Kehoni reagoi ajatuksiin sekä tunteisiin ja kokiessani vaaraa palaan kohtiin 1 ja 2.
  • Harjoitan kehotietoisuutta lisäävää liikuntaa, esimerkiksi joogaa.

Kun rentoudun syvälle tietoisuuden ja hiljaisuuden syleilyyn, avaudun elämälle ja sen rakastavalle luonteelle. Mitä laajemmin avaudun ja päästän irti, sitä kaukaisemmalta tuntuu kokemus erillisen minuuden olemassaolosta. Sitä syvemmin olen yhtä elämän kanssa. Tällöin tiedän mitä rakkaus on. Sen muotoja ihmisen elämässä ovat huomio, hyväksyntä, arvostus, hellyys ja vapaus.

”Oletko valmis siihen, että sinut pyyhitään, poistetaan peruutetaan ja tehdään tyhjäksi? Jos et ole, et koskaan muutu oikeasti.” – D. H Lawrence

(kirjassa Kuinka olla aikuinen ihmissuhteissa, Basam Books 2012)
Lyhyesti:

Jos haluat rakastaa, kehitä tietoisuustaitojasi. Hiljenny tarkkailemaan mielen ja kehon toimintaa. Vietä aikaa tunteidesi kanssa ja opi ymmärtämään niitä – ystävysty niiden kanssa. Kuuntele kehosi viestejä ja kommunikoi sen kanssa.

Syvennä yhteyttäsi tietoisuuteen ja anna sen synnyttää sinussa luottamusta elämän kantavuuteen.

Älä ota sitä vakavasti! Hyväksy oma kokemuksesi mutta ota siihen pilke silmäkulmassa etäisyyttä. Anna asioiden olla ja katso mitä tapahtuu.

***

Tutustu tästä myös pitämiini parisuhde -viikonloppuihin.

Ensimmäinen askel aikuiseen rakkauteen: ”Minä en tarvi sua mihinkään… mutta haluan olla sun kanssa”

”Kulta. Mä haluan sanoa sulle yhen jutun. Mä en tarvi sua mihinkään… en ihan oikeasti tarvi sua yhtään mihinkään. Mutta mä rakastan sua ihan joka solulla ja haluan olla sun kanssa”

Vain muutama päivä sitten avasin suuni ja sanat tuntuivat ja tuntuvat edelleen hyvältä. Minä riitän minulle. Minulla on mukavaa itseni kanssa. Luotan niin itseeni kuin elämään. En tarvitse sinua kannattelemaan tai antamaan mutta olen sinulle ja sinuun kohdistuville tunteilleni täysin auki.

Mikäli haluat lukea juttusarjan aloittaneen kirjoituksen, löydät sen tästä.

Olen yllättynyt jos et arvaa mikä on ensimmäinen askel kohti aikuista rakkautta. Aikuinen rakkaus, joka on juttusarjaan inspiroineen kirjan mukaan viiden asian antamista. Huomion, hyväksynnän, arvostuksen, hellyyden ja vapauden. Ensimmäinen askel on itsensä rakastaminen. Konkreettisia rakkauden tekoja itseään kohtaan. Sitä, että päätät ottaa ensisijaiseksi asiaksi antaa itsellesi rakkauden viittä ainesosaa.

”Ei kannata etsiä ulkoisista muodoista sitä intohimoa ja elämää, jonka lähteet ovat syvällä sisimmässä.” – Samuel Taylor Coleridge

Huomioi itsesi

”Lapsi tulee hylätyksi aina, kun vanhempi huomaa lapsen olevan etääntynyt ja antaa sen jatkua sanomatta mitään tai korjaamatta tilannetta” – D. Richo

Ensisijainen asia itsesi huomioimisessa on aika ja sen ottaminen itsellesi. On tärkeää ymmärtää, että voit pyytää muilta apua ajan löytämisessä jos se on muutoin haasteellista. Mikäli ajan ottaminen on haastavaa, kuule oma tarpeesi ja laita kalenteriin aikaa itsesi kanssa. Mutta älä huijaa itseäsi, sillä sisimmässäsi hylkäät silloin itsesi.

Sinun huomioimisesi on  myös tarpeidesi jakamista. Me olemme sosiaalisia olentoja ja aivan kuten tuntuu tärkeältä saada huomiota muilta sosiaalisessa tilanteessa, on myös tärkeää antaa itselleen huomiota muiden läsnäollessa. Minulle on tuntunut tärkeältä voida sanoa muille, että on ollut antoisaa olla kanssanne mutta haluan nyt viettää aikaa itseni kanssa.

Jotta voit kokea saavasi huomiota, sinun täytyy kuunnella ja kuulla itseäsi. Jos sisimmässäsi kaipaat rauhallista iltaa jäätelöpaketin kanssa, on turha osoittaa huomiota kuntosalilla vaikka se saattaisi ajatuksena tuntua hyvältä. Väkisin kotona meditoiminen ei myöskään auta jos todellisuudessa haluat olla ystäviesi seurassa.

Huomion antaminen on sitä, että laitat siinä hetkessä sinut ja omat tarpeesi etusijalle.

Hyväksyntä

”Hyväksyminen tarkoittaa, että meidät hyväksytään tunteinemme, valintoinemme ja henkilökohtaisine piirteinemme, ja niitä kunnioitetaan ja tuetaan.” – D. Richo

Hyväksyminen tarkoittaa sitä, että todella annat tilaa kaikelle sinussa. Annat luvan itsellesi olla se mitä olet. Kokeilet ja toteutat. Annat tilaa ja hyväksyt, että koet näin tai ajattelet noin. Älä arvostele itseäsi vaan kuuntele ja hyväksy se mitä on.

Kokemus hyväksynnästä edellyttää usein sen mukaista toimintaa. Koet hyväksyntää ystäväsi suunnalta kun hän ei tuomitse toimintaasi, ajatuksiasi tai tunteitasi ja osoitat hyväksyntää läheisillesi samalla tavalla. Samat edellytykset koskevat itsesi hyväksymistä. Jos kiellät jotain itsessäsi, tiedät, ettet hyväksy itseäsi vaikka hokisit mielessäsi mantraa ”hyväksyn itseni, hyväksyn itseni”.

Arvostus

”Ihailen sinua, iloitsen olemassaolostasi, arvostan sinua, kunnioitan sinua, huomaan sinut ja sinun voimavarasi. Arvostan sinua ainutlaatuisena olentona” – D. Richo

Itseni arvostaminen liittyy paljon jo aiemmin kirjoittamiini huomioon ja hyväksyntään. Hyväksyminen on kuitenkin eri asia kuin se, että arvostan niitä erityispiirteitä joita juuri minulla on. Arvostan taitoja ja kokemuksia joita minulla on. Haasteita, eli opettajia, joita juuri minun persoonassani on. Niitä puoliani jotka tuottavat iloa mutta tuntuvat joskus liian hassuilta paljastettavaksi muille.

Arvostaminen on myös tukemista. Omien luonteenpiirteiden, toiveiden, tarpeiden ja taitojen kirkastamista ja vahvistamista. Omien haasteiden omistamista, hyväksyntää ja niihin syventymistä. Oman kehonsa kunnioittamista ja sen terveyden vaalimista.

Hellyys

 ”Hellyys viittaa sekä ruumiilliseen että henkiseen läheisyyteen” – D. Richo

Hellyys minua kohtaan on rakastumista minuun. Jos haluat tietää mitä hellyys sinua kohtaan on, voit kysyä minkälaista hellyyttä kaipaat toisilta/toiselta ja antaa saman asian itsellesi.

Minulle hellyys itseä kohtaan on ollut itseni kanssa nauramista ja jopa itselle nauramista. Se on ollut minun hyväilemistäni, niin joogaten, tanssien kuin konkreettisesti hellyyttä, rakkautta ja intohimoa osoittaen. Se on ollut itkuni kuuntelemista ja voimastani nauttimista.

Hellyyden osoittaminen on myös sitä, että pyydän itselleni hellyyttä. Kun osoitan itselleni hellyyttä pyytämällä sitä toiselta, toimin hyvin eri ”energiassa” kuin silloin kun vaadin tai otan sen toiselta sitä tarvitessani. Voin antaa hellyyttä itselleni myös antamalla sitä toiselle.

Hellyyden kokeminen perustuu vahvasti siihen miten olet oppinut sen kokemaan varhaisina vuosinasi. On tärkeää tiedostaa miten voit osoittaa hellyyttä itseäsi kohtaan. Ja yhtä tärkeää laajentaa tapaasi vastaanottaa hellyyttä sinulta ja muilta.

Vapaus

”Vapaus tarkoittaa, että annamme toisille sekä itsellemme oikeuden elää vapaasti ja ilman ulkoista hallintaa” – D. Richo

Vapauden antaminen minulle tarkoittaa sitä, että en rajoita säännöillä omaa toimintaani. On hyvä huomata, ett aikuisen ihmisen tapauksessa säännöt ja rajat tulevat aina sisältä. Silloinkin kun ne tarjotaan meille ulkopuolelta, me allekirjoitamme ne itse.

Vain sinä voit itsesi vapauttaa.

”Voinko minä tehdä näin?”. Käyn jokaisen uuden tilanteen kohdalla sisäistä keskustelua siitä voinko tehdä näin. Viimeisimpänä kysyin voinko olla hetken pitämättä yhteyttä ihmisiin, jotta saisin rauhan olla itseni kanssa. Luvan antaminen ei tapahtunut hetkessä mutta sen saaminen vapautti syvästi. Muistan nauraneeni pitkään ja ääneen kun lopulta totesin, että tottakai voin.

Usein päädyn luvan annettuani kysymään itseltäni haluanko todella tehdä näin. Uskon vaiheen olevan tärkeä, sillä aina en halua toimia impulssin, ajatusten tai haluni mukaan vaikka olen antanut siihen itselleni luvan. Koen tärkeäksi vapauttaa itseni säännöistä ja haluan tehdä valintani ja päätökseni joka päivä vapaasti ja sydäntä kuunnellen. Luoda ja rikkoa omat rajani. Elää tässä hetkessä.

Tämän kirjoituksen antia lyhyesti:

Aivan kuin emme usko toisen rakastavan jos emme näe ja koe sitä todeksi, emme usko sitä itseltämmekään jos emme todella osoita sitä. Toimi itsesi suhteen, sillä kukaan muu ei voi antaa sinulle sitä rakkautta minkä vain sinä voit antaa.

Rakkaasi ei ole ajatustenlukija eikä hän voi tietää mitä sinä tarvitset. Sinulla taas on mahdollisuus kuunnella ja tiedostaa mitä tarvitset. Kysy, kuuntele ja kerro mitä tarvitset. Ja jälleen kerran, toimi.

Niin sinun kuin toisen toisen rakastaminen on jokapäivä uusiutuva tapahtuma. Se on sinun katkeamatonta huomiointia ja täyttä hyväksymistä. Sinun arvostamista, tukemista ja hellyyttä itseäsi kohtaan. Itsesi vapaaksi päästämistä.

Keskustellessani ystäväni kanssa näistä teemoista hän sanoi; ”itsensä rakastaminen kuulostaa pelottavalta. Jotenkin tosi voimakkaalta ja vapaaksi tekevältä. Kestäiskö muut jos mun olis niin hyvä olla vain itseni kanssa?” Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?

Toisen ihmisen rakastaminen on sitä, että saa hänet rakastamaan itseään yhä syvemmin. Jos et aidosti rakasta ja toimi sen mukaisesti itseäsi kohtaan, viestität monin tavoin ympärillesi, että aito rakastaminen ei ole okei. Tässä asiassa ei voi fuskata, rakkaudesta voi jakaa vasta kun on mistä jakaa.

Suosittelen tutustumaan pidettyihin parisuhde -viikonloppuihin, joita järjestän säännöllisesti.

Aikuinen rakkaus on avain kumppanuuteen, ystävyyteen ja vuosisadan rakkaustarinaan

Tiedät varmasti, että rakkaus ei ole pelkkä tunne. Samalla olet ehkä miettinyt, mitä se sitten on. Se jokin, jota kaipaamme joskus niin paljon, että se repii sydäntämme. Se sama jota haluamme myös palavasti antaa itsestämme. Jotain joka voi saada meidät tuntemaan äärimmäistä onnellisuutta tai jopa tuntemaan yhteyttä koko maailmankaikkeuden kanssa.

Muutama vuosi sitten törmäsin David Richo:n kirjoittamaan teokseen Kuinka olla aikuinen ihmissuhteissa (Basam Books, 2012) ja sen maalaisjärkevä ja samalla syvä sanoma tuntui joltain, jonka halusin jakaa kanssasi.

Niin kauan kuin haluat jotain ulkopuolista, olet tyytymätön, sillä sinussa on osa, jota et ole vielä täysin tunnustanut omaksesi” – A.H.Almaas

Yksi kirjan keskeisistä teemoista on, että opimme kääntämään rakkaudessa huomiomme sisäänpäin sen sijaan, että etsisimme vastauksia ulkopuolelta. Tämä on hyvin tuttu teema ja sitä toistaa lähes jokainen ihmissuhteita, läsnäoloa, rakkautta tai onnellisuutta käsittelevä opus. Saman asian puolesta puhun itsekin, olemme itse vastuussa omien tarpeidemme täyttämisestä, rakkaudestakin.

Silti jo ensimmäisiltä sivuilta käy selväksi, että Richo ymmärtää ihmisyyteen kuuluvan myös vuorovaikutteisuuden. Sen vuoksi muun muassa ympärillämme olevilla ihmisillä on tärkeä rooli tarpeidemme ja toiveidemme täyttämisesessä.

Tämä kirjan osuus puhuttelee minussa helposti sitä osaa, joka löytää itsensä toisinaan kokemassa suuttumusta, kaipausta ja surua, koska toinen ihminen ei anna sitä mitä tarvitsen. Se jopa lohduttaa kaikkien niiden sanojen keskellä, jotka kehottavat kantamaan itse vastuun omasta onnestaan.

Vaikeuksissa ei ole kyse kahden aikuisen välisestä vuorovaikutuksesta vaan siitä, että se ei koskaan pääse edes alkamaan” – D. Richo

Se, mitä vaille jäimme lapsuudessa ja myöhemmin, nousee vahvasti esille niissä ihmissuhteissa, joissa toinen ihminen tulee tarpeeksi lähelle. Läheinen ihminen on se, jolle haluamme antaa itsestämme parasta mutta myös se joka auttaa meitä löytämään menneisyytemme. Sen menneisyyden jonka löytämiseen tarvitsemme Richon mukaan toista ihmistä.

Katso mitä minulle tapahtui, kun olin lapsi. Pane se loppumaan, tee lapsuudestani parempi” – D. Richo

Parhaimmillaan läheinen ihminen antaa mahdollisuuden nähdä, mistä kohdin olemme rikki. Jos olemme erittäin onnekkaita, hän pystyy antamaan myös tarpeellisen määrän rakkautta, jotta löydämme rohkeutta menneisyyden kohtaamiseen. Tämän tuen määräksi Richo määritteli 25%. Loput 75% menevät omavastuun piikkiin.

Keneltäkään ei tule silti odottaa 25%. Mutta sille kannattaa jättää tilaa.

Kaipaamamme rakkaus

Kaipaamamme rakkaus on kirjassa jaettu viiteen eri osaan jotka ovat nimeltään huomio, hyväksyntä, arvostus, hellyys ja vapaus. Niin lapsi kuin aikuinen tarvitsee toisen ihmisen katkeamatonta huomiota, kokemuksen hyväksytyksi tulemisesta, arvostuksen niin hyviä kuin haastavia ominaisuuksiamme kohtaan, läheisyyttä ja hellyyttä sekä osoituksen siitä, että olemme vapaita liikkumaan ja ilmentymään.

Richo sanoo, että ihannekumppanin löytäminen ei ole rakastamaan oppimisen merkittävin päämäärä, vaan tärkeämpää on muuttua kokonaisvaltaisesti rakastavammaksi ihmiseksi. Allekirjoitan päämäärän ja samanaikaisesti uskon, että tämä aikuinen rakkaus on myös avain johonkin sellaiseen joka on yhtäaikaa kumppanuutta, ystävyyttä ja vuosisadan rakkaustarina.

Aloitan tämän kirjoituksen myötä viisiosaisen blogisarjan jossa pohdin sitä mitä aikuisen rakkauden ainesosat käytännössä tarkoittavat. Toiseksi aiheeksi nostan ne käytännön toimenpiteet ja asiat jotka kasvattavat kykyämme antaa ja vastaanottaa rakkautta niin maailmalta, itseltä kuin toiselta ihmiseltä. Odotan kirjoituksiani innolla!

Tämän kirjoituksen anti lyhyesti:

Rakkaus on huomion antamista, hyväksyntää, arvostusta, hellyyttä ja vapautta. Miten osoitat ja annat näitä rakkauden toiselle? Entä itsellesi?
Vaikeudet eivät ole aina sinun ja hänen välisiä asioita. Oletko antanut itsellesi ja toiselle mahdollisuuden tutkia omia haavoja ilman, että olet reagoinut ja estänyt turvallisen tutkimisen? Voisitko kysyä nyt neutraalisti mistä siinä silloin oikein olikaan kyse?

Kysy itseltäsi vaaditko toiselta liikaa? Pidätkö huolen omavastuustasi ja jätätkö toiselle tilaa antaa, silti sitä vaatimatta?

Suosittelen tutustumaan pitämiini parisuhde -viikonloppuihin, joista on pidetty paljon.

5 keinoa välttää ihmissuhteelle tuhoisat kompromissit – Älä hylkää sinua

Olin hetki sitten aloittanut uuden ihmissuhteen. Se tuntui valtavan hyvältä. Tämän ihmisen kanssa halusin viettää paljon aikaa. Mutta hetki pieni, mikä oli tämä ”pöydän alla” tuntemani aistimus? Tämä jokin hienovarainen, möyrivä olo?

Olin palannut hetki sitten matkoilta ja odottanut jälleennäkemistämme kovasti. Oli ihana nähdä ja ottaa toinen syliin. Siksi olinkin ihmeissäni, kun tunnistin tapaamisemme jälkeisenä päivänä, että kaipaan omaa aikaa ja tilaa. Muutkin minulle tärkeät asiat pyysivät huomiotani. Pysähtyminen, keskustelu itseni kanssa sekä työt, joita haluan edistää.

Tunnistaessani kaipaukseni, mielessäni alkoi pyöriä näytelmä erään aiemman parisuhteeni tilanteista. Näin sellaisia hetkiä ja päiviä, joissa sivuutin minulle tärkeät asiat ollakseni käytettävissä toiselle.

Näen myös seurauksia tälle toiminnalle. Aloin pitää itseäni arvottomana, koska itseäni arvostavan toiminnan sijaan laitoin itseni sivuun. Olin kuin koiranpentu. Toiminta vaikutti työhöni ja tavoitteisiini. Tästä kaikesta muodostui itseään toistava ja vahvistava luuppi.

Mitä enemmän huonommuutta koen, sitä enemmän pelkään toisen kokevan minut ikävänä. Sitä enemmän laitan itseni sivuun ja keskityn siihen, mitä meidän välillämme (kuvitelmissani) tapahtuu. Jossain kohtaa toiminta alkaa muistuttaa hädissään olevan lapsen toimintaa. Kaiken tuon seurauksena näen toiminnassani myös aggressiivisia, pelokkaita ja syyttäviä piirteitä.

Olen edelleen koiranpentu, tarvitseva sellainen, mutta takana on selvästi myös vihainen ja jännittynyt rotikka, valmiina hyökkäämään. Nämähän ovat selkeitä merkkejä läheisriippuvuudesta ja kiintymiseen liittyvistä haasteista.

Muistojen filminauhaa katsoessani esitin itselleni kysymyksen; mitähän tuollaisessa tilanteessa voisi tehdä toisin? Pohjalla tuntuu olevan pelko siitä, että toinen hylkää ja tästä seuraa moninainen tapahtumaketju aina itsensä sivuuttamisesta pahanolon toisen päälle kaatamiseen.

1. En hylkää minua

Pelon, jännityksen ja huolen tunnistaminen sekä salliminen on jo paljon. Kun tiedän, että minua pelottaa, voin pysähtyä tuon asian äärelle ja olla vanhempana sille pienelle minussa, joka pelkää. Voin käydä keskustelua itseni kanssa kirjoittamalla tai puhumalla. Mikäli olen tarpeeksi kypsä siihen, voin käydä asiasta keskustelua myös ystävän tai kumppanini kanssa. Tämä edellyttää kykyä tunnistaa ja kannatella myös itse omaa kokemustaan.

2. En etsi kaipaamaani tukea ulkopuolelta

Vaikka tietoiseen kanssakäymiseen perustuva ihmissuhde voi olla erinomainen paikka hoitaa omia haavojaan, on tärkeää oppia ymmärtämään, että minä itse ja elämä olemme se, joka kantaa meitä – silloinkin kun tuo elämä on läsnä toisena ihmisenä.

Voimme paljastaa haavamme ja tulla itsemme sekä sen läsnäolevan tilan näkemäksi, jossa kaikki tapahtuu. Kun opimme kannattelemaan itseämme paremmin, toiselle kertominen ja itselle kertominen muuttuvat samaksi asiaksi. Emme enää toista lapsi-vanhempi -asetelmaa niissä, vaan keskustelemassa on kaksi itsenäistä ja avointa ihmistä.

3. En syöksy oman arvoni romuttavaan kierteeseen

Ihmisen arvo ei pohjimmiltaan ole kiinni siitä, mitä teemme tai mitä saamme aikaiseksi. Kuitenkin, jos tiedämme sisällämme, että jokin inspiroi meitä ja on meille tärkeää, sen sivuuttaminen toistumiseen vaikuttaa vahvasti siihen, miten koemme itsemme. Jos tiedän, etten anna sitä mitä minulla on annettavana, en ole se mies tai nainen, joka tiedän kykeneväni olemaan. Jos teen kompromisseja omia arvojani vastaan, rikon itseäni vastaan BIG TIME.

4. Laitan itseni terveellä tavalla muun edelle

Omat harrastuksemme, yhteys itseen sekä meille tärkeät arvot ja päämäärät (tai mitä itse sisällyttäisitkään tähän listaan). Kaikille näille on tärkeää antaa tilaa. Osa meistä joutuu aktiivisesti pitämään huolta siitä, että pysymme kosketuksissa itsemme kanssa ja meillä on aikaa tärkeille asioille. Voi olla tarpeen käyttää omaa tahdonvoimaa ja raivata kalenterista jokaiselle päivälle omaa aikaa.

Minun kohdallani tahdonvoiman käyttö on toisinaan herättänyt pelkoa siitä, että toinen lähtee pois, jos en ole paikalla, tai toimin itseäni kuunnellen. Tällaisessa tilanteessa on hyvä osata olla kuulevana korvana sisäiselle lapselleen. Samalla on tärkeää oppia toimimaan lasta kuunnellen, mutta kuitenkin aikuisen viisaudella toimien. Aikuinen sisällämme tietää, että ihminen, joka ei halua parastamme, ei ole oikea kumppanimme.

Minulle on ollut hyödyllistä olla hereillä siitä, etten suojatakseni omaa aikaani ja itsenäisyyttäni seulkeudu toiselta. Jos tahdonvoimani on jäykkää, sulkeutunutta ja kykenemätön huomioimaan sen kummemmin omiani kuin toistenkaan tunteita, on hyvä pysähtyä hengittämään. Tällainen tahdonvoiman käyttö on puskemista, jonka tulokset ovat usein huonoja. Taustalla on omalla kohdallani ollut se, että tahtoni on läheisessä ihmissuhteessa taipuvainen romahtamaan ja tuolta heikkoudelta suojautuakseni psyykeni puskee pelot ja heikkouden syrjään kovan ja puristuneen kuoren taakse. Luon siis itselleni tahdon, korvatakseni heikkouden omassa tahdossa ja sisäisessä tuessa.

5. Kun etäännyn itsestäni, etäännyn myös kumppanistani

Omassa filminauhassani näen selvästi sen, kuinka minusta katoaa kaikki sisältö sen myötä, kun alan laittamaan kiinnostukseni, haluni ja toiveeni syrjään. Ajan myötä tämä kerryttää sisälleni turhautumista, joka täytyy myös piilottaa, koska se pilaisi sen turvallisen asetelman, jota alitajuntani yrittää toteuttaa.

Kaiken tämän seurauksena en enää ole kontaktissa siihen, mitä kaikkea minussa tapahtuu. Näen ja tunnen itseni hyvin tyhjänä kaikessa vuorovaikutuksessa noissa hetkissä. Paluu läheisyyteen toisen kanssa käy sen kautta, että saan kontaktin siihen, mitä minussa tapahtuu ja jaan sen toiselle ihmiselle. Hups, olemme jälleen yhteydessä, kun taas hetki sitten, yrittäessäni vaalia yhteyttä, ajauduimme etäämmälle toisistamme.

Päätän kirjoitukseni siihen, että tärkein asia, jonka olen itselleni antanut niin ihmissuhteita, työmenestystä, onnellisuutta kuin ihmisenä kasvamista ajatellen, on se, että pyrin pitämään huolen siitä, että pysähdyn joka päivä useita kertoja sen äärelle mitä minussa tapahtuu. Saatan puhua itsekseni, kirjoittaa minulle, laulaa ja soittaa, mennä rauhalliselle kävelylle, pysähtyä hengittämään tai katsella maisemaa. Kun huomaan tekeväni asiassa kompromisseja, pyrin kertomaan sen rehellisesti itselleni, sillä sen kautta astun jälleen lähemmäksi minua.

***

Suosittelen tutustumaan pidettyihin parisuhde -viikonloppuihin, joita järjestän säännöllisesti.

Kirje naiselle – Lue tämä, jotta muistaisit arvostaa itseäsi

Tiedätkö nainen, että sinussa on paljon sellaista, jota maailma kaipaisi? Tiedätkö, että sinussa on paljon sellaista, mikä vastaa siihen kaipaukseen, jota tunnet sisälläsi? Sinussa on jotain sellaista, mitä kenessäkään toisessa ei ole.

Vaikka tuntisit olosi kuinka heikoksi tahansa, olet kaikkea muuta kuin sitä. Sinussa on paitsi ulospäin suuntautuva voima, myös voimaa kannatella omia sisäisiä tapahtumiasi. Olet kaikkea sitä mitä voit kuvitella saavasi mieheltä, tai keneltäkään toiselta.

Joku voisi saada sinusta vahvan, viisaan, moniulotteisen, inspiroivan ja jatkuvasti muutosta luovan kumppanin, jos ikinä sellaista päätät haluta. Sinusta löytyy myös välittävä, koko maailmaa syleilevä ja pyyteettömään rakkauteen sekä palvelemiseen kykenevä puoli. En tarkoita palvelijaa, joka alistuu, koska ei kykene parempaan, tai on riippuvainen toisia huonomman roolistaan, vaan naista joka on niin vahva, että hän kykenee käärimään hihat ylös, kun on aika tehdä jotain, jonka sydän kertoo oikeaksi.

Herkkyydessäsi on jotain sellaista, jota mies voi vain ihailla. Sinussa on viisautta joka herättää luonnostaan kunnioitusta. Sinun ei tarvitse sitoa tai sitoutua peloista syntyviin sopimuksiin, sillä tiedät, että oikeat ihmiset tai ihminen tulee luoksesi kun vain olet se joka olet. On ilo saada jakaa aikaa kanssasi silloin ja siten kun se on sinulle mahdollista. Kuka tahansa olisi kiitollinen saadessaan rinnalleen kaltaisesi naisen.

Sinulle on olemassa monta sopivaa kumppania. Kyse on enemmänkin siitä kenet valitset ja kuka tuntuu sydämessäsi juuri silloin siltä, että hän tukee läsnäolollaan sinun kasvua itseksesi, siksi joksi olet tulossa. Siitä, kuka on se jota haluat tukea kasvussa, olemalla rehellinen oma itsesi hänen edessään. Aikuiseksi naiseksi kasvaessasi olet ymmärtänyt, että pikkutyttönä tarvitsit isääsi ja ulkopuolista tukea. Kasvaessasi aikuiseksi, olet hyväksynyt nämä tarpeet ja sen myötä oppinut kannattelemaan itse itseäsi.

Tiedän, että pohjimmiltaan sinulle on tärkeintä yhteys itseesi ja korkeimpaan, vaikka et olisi vielä uskaltanut sitä tunnistaa. Lopulta kaikessa on kyse sinusta ja luojastasi, me muut olemme parhaimmillaankin vain matkakumppaneitasi.

Lopulta toisista luopuminen ja matkaaminen sinun luoksesi on se joka tuo sinulle oikean matkakumppanin, jos se on sinulle vielä silloin merkityksellistä.

Miehenä toivon, että näkisit tämän potentiaalin itsessäsi. Uskaltaisit aloittaa tutkimusmatkan kohti tätä kaikkea ja itsenäistyä aidolla tavalla. Uskaltaisit katsoa, millä verukkeilla pidättelet itseäsi kasvamasta naiseksi. Millä kaikin tavoin piilottelet pienen tytön haavojasi, sen sijaan, että pitäisit tuota tyttöä kädestä. Antaisit hänelle tukesi, jotta hän voisi kasvaa osaksi sinua.

Toivon, ettet yrittäisi olla aikuinen nainen. Vahva, herkkä ja voimakas, sillä siitä sanoissani ei ole kysymys. Mikään sinun todellisessa olemuksessasi ei vaadi yrittämistä. Vahvuutesi, herkkyytesi ja voimasi ovat aitoudessasi. Olemisessa. Siinä, että antaudut olemaan sitä kuka olet. Antaudut kääntämään huomiosi sisäänpäin ja pienin askelin tutustut siihen ihmeeseen, joka olet sisälläsi.

Rohkaisen sinua tuntemaan suuttumuksesi ja kokemaan oman seksuaalisuutesi. Juuri sellaisina kuin ne ovat. Jos kehityksesi niiden kanssa jäi kesken, koska sinun piti olla valmis liian aikaisin tai temperamenttisi ei annettu kasvaa, antaisit itsesi tutustua niihin juuri siitä kohtaa, mihin jäit.

Että ottaisit aikaa tutustuaksesi sinuun. Kohtaisit kipeät ja herkät paikat itsessäsi. Tunnistaisit viisautesi. Antaisit sydämesi avautua ja tarvittaessa särkyäkin, herkkyyttäsi kunnioittaen. Antaisit itsesi olla tulinen ja tumma, kirkas sekä iloinen, sillä kaikki tuo mahtuu sinuun. Valo ja varjo kaikissa sävyissään ovat sinussa syviä ja tärkeitä.

Toivon sinulle voimaa lakata näyttelemästä roolia, joka sinulle on annettu tai jota olet tarvinnut. Luopuisit antamasta vastuun ja voimasi toisille ja omistaisit ne. Näkisit, ettet sinä ole heikko.

Että luottaisit itseesi ja elämään. Olisit itsesi, mitä se juuri nyt onkaan. Suostuisit tuntemaan oman kaipuusi ja kipusi niin syvästi, että lopulta löytäisit voiman itsestäsi. Niin syvältä, ettei sinun tarvitsisi enää etsiä sitä toisesta. Silloin, jos se sinun matkaasi kuuluu, elämä voisi antaa sinulle sen matkakumppanin, joka on arvoisesi. Joka on aloittanut oman matkansa itseensä ja luopunut lapsen kaipuusta vanhempien ulkoista apua kohtaan. Sillä silloin elämässäsi on tilaa tällaiselle, kun olet ottanut omat askeleesi kohti omaa voimaasi. Kun sinä arvostat itseäsi ja olet oma itsesi, se joka arvostaa itseään ja on oma itsensä, tunnistaa sinut.

Toisinaan tämä tärkeä matka lähemmäs itseä voi kestää vuosia. Se on matka jonka suurin osa meistä jättää tekemättä koska olemme oppineet hakemaan tarvitsemaamme maailmasta. Matka jolle useilla ei ole kärsivällisyyttä tai uskallusta. Matka jolla saat sen mistä luovut, kuten Tommy Hellsten joskus totesi.

Rukoilen niin omasta kuin toisten puolesta, että uskaltaisimme päästää irti ja kohdata sen mitä sisältämme nousee. Ja jonain päivänä, kun olemme siihen valmiita, voisimme aloittaa ihmissuhteemme toisenlaiselta pohjalta. Sellaisesta kohdasta, jossa olemme jo oppineet arvostamaan itseämme ja laittamaan etusijalle sen, mikä on sydämessämme oikeasti totta ja hyväksi. Silloin kaksi totuutta kohtaa toisensa ja syntyy jotain vielä todellisempaa.

Uskon, että kuulet sen mitä kirjoitan sinulle. Kun haluat oppia antamaan itsellesi sen huomion, jonka ansaitset, ota askel sitä kohti tulemalla mukaan Kuulluksi tulemisen taito -verkkokurssille.

(Artikkeli on julkaistu alunperin Hidastaelämää -sivustolla)