Toinen askel aikuiseen rakkauteen

Juoksen luoksenne ja näen, että olette kaatuneet rappusissa. Olette molemmat itkuisia ja hädissään. Et pysty juuri liikkumaan koska johonkin sattuu. Samalla pidät huolta tytöstäsi joka on pahasti säikähtänyt ja hädissään tilanteesta.

Katson silmiisi ja tunnun jäätyvän paikalleen. Viha, katkeruus ja toive siitä, että en olisi olemassa, niitä näen silmissäsi. Tunnut ajattelevan, että viimeistään nyt sinulle on selvää, ettet halua minua osaksi perhettänne. Pidät minua säälittävänä koska en osaa edes auttaa. Toivot, että en olisi siellä. Näen mielessäni sen mielikuvan kuinka aamulla hyvin kohteliaasti sanomme hyvästit. ”Olihan tämä tiedossa”, mieleni sanoo ja alkaa jo kovettua jotta isku ei tuntuisi niin pahalta.

”Herätys Aaro. Jumankauta, herätys! Kato mitä tässä oikeasti tapahtuu.” Suljen silmäni,  ja hengitän pari kertaa syvään. Rentoudun ja annan tietoisuuteni laajentua. Onneksi jokin sisälläni tiesi, että se mitä näen, tunnen ja koen ei aina ole totta.

Kokemani on aina totta minulle. Se ei silti aina perustu todenmukaisiin havaintoihin tai tulkintaan.

Toinen askel rakkauteen ovat tietoisuustaidot. Ellen olisi harjoittanut taitojani, olisin ehkä ollut sokea sille mitä näin kun avasin silmäni. Tämän ihmisen silmät katsoivat minua rakastavasti. Niissä näkyi hätä ja epävarmuus koska hän oli kaatunut tyttärensä kanssa rappusissa eikä hän tiennyt miksi hänen oli vaikea liikkua. Hänellä oli huoli tyttärestä ja hän tunsi kipua. Häntä myös pelotti se, että katosin omaan painajaiseeni ja sulkeuduin täysin koko tilanteelta. Näin silmissä sanat ”auta minua, jooko, mulla pelottaa”.

Muistan ajatelleeni sitä kuinka monissa elämän tilanteissa en ole ollut läsnä itselleni tai muille koska olen hukkunut omaan kokemukseeni. Omiin tulkintoihini, reaktioihini, tarinaan ja pelkoihin. Kuinka olen epäonnistunut antamaan rakkauden viittä osaa; huomiota, hyväksyntää, arvostusta, hellyyttä ja vapautta.

Tietoisuustaidot ovat edellytys rakkaudelle. Ilman kykyä itsereflektioon, olemme reaktioidemme ohjaamia. Emme pysty ottamaan vastaan tai antamaan. Meidän täytyy osata rentoutua tietoisuuden neutraaliuteen ja sydämen hiljaisen äänen ääreen sekä katsoa mitä oikeasti tapahtuu. Usein myös päästää irti toiveesta ymmärtää ja kysyä. Joskus vain katsoa ja odottaa, että todellisuus paljastuu.

Tietoisuustaitoihin kuuluvat muunmuassa:

  • kyky aistia kehonsa tuntemukset
  • kyky tuntea tunteensa
  • kyky havaita mielensä toiminta ja ymmärtää ajatusten olevan ajatuksia

Niin keho, tunteet kuin mielikin elävät tahdostamme riippumatonta elämää. Ne toimivat pääosin automaatiolla ja luovat elämäämme toisinaan esteitä rakkaudelle ja tietoiselle toiminnalle. Mitä hyväksyvämmin ja neutraalimmin pystymme tarkastelemaan itseä ja ulkomaailmaa, sitä rakastavampia voimme olla. Tiellä aikuiseen rakkauteen joudut lupaamaan itsellesi seuraavat asiat:

– Tiedostan, että ajatukset eivät ole totta ja pyrin katsomaan ja kysymään mitä oikeasti tapahtuu. Lupaan myös tarkastella mitä ajatukset kertovat persoonastani. Sisällytän elämääni jonkinlaista meditaatio ja/tai mindfulness harjoitusta.

  • Tiedostan, että tunteet syntyvät sisäisen tulkinnan kautta ja otan vastuun tunteistani ja kysyn miksi tunnen näin.
  • Ymmärrän, että tunteet kertovat minusta, eivät ulkomaailmasta. (huomaa ero aistikokemuksen ja tunteen välillä).
  • Otan aikaa avoimelle tuntemiselle ja tunteiden jakamiselle. Hengitän tunteitani.
  • Lupaan kuunnella kehoa ja sen viisautta. Tiedostan myös sen kyvyn jännittyä suojaamaan minua ja pyrin rentoutumaan kun en ole oikeasti vaarassa.
  • Kehoni reagoi ajatuksiin sekä tunteisiin ja kokiessani vaaraa palaan kohtiin 1 ja 2.
  • Harjoitan kehotietoisuutta lisäävää liikuntaa, esimerkiksi joogaa.

Kun rentoudun syvälle tietoisuuden ja hiljaisuuden syleilyyn, avaudun elämälle ja sen rakastavalle luonteelle. Mitä laajemmin avaudun ja päästän irti, sitä kaukaisemmalta tuntuu kokemus erillisen minuuden olemassaolosta. Sitä syvemmin olen yhtä elämän kanssa. Tällöin tiedän mitä rakkaus on. Sen muotoja ihmisen elämässä ovat huomio, hyväksyntä, arvostus, hellyys ja vapaus.

”Oletko valmis siihen, että sinut pyyhitään, poistetaan peruutetaan ja tehdään tyhjäksi? Jos et ole, et koskaan muutu oikeasti.” – D. H Lawrence

(kirjassa Kuinka olla aikuinen ihmissuhteissa, Basam Books 2012)
Lyhyesti:

Jos haluat rakastaa, kehitä tietoisuustaitojasi. Hiljenny tarkkailemaan mielen ja kehon toimintaa. Vietä aikaa tunteidesi kanssa ja opi ymmärtämään niitä – ystävysty niiden kanssa. Kuuntele kehosi viestejä ja kommunikoi sen kanssa.

Syvennä yhteyttäsi tietoisuuteen ja anna sen synnyttää sinussa luottamusta elämän kantavuuteen.

Älä ota sitä vakavasti! Hyväksy oma kokemuksesi mutta ota siihen pilke silmäkulmassa etäisyyttä. Anna asioiden olla ja katso mitä tapahtuu.

5 keinoa välttää ihmissuhteelle tuhoisat kompromissit – Älä hylkää sinua

Olin hetki sitten aloittanut uuden ihmissuhteen. Se tuntui valtavan hyvältä. Tämän ihmisen kanssa halusin viettää paljon aikaa. Mutta hetki pieni, mikä oli tämä ”pöydän alla” tuntemani aistimus? Tämä jokin hienovarainen, möyrivä olo?

Olin palannut hetki sitten matkoilta ja odottanut jälleennäkemistämme kovasti. Oli ihana nähdä ja ottaa toinen syliin. Siksi olinkin ihmeissäni, kun tunnistin tapaamisemme jälkeisenä päivänä, että kaipaan omaa aikaa ja tilaa. Muutkin minulle tärkeät asiat pyysivät huomiotani. Pysähtyminen, keskustelu itseni kanssa sekä työt, joita haluan edistää.

Tunnistaessani kaipaukseni, mielessäni alkoi pyöriä näytelmä erään aiemman parisuhteeni tilanteista. Näin sellaisia hetkiä ja päiviä, joissa sivuutin minulle tärkeät asiat ollakseni käytettävissä toiselle.

Näen myös seurauksia tälle toiminnalle. Aloin pitää itseäni arvottomana, koska itseäni arvostavan toiminnan sijaan laitoin itseni sivuun. Olin kuin koiranpentu. Toiminta vaikutti työhöni ja tavoitteisiini. Tästä kaikesta muodostui itseään toistava ja vahvistava luuppi.

Mitä enemmän huonommuutta koen, sitä enemmän pelkään toisen kokevan minut ikävänä. Sitä enemmän laitan itseni sivuun ja keskityn siihen, mitä meidän välillämme (kuvitelmissani) tapahtuu. Jossain kohtaa toiminta alkaa muistuttaa hädissään olevan lapsen toimintaa. Kaiken tuon seurauksena näen toiminnassani myös aggressiivisia, pelokkaita ja syyttäviä piirteitä.

Olen edelleen koiranpentu, tarvitseva sellainen, mutta takana on selvästi myös vihainen ja jännittynyt rotikka, valmiina hyökkäämään. Nämähän ovat selkeitä merkkejä läheisriippuvuudesta ja kiintymiseen liittyvistä haasteista.

Muistojen filminauhaa katsoessani esitin itselleni kysymyksen; mitähän tuollaisessa tilanteessa voisi tehdä toisin? Pohjalla tuntuu olevan pelko siitä, että toinen hylkää ja tästä seuraa moninainen tapahtumaketju aina itsensä sivuuttamisesta pahanolon toisen päälle kaatamiseen.

1. En hylkää minua

Pelon, jännityksen ja huolen tunnistaminen sekä salliminen on jo paljon. Kun tiedän, että minua pelottaa, voin pysähtyä tuon asian äärelle ja olla vanhempana sille pienelle minussa, joka pelkää. Voin käydä keskustelua itseni kanssa kirjoittamalla tai puhumalla. Mikäli olen tarpeeksi kypsä siihen, voin käydä asiasta keskustelua myös ystävän tai kumppanini kanssa. Tämä edellyttää kykyä tunnistaa ja kannatella myös itse omaa kokemustaan.

2. En etsi kaipaamaani tukea ulkopuolelta

Vaikka tietoiseen kanssakäymiseen perustuva ihmissuhde voi olla erinomainen paikka hoitaa omia haavojaan, on tärkeää oppia ymmärtämään, että minä itse ja elämä olemme se, joka kantaa meitä – silloinkin kun tuo elämä on läsnä toisena ihmisenä.

Voimme paljastaa haavamme ja tulla itsemme sekä sen läsnäolevan tilan näkemäksi, jossa kaikki tapahtuu. Kun opimme kannattelemaan itseämme paremmin, toiselle kertominen ja itselle kertominen muuttuvat samaksi asiaksi. Emme enää toista lapsi-vanhempi -asetelmaa niissä, vaan keskustelemassa on kaksi itsenäistä ja avointa ihmistä.

3. En syöksy oman arvoni romuttavaan kierteeseen

Ihmisen arvo ei pohjimmiltaan ole kiinni siitä, mitä teemme tai mitä saamme aikaiseksi. Kuitenkin, jos tiedämme sisällämme, että jokin inspiroi meitä ja on meille tärkeää, sen sivuuttaminen toistumiseen vaikuttaa vahvasti siihen, miten koemme itsemme. Jos tiedän, etten anna sitä mitä minulla on annettavana, en ole se mies tai nainen, joka tiedän kykeneväni olemaan. Jos teen kompromisseja omia arvojani vastaan, rikon itseäni vastaan BIG TIME.

4. Laitan itseni terveellä tavalla muun edelle

Omat harrastuksemme, yhteys itseen sekä meille tärkeät arvot ja päämäärät (tai mitä itse sisällyttäisitkään tähän listaan). Kaikille näille on tärkeää antaa tilaa. Osa meistä joutuu aktiivisesti pitämään huolta siitä, että pysymme kosketuksissa itsemme kanssa ja meillä on aikaa tärkeille asioille. Voi olla tarpeen käyttää omaa tahdonvoimaa ja raivata kalenterista jokaiselle päivälle omaa aikaa.

Minun kohdallani tahdonvoiman käyttö on toisinaan herättänyt pelkoa siitä, että toinen lähtee pois, jos en ole paikalla, tai toimin itseäni kuunnellen. Tällaisessa tilanteessa on hyvä osata olla kuulevana korvana sisäiselle lapselleen. Samalla on tärkeää oppia toimimaan lasta kuunnellen, mutta kuitenkin aikuisen viisaudella toimien. Aikuinen sisällämme tietää, että ihminen, joka ei halua parastamme, ei ole oikea kumppanimme.

Minulle on ollut hyödyllistä olla hereillä siitä, etten suojatakseni omaa aikaani ja itsenäisyyttäni seulkeudu toiselta. Jos tahdonvoimani on jäykkää, sulkeutunutta ja kykenemätön huomioimaan sen kummemmin omiani kuin toistenkaan tunteita, on hyvä pysähtyä hengittämään. Tällainen tahdonvoiman käyttö on puskemista, jonka tulokset ovat usein huonoja. Taustalla on omalla kohdallani ollut se, että tahtoni on läheisessä ihmissuhteessa taipuvainen romahtamaan ja tuolta heikkoudelta suojautuakseni psyykeni puskee pelot ja heikkouden syrjään kovan ja puristuneen kuoren taakse. Luon siis itselleni tahdon, korvatakseni heikkouden omassa tahdossa ja sisäisessä tuessa.

5. Kun etäännyn itsestäni, etäännyn myös kumppanistani

Omassa filminauhassani näen selvästi sen, kuinka minusta katoaa kaikki sisältö sen myötä, kun alan laittamaan kiinnostukseni, haluni ja toiveeni syrjään. Ajan myötä tämä kerryttää sisälleni turhautumista, joka täytyy myös piilottaa, koska se pilaisi sen turvallisen asetelman, jota alitajuntani yrittää toteuttaa.

Kaiken tämän seurauksena en enää ole kontaktissa siihen, mitä kaikkea minussa tapahtuu. Näen ja tunnen itseni hyvin tyhjänä kaikessa vuorovaikutuksessa noissa hetkissä. Paluu läheisyyteen toisen kanssa käy sen kautta, että saan kontaktin siihen, mitä minussa tapahtuu ja jaan sen toiselle ihmiselle. Hups, olemme jälleen yhteydessä, kun taas hetki sitten, yrittäessäni vaalia yhteyttä, ajauduimme etäämmälle toisistamme.

Päätän kirjoitukseni siihen, että tärkein asia, jonka olen itselleni antanut niin ihmissuhteita, työmenestystä, onnellisuutta kuin ihmisenä kasvamista ajatellen, on se, että pyrin pitämään huolen siitä, että pysähdyn joka päivä useita kertoja sen äärelle mitä minussa tapahtuu. Saatan puhua itsekseni, kirjoittaa minulle, laulaa ja soittaa, mennä rauhalliselle kävelylle, pysähtyä hengittämään tai katsella maisemaa. Kun huomaan tekeväni asiassa kompromisseja, pyrin kertomaan sen rehellisesti itselleni, sillä sen kautta astun jälleen lähemmäksi minua.

Kirje naiselle – Lue tämä, jotta muistaisit arvostaa itseäsi

Tiedätkö nainen, että sinussa on paljon sellaista, jota maailma kaipaisi? Tiedätkö, että sinussa on paljon sellaista, mikä vastaa siihen kaipaukseen, jota tunnet sisälläsi? Sinussa on jotain sellaista, mitä kenessäkään toisessa ei ole.

Vaikka tuntisit olosi kuinka heikoksi tahansa, olet kaikkea muuta kuin sitä. Sinussa on paitsi ulospäin suuntautuva voima, myös voimaa kannatella omia sisäisiä tapahtumiasi. Olet kaikkea sitä mitä voit kuvitella saavasi mieheltä, tai keneltäkään toiselta.

Joku voisi saada sinusta vahvan, viisaan, moniulotteisen, inspiroivan ja jatkuvasti muutosta luovan kumppanin, jos ikinä sellaista päätät haluta. Sinusta löytyy myös välittävä, koko maailmaa syleilevä ja pyyteettömään rakkauteen sekä palvelemiseen kykenevä puoli. En tarkoita palvelijaa, joka alistuu, koska ei kykene parempaan, tai on riippuvainen toisia huonomman roolistaan, vaan naista joka on niin vahva, että hän kykenee käärimään hihat ylös, kun on aika tehdä jotain, jonka sydän kertoo oikeaksi.

Herkkyydessäsi on jotain sellaista, jota mies voi vain ihailla. Sinussa on viisautta joka herättää luonnostaan kunnioitusta. Sinun ei tarvitse sitoa tai sitoutua peloista syntyviin sopimuksiin, sillä tiedät, että oikeat ihmiset tai ihminen tulee luoksesi kun vain olet se joka olet. On ilo saada jakaa aikaa kanssasi silloin ja siten kun se on sinulle mahdollista. Kuka tahansa olisi kiitollinen saadessaan rinnalleen kaltaisesi naisen.

Sinulle on olemassa monta sopivaa kumppania. Kyse on enemmänkin siitä kenet valitset ja kuka tuntuu sydämessäsi juuri silloin siltä, että hän tukee läsnäolollaan sinun kasvua itseksesi, siksi joksi olet tulossa. Siitä, kuka on se jota haluat tukea kasvussa, olemalla rehellinen oma itsesi hänen edessään. Aikuiseksi naiseksi kasvaessasi olet ymmärtänyt, että pikkutyttönä tarvitsit isääsi ja ulkopuolista tukea. Kasvaessasi aikuiseksi, olet hyväksynyt nämä tarpeet ja sen myötä oppinut kannattelemaan itse itseäsi.

Tiedän, että pohjimmiltaan sinulle on tärkeintä yhteys itseesi ja korkeimpaan, vaikka et olisi vielä uskaltanut sitä tunnistaa. Lopulta kaikessa on kyse sinusta ja luojastasi, me muut olemme parhaimmillaankin vain matkakumppaneitasi.

Lopulta toisista luopuminen ja matkaaminen sinun luoksesi on se joka tuo sinulle oikean matkakumppanin, jos se on sinulle vielä silloin merkityksellistä.

Miehenä toivon, että näkisit tämän potentiaalin itsessäsi. Uskaltaisit aloittaa tutkimusmatkan kohti tätä kaikkea ja itsenäistyä aidolla tavalla. Uskaltaisit katsoa, millä verukkeilla pidättelet itseäsi kasvamasta naiseksi. Millä kaikin tavoin piilottelet pienen tytön haavojasi, sen sijaan, että pitäisit tuota tyttöä kädestä. Antaisit hänelle tukesi, jotta hän voisi kasvaa osaksi sinua.

Toivon, ettet yrittäisi olla aikuinen nainen. Vahva, herkkä ja voimakas, sillä siitä sanoissani ei ole kysymys. Mikään sinun todellisessa olemuksessasi ei vaadi yrittämistä. Vahvuutesi, herkkyytesi ja voimasi ovat aitoudessasi. Olemisessa. Siinä, että antaudut olemaan sitä kuka olet. Antaudut kääntämään huomiosi sisäänpäin ja pienin askelin tutustut siihen ihmeeseen, joka olet sisälläsi.

Rohkaisen sinua tuntemaan suuttumuksesi ja kokemaan oman seksuaalisuutesi. Juuri sellaisina kuin ne ovat. Jos kehityksesi niiden kanssa jäi kesken, koska sinun piti olla valmis liian aikaisin tai temperamenttisi ei annettu kasvaa, antaisit itsesi tutustua niihin juuri siitä kohtaa, mihin jäit.

Että ottaisit aikaa tutustuaksesi sinuun. Kohtaisit kipeät ja herkät paikat itsessäsi. Tunnistaisit viisautesi. Antaisit sydämesi avautua ja tarvittaessa särkyäkin, herkkyyttäsi kunnioittaen. Antaisit itsesi olla tulinen ja tumma, kirkas sekä iloinen, sillä kaikki tuo mahtuu sinuun. Valo ja varjo kaikissa sävyissään ovat sinussa syviä ja tärkeitä.

Toivon sinulle voimaa lakata näyttelemästä roolia, joka sinulle on annettu tai jota olet tarvinnut. Luopuisit antamasta vastuun ja voimasi toisille ja omistaisit ne. Näkisit, ettet sinä ole heikko.

Että luottaisit itseesi ja elämään. Olisit itsesi, mitä se juuri nyt onkaan. Suostuisit tuntemaan oman kaipuusi ja kipusi niin syvästi, että lopulta löytäisit voiman itsestäsi. Niin syvältä, ettei sinun tarvitsisi enää etsiä sitä toisesta. Silloin, jos se sinun matkaasi kuuluu, elämä voisi antaa sinulle sen matkakumppanin, joka on arvoisesi. Joka on aloittanut oman matkansa itseensä ja luopunut lapsen kaipuusta vanhempien ulkoista apua kohtaan. Sillä silloin elämässäsi on tilaa tällaiselle, kun olet ottanut omat askeleesi kohti omaa voimaasi. Kun sinä arvostat itseäsi ja olet oma itsesi, se joka arvostaa itseään ja on oma itsensä, tunnistaa sinut.

Toisinaan tämä tärkeä matka lähemmäs itseä voi kestää vuosia. Se on matka jonka suurin osa meistä jättää tekemättä koska olemme oppineet hakemaan tarvitsemaamme maailmasta. Matka jolle useilla ei ole kärsivällisyyttä tai uskallusta. Matka jolla saat sen mistä luovut, kuten Tommy Hellsten joskus totesi.

Rukoilen niin omasta kuin toisten puolesta, että uskaltaisimme päästää irti ja kohdata sen mitä sisältämme nousee. Ja jonain päivänä, kun olemme siihen valmiita, voisimme aloittaa ihmissuhteemme toisenlaiselta pohjalta. Sellaisesta kohdasta, jossa olemme jo oppineet arvostamaan itseämme ja laittamaan etusijalle sen, mikä on sydämessämme oikeasti totta ja hyväksi. Silloin kaksi totuutta kohtaa toisensa ja syntyy jotain vielä todellisempaa.

Uskon, että kuulet sen mitä kirjoitan sinulle. Kun haluat oppia antamaan itsellesi sen huomion, jonka ansaitset, ota askel sitä kohti tulemalla mukaan Kuulluksi tulemisen taito -verkkokurssille.

(Artikkeli on julkaistu alunperin Hidastaelämää -sivustolla)