Parisuhde on kuin puutarha – Miten sinä hoidat omaasi?

Tämä kirjoitus saattaa auttaa sinua muistamaan tai jopa tunnistamaan jotain uutta siihen liittyen, mistä parisuhteessa on kysymys, miksi olla parisuhteessa ja miten olla parisuhteessa siten, että se toimii.

Se ei liene kaikkien kohdalla totta mutta joiltain osin näyttää siltä, että tässä näennäisen valinnan vapauden maailmassa parisuhteestakin on tullut kulutustavaraa. Katsotaan kuka miellyttää, nautitaan siitä niin kauan kuin se maistuu ja kun se ei enää inspiroi, haetaan kaupasta uusi. Sanoisin, että tämä on kuluttamista, ei parisuhteessa olemista. Puhun myös omasta kokemuksesta.

Se on vähän kuin juoksisi villinä metsässä, nauttien metsän antimista fiiliksen mukaan. Kieltämättä se on myös mukavaa. Kuka nyt ei haluaisi kokeilla vähän kaikenlaista. Varmasti monelle on myös tarpeellista vapautua hieman nauttimaankin.

Uskon silti, että jokainen tunnistaa sen, että vapaana metsässä juokseminen tai itsenäisesti maailman mannuilla vaeltaminen eivät voi tarjota niitä asioita, joita pitkäkestoinen parisuhde tarjoaa. Joita ovat… niin mitä ne oikeastaan ovatkaan?

Mikä on parisuhde?

Se on kahden ihmisen välinen suhde. Mutta ei mikä tahansa suhde vaan suhde, jonka tarkoitus on mahdollistaa monia asioita. Esimerkiksi lähentyminen ja intiimiys. Lähentyminen itsensä kanssa ja siten lähentyminen toisen kanssa. Se on suhde, jossa intiimiyden syventymiselle voi ja mielestäni kuuluu olla tilaa. Jos sille ei ole, en kutsuisi sitä parisuhteeksi. Sen lisäksi se on ainutlaatuinen paikka harjoitella ystävällisyyttä itseä ja toista ihmistä kohtaan.

Kun me aluksi tavataan siellä metsässä joku miellyttävän oloinen tyyppi, mitä se sitten meille tarkoittaakin, meillä ei ole vielä parisuhdetta. Voi olla ihastusta, vetovoimaa tai kaveruutta. Olemme kohdanneet mukiinmenevän metsän olennon. Saatamme avautua toiselle ihmiselle mutta mainitsemani syvempi intiimiys on asia, joka rakentuu ajan kanssa pikku hiljaa.

Aito intiimiys edellyttää ennen kaikkea luottamusta. Luottamuksen rakentumista olemme tyypillisesti edesauttaneet sopimuksella siitä, että tulemme viettämään enemmän aikaa yhdessä ja sitoudumme siihen, että tähän suhteeseen voi alkaa avata itseään turvallisesti. Tällä sopimuksen tekemisen hetkellä sovimme yhdessä siitä, että alamme kasvattamaan metsän keskelle yhteistä puutarhaa.

Mikä ihmeen puutarha?

Metsä kasvaa luonnollisella tavallaan. Sen villeys ja vapaus ovat sen kauneutta. Puutarha taas toimii eri tavalla ja edellyttää monia asioita. Se edellyttää puutarhureilta sitoumusta, riittävää huomiota sekä ymmärrystä siitä miten puutarhaa hoidetaan. Mitä mikäkin siellä oleva kasvi tarvitsee, mitkä ovat ei -toivottuja kasveja ja millaista ravintoa antaa puutarhalle milloinkin.

Parisuhde alkaa siitä kun kaksi ihmistä valitsee yhdessä alkaa jalostamaan yhteisellä vaivalla ja energialla metsän keskelle puutarhaa. Alamme luoda yhdessä jotain jotain, joka ei synny vahingossa vaan vaatii tietoisen valintamme, huomiota ja vaivannäköä. Kun emme huolehdi puutarhasta, se alkaa hakeutua luonnolliseen villiin ja vapaaseen tilaansa.

Puutarha edellyttää sekä luonnon kunnioittamista, että suunnan, johon sitä ohjaamme

Kun näemme vaivaa ja tuemme puutarhamme kasvua, emme kiellä luonnon villeyttä. Sen sijaan ohjaamme sen voimia sopivassa määrin suuntaan, jossa puutarhamme kehittyy ja tuottaa vuosi vuodelta kauniimman, runsaamman ja monivivahteisemman tilan meille olla.

Tämä tarkoittaa sitä, että parisuhteessa ihmisinä me kunnioitamme sitä millainen elämä on haasteineen ja lahjoineen. Koska me kaksi olemme tämä puutarha, meidän on myös opittava kunnioittamaan itseämme ja toisiamme. Lahjoja ja haasteitamme. Meitä kunnioittaen pyrimme viemään suhdetta ja elämäämme yhdessä suuntaan, johon haluamme kasvaa.

Kukapa jaksaisi puurtaa sellaisen parissa, jota ei oikeasti halua

Sellaista puutarhaa ei jaksa kukaan hoitaa, jota ei oikeasti halua valita. Ja jotta voimme tehdä tämän valinnan, meidän on hyödyllistä päästää irti muutamista mahdollisista ajatuksistamme puutarhan suhteen:

  • puutarha ei anna minulle kaikkea mitä tarvitsen. Se antaa minulle mahdollisuuden luoda jotain hetkittäin kaunista kun olen valmis antamaan sille itsestäni. Säännöllisesti minua myös saattaa turhauttaa koko puutarha
  • jos haluan vain nauttia puutarhasta ilman vaivannäköä, se alkaa homehtua
  • jos yritän vain tehdä puutarhasta sellaisen minkä haluan, enkä salli luonnon voimia sen sisällä, siellä ei kasva lopulta muita kuin tylsiä perunoita. Niillä kyllä pärjää mutta ne eivät ole kovin maukkaita
  • kun löydän oikeanlaisen puutarhurikumppanin, hän hoitaa puutarhaa tai kenties puutarha kasvaa itsestään oikean kumppanin kanssa
  • kumppanin tehtävä ei ole toimia äitinä tai isinä, joka huolehtii puutarhasta kun me jatkamme vapaina ja villeinä elämän tutkimista, vanhemman hoitaessa vastuullisemmat osuudet

Uskon, että moni meistä kantaa tällaisia alitajuisia oletuksia mukanaan vaikka järjellä ymmärrämmekin niiden mahdottomuuden. Tässä meitä varmasti ovat auttaneet Hollywoodin puutarhuri elokuvat ja monet laulut ihmeellisistä puutarhoista.

Aluksi voi näyttää siltä, että alitajuiset toiveemme täyttyvät mutta kun kuherruskausi on ohi, illuusiot alkavat karista. Tästä aito tutustuminen ja intiimiys voi alkaa rakentua koska alamme nähdä itsemme ja toisen selkeämmin. Silloin tulemme sen valinnan eteen, jossa joudumme kysymään itseltämme; haluanko aidosti antaa itsestäni tälle suhteelle ja lähteä rakentamaan sitä, siitä huolimatta, että se ei ole vastaus kaikkiin kysymyksiini.

Miksi sitten haluta tätä?

Yhdessä voi rakentaa isomman ja kauniimman puutarhan kuin yksin

Jos ajattelet omaa huomiotamme, vaivannäköämme, energiaamme ja aikaamme ravintona puutarhalle, ymmärrät helposti, että sinulla ei ole yksin mahdollisuuksia samaan kuin toisen kanssa yhdessä. Kun huomioit vielä sen, että usein parisuhteen vuorovaikutus tapahtuu maskuliinisen ja feminiinisen energian välillä, ymmärrät helposti, että tämä energian vaihto plus ja miinus napojen välillä synnyttää ja liikuttaa energiaa tavalla, joka toteutuu vain tällaisessa kanssakäymisessä.

Kun kaksi puutarhuri kokelasta osaa lähestyä toisiaan oikein, heistä tulee enemmän kuin osiensa summa. Tämä on minkä tahansa ihmissuhteen taika. Me olemme yhdessä enemmän.

Jos olet joskus kokeillut hoitaa puutarhaa toisen ihmisen kanssa, tiedät myös sen, että toinen kokelas toisinaan inspiroi sinua löytämään uusia asioita itsestäsi. Yhdessä puuhaaminen, etenkin ihmisen kanssa, joka on tullut läheiseksi, tulee iholle hyvässä ja huonossa. Myös tämä on yksi niistä hyödyistä, joita yhteisellä puutarhalla on. Se auttaa meitä näkemään itsemme ja vapautumaan meitä rajoittavista tekijöistä.

Siinä meitä auttavat myös puutarhan erilaiset vaiheet.

Puutarhan elinkaaressa on eri vaiheita

Puutarhan hoidossa tulee kausia, jolloin siellä ei todentotta kasva oikein mitään eikä se tunnu inspiroivalta. Tilastot kertovat, että kahden ja kolmen vuoden välillä suurin osa kokelaista luovuttaa koska alkuperäinen inspiraatio katoaa. He eivät ole lukeneet puutarhanhoidon perus teosta, joka kertoisi, että tämä kuuluu asiaan ja voimme saavuttaa inspiraation uudelleen kun alamme nyt tietoisesti antamaan itsestämme puutarhalle ja toiselle kokelaalle. Alussa meillä on luontaisen inspiraation tuoma tuki mutta juuri tässä kohtaa meidän tarvitsee kypsyä puutarhureina. Tässä kohtaa saamme tehdä aiemmin mainitsemani valinnan siitä, alammeko hoitaa puutarhaa.

Jos olemme lähteneet luomaan puutarhaa riittävän kypsistä ja moniulotteisista syistä, löydämme varmasti kyvyn jatkaa ja alamme nauttia uudella tavalla. Puutarhanhoidon perus teos valmistaa meitä myös siihen, että noin seitsemän vuoden kohdalla on puutarhan uudelleen synnyttämisen vaihe. Tämä on hankala vaihe kenelle tahansa sillä puutarhassa ei kasva oikein mitään vaan tuntuu siltä, että kaikki tuhoutuu luonnonvoimien aiheuttamana ja samaan aikaan kokelaatkin ovat pulassa omien haasteidensa kanssa.

Jos tietäisimme, että tämä on välttämätön vaihe kokea, jotta puutarha voi nousta uudelle tasolle, osaisimme huolehtia itsestämme, antaa tilaa tapahtumille ja kypsästi pitäisimme puutarhuri kaverimme kanssa siellä täällä palavereita siitä miten prosessi etenee. Ymmärtäisimme antaa molemmille tilaa kypsyä. Sanoisin, että tämä on se kohta, jossa kokeilaista voi valmistua puutarhureita.

Jos pystymme huolehtimaan kokeilaide välisestä ystävällisyydestä ja tuemme itseämme sekä toista olemaan rohkeita omassa muutoksessa, tulemme ennen pitkää siihen vaiheeseen, jossa alamme löytää uutta inspiraatioita, ideoita ja suunnitelmia. Tämä on hetki, jossa puutarha nousee uudelle tasolle. Kaikki pohjatyö on yhä olemassa ja koska maata on vahvistettu ja nyt myös lannoitettu kaikella aiemmin kasvaneella, kaikki kaunis lähtee kasvamaan poikkeuksellisella nopeudella ja voimalla. Suhteemme voi silloin nousta täysin uudelle tasolle. Palaamme alun vetovoimaan, ihastukseen ja siihen, että olemme tuettuja.

Kunnes tietysti jälleen tulemme siihen kohtaan, jossa tämä tuki loppuu ja meidän on muistettava ottaa vastuu siitä, että annamme itsestämme suhteelle tietoisesti.

Kolme vaihetta lyhyesti:

  • alun kasvupyrähdys, jossa puutarha tuntuu syntyvän kuin itsestään. Nauti tästä ja muista, että inspiroiva alkuvaihe kuuluu asiaan. Koska fiilis ei kuitenkaan kanna itsestään tätä vaihetta pidemmällä, kannattaa katsella yhteistä hanketta myös sillä silmin, onko sillä mahdollisuuksia pidemmälle ja koetko hankkeen sellaisena, että haluat antaa sille vielä vuosien jälkeenkin, myös aikoina, jolloin on haastavaa
  • vaihe, jossa puutarha tarvitsee kukoistaakseen omaa panostamme –> kypsy kokelaana. Huomaa se, että voit oppia siitä millainen tekeminen on sinulle antoisaa ja mikä saa kasvit puutarhassa voimaan hyvin. Kun näet vaivaa, näet, että puutarha kehittyy. Voitte toimia entistä paremmin parivaljakkona koska tutustutte sekä puutarhanhoitoon että toisiinne. Näin puutarha alkaa kypsyä.
  • vaihe, jossa puutarhan täytyy käydä läpi kivulias uudelleen syntyminen –> anna aikaa itsellesi muuttua mutta älä luovuta. Muista, että vaikka jokin uusi maaperä voi tuntua houkuttelevammalta, joudut aloittamaan siellä alusta ja tämä sama vaihe on edessä myöhemmin. Olet investoinut tähän maaperään ja tämän vaiheen mahdollistamiseen niin paljon, että sitä kannattaa arvostaa.
  • Vaihe, jossa kierros alkaa alusta mutta kypsempänä. Olette menneet muutoksen läpi ja saatte ihastua uudelleen.
On hyvä ymmärtää, että parisuhteessa on kausia, jolloin tuntuu kuin puutarha oli muuttunut pottupelloksi.

Puutarhassa täytyy olla kaksi kokelasta, jotka haluavat puutarhan. Tietysti on kausia, jolloin toinen osapuoli kärsii motivaatio vaikeuksista tai jokin muu puutarhan ulkopuolella rasittaa häntä. Silloin olisi hienoa, jos puutarhaan voisi tulla lepäämään ja siellä saisi olla sellainen kuin on. Eikö meistä jokainen kaipaa tällaista paikkaa? Nämä murroskohdat ylitetään helpommin jos muistamme;

  • että puutarha on jotain, jonka itse valitsemme
  • että puutarhan hoidon ei ole tarkoitus olla vain helppoa. Se on 50% hyvää ja 50% haastavaa
  • että meidän täytyy antaa itsemme puutarhalle sellaisena kuin olemme, se on ravintoa sille. Keinotekoisilla lannotteilla voi saada nopeita tuloksia mutta aito ravinto ravitsee syvältä ja varmasti
  • kun meillä itsellä on hankalaa, ei kannata alkaa toimia puutarhalle tai toiselle kokelaalle ikävällä tavalla

Mistä tietää kenen kanssa puutarha voi kukoistaa?

Varmuutta siitä tuskin voi olla koskaan. Mutta muutamat asiat tuntuvat minusta järkeviltä.

A. se on aina ensisijaisesti itsestä kiinni

B. ajoitus. Jos henkilöllä on muita puutarhan alkuja tai edellisen puutarhan jälkityöt kesken, ajoitus ei ole hyvä.

C. ymmärtävätkö molemmat mistä puutarhanhoidossa on kyse? Jos toisen oletukset ovat keskenkasvuisempia kuin toisen, tästä asiasta on hyvä keskustella. Et halua satsata projektiin sellaisen ihmisen kanssa, joka yhä haluaa juoksennella villinä metsässä. Jos taas olette molemmat siinä vaiheessa, nauttikaa siitä yhdessä. Kunhan olet selkeä siitä mitä oikeastaan haluat. Rakentaa jotain vai kokea jotain muuta?

C. vaikuttaako siltä, että toinen kokelas on saanut perustaidot puutarhanhoitoon? Puutarhan hoito edellyttää tiettyjä perustaitoja. Esimerkiksi kykyä vastuunkantoon, itsenäisyyteen, kommunikaatioon ja tunteiden käsittelyyn. Jos nämä perustaidot ovat hakusessa itsellä, keskittyisin niiden kehittämiseen. Jos ne ovat toisella hakusessa, olisin realisti sen suhteen, että puutarhuriksi tästä toisesta ei ole kanssani vaikka hauskaa voi yhdessä ollakin.

D. Onko välillänne vetoa? Tämä magneettisuus tuo tarvittavaa energiaa projektiin.

E. Onko puutarhan kasvattaminen käytännöllisesti riittävän helppoa? Jos asutte eri kaupungeissa, se on vaikeaa. Jos toisella on varaa hankkia tarvittavia välineitä mutta toisella ei, se voi olla ongelma. Oletteko iältänne sellaisessa paikassa, että todennäköisesti kasvuprosessinne kokelaina sopivat yhteen?

F. Onko välillänne ystävällinen ilmapiiri ja onko kemianne hyvä myös tavallisten askareiden ja arjen keskellä? Toimiiko huumorinne yhteen? Suuri osa puutarhanhoidosta muuttuu ajan myötä arkiseksi. On tärkeää, että tämä arkisuuskin voidaan jakaa mukavalla tavalla, mielellään kevyen hymyn kera.

G. Onhan teillä myös halu ja kyky säännöllisesti tulla toistenne kohtaamiksi? Elämää täytyy olla myös puutarhan askareiden ulkopuolella ja molempien on hyvä kyetä olemaan itselleen läsnä. Puutarha ja puutarhurit tarvitsevat kuitenkin myös sitä, että he voivat tulla riittävän säännöllisesti emootionaalisesti kohdatuksi.

Puutarha ei kasva pelkällä sopimuksella yhdessä olosta

Joitain meistä vaivaa myös sellainen pinttynyt sisäinen käsitys, että kun kaksi kokelasta sitoutuu toisiinsa, kihlautuu tai sopii avioliitosta, puutarha voisi automaattisesti hyvin. Tällöin sopimus on tehty väärinymmärryksestä käsin.

Sopimus on tärkeä elementti jos ja kun se on aito. Sehän on kuin ostaisimme yhdessä palan maata. Sitten meillä on se maa ja olemme sitoutuneet siihen. On kuitenkin täysin toinen asia miten tuo hankittu maa palanen saadaan kukoistamaan.

Siksi sopimuksessa on hyvä eritellä muutamia hyödyllisiä asioita:

  • sitoudumme ensisijaisesti itseemme. Pidämme itsestämme huolta, pysymme itsemme lähellä ja rehellisinä siitä keitä olemme
  • sitoudumme jakamaan yhteiseen hankkeeseen ryhtyneelle ihmiselle siitä missä menemme. Tämä on tärkeää paitsi suhteen kannalta, myös puutarhan
  • sitoudumme näkemään yhdessä vaivaa puutarhan eteen
  • ymmärrämme, että näin läheisessä yhteisessä hankkeessa meidän on hyödyllistä myös ottaa toinen huomioon ja välittää hänenkin hyvinvoinnistaan. Siitäkin huolimatta, että jokainen ihminen on aina vastuussa itsestään
  • kun kohtaamme vaikeuksia, sitoudumme ylittämään ne sen sijaan, että päätämme hankkeen sellaiseen törmätessä. Mikäli haasteen ylittämisen ja käsittelyn jälkeen emme halua jatkaa hanketta, se kannattaa harkinnan jälkeen päättää. Ei kuitenkaan ennen haasteen käsittelyä sillä se odottaa meitä tulevissa hankkeissa joka tapauksessa
  • sitoudumme kunnioittamaan toisen erilaisuutta. Olemme ystävällisiä rehellisinäkin
  • luotamme luontoon. Emme yritä pakolla ohjata puutarhaa tiettyyn suuntaan vaan olemme rehellisiä siitä mitä kulloinkin olemme ja jaamme sen toisen kanssa. Näin luonto näyttää meille oikean suunnan
  • sopimuksen ehtoja tarkistellaan säännöllisesti ja niihin tehdään muutoksia tarpeiden mukaan yhdessä. Mikään sopimus ei kestä ajan saatossa sillä olosuhteet ja osalliset muuttuvat

Myös etäisyys on tärkeää

”Onpa ihana nähdä sinua” sanoo kokelas oltuaan viikon poissa puutarhasta. Hän on antanut itselleen aikaa ja tilaa olla etäällä yhteisestä hankkeesta. Näin se näyttäytyy hänelle uusin silmin ja viimeisenä loma päivänään hän huomasi jo kaipaavansa puutarhaan.

Aina ei ole tarpeen nukkua samassa pedissä. Kaikkea ei kannata tehdä yhdessä. Toisinaan on hyvä olla etäällä toisesta. Kun päädymme liian lähelle, emme enää näe itseämme tai toista välttämättä selkeästi. Yhtälailla päätyessämme liian lähelle alamme helposti asettamaan toisen vastuulla sen mitä itse koemme tai emme koe.

Jos ymmärtäisimme puutarhurin perus teoksessa kerrotut sanat; kun toinen kokelas on vastuullinen siitä mitä koemme, emme kykene enää käyttäytymään ystävällisesti häntä kohtaan, säästyisimme monelta vaivalta. Erillisyys ja terve etäisyys pitävät tätä suhdetta hyvinvoivana monella tapaa. Siihen kannattaa siis satsata sekä tutustumalla itseensä paremmin, koska tämä auttaa ymmärtämään, että se mitä koemme tapahtuu meissä itsessämme, sekä huolehtimalla riittävästä tilasta olla vain itsemme kanssa.

Mikäli koet, että tämä kirjoitus oli huumorinsa lisäksi hyödyllinen, haluan kutsua sinut mukaan Toimiva Parisuhde – Verkkokurssille. Kurssi antaa sinulle ne perus työkalut, taidot ja ymmärryksen, jota toimivaan parisuhteeseen tarvitaan. Saimme kouluissa monenlaista tietoa mutta emme koskaan saaneet peruskoulutusta parisuhteessa toimimiseen ja sen toimivana pitämiseen. Tämä kurssi antaa sinulle paremmat eväät. Löydät kurssin tiedot täältä.

Parisuhde voi antaa paljon. Se myös pyytää meiltä tiettyjä asioita toimiakseen. Toivon, että tämä humoristinenkin kirjoitus innoittaa sinua katsomaan niitä asioita, joihin voisit(te) satsata, jotta saisitte ammentaa niistä lahjoista, joita sille on annettavana.

Elämää voi ajatella valtakuntana, jossa on erilaisia alueita. Yksi niistä on parisuhteemme puutarha. Ihminen on rajallinen, joten valtakuntaansa kannattaa valita vain sopiva määrä erilaisia alueita, jotta niille on mahdollisuus antaa aikaa ja huomiota. Aika ja huomio on se, jonka myötä ne kasvavat. Kun ymmärrämme tämän ja alamme satsata valitsemiimme asioihin, elämämme alkaa kukoistaa. Toivon tätä jokaiselle lukijalle.

Kiitos, että annoit minulle hetken aikaa ja huomiota.

 

”Lakastatko mua?” – tätä sisäinen lapsesi kysyy sinulta

Mitä sinä voit tehdä kun huomaat reagoivasi kuin lapsi? Esimerkiksi torjuvasi jotain itsessäsi tai toisessa. Mitä sinulta kaivataan kun huomaat tuomitsevasi? Tai kaipaavasi jotain, kokien jonkin puuttuvan sinusta.

Rakkautta. Juuri tätä sisäinen lapsi näissä hetkissä pyytää sinulta. Osoita rakastavasi, se on se mitä voit tehdä. Mutta mitä se konkreettisesti tarkoittaa?

Jokainen meistä reagoi. Reagointi kertoo sisäisestä lapsesta.

Emootionaaliset reaktiot ovat se helpoin tapa tunnistaa sisäisen lapsen toiminta itsessäsi. Ne hetket, joissa sinussa aktivoituu vaikkapa epävarmuus, yksinäisyys, syyllisyys, häpeä tai arvottomuus. Nämä ovat kaikki sisäisen lapsen emootionaalisia reaktioita.

Reaktioiden tunnistaminen vaatii toisinaan hieman työtä. Tämä johtuu siitä, että usein me reagoimme tähän emootionaaliseen reaktioon. On siis olemassa ensisijainen reaktio ja toissijainen reaktio. Tämä toissijainen reaktio voi olla esimerkiksi levottomuus, kiukku, uneliaisuus, älyllistäminen, toiminnan lisääminen tai kaiken huomion siirtäminen toiseen/ulkopuolelle. Toissijainen reaktio auttaa meitä välttämään ensisijaisen reaktion.

Emootionaalinen reaktiosi on jäänne menneisyydestä.

Ensisijainen emootionaalinen reaktio on useimmiten sellainen tunnetason kokemus, jonka kohtaamisen emme saaneet apua kehittyessämme.

Otetaan esimerkiksi epävarmuus, joka on luontainen kokemus lapselle. Kuvittelepa ottavasi ensimmäisiä askeleitasi. Vaikka se innostavaa, se on myös epävarmaa ja huteraa. Silloin saatamme kaivata ulkoista tukea, joka auttaa meitä jatkamaan ja sallimaan epävarmuuden.

Tällä tavalla vanhempamme olisi voinut opettaa meitä emootionaalisesti ja auttaa meitä luomaan kosketusta niihin meissä oleviin luontaisiin voimavaroihin, jotka auttavat meitä emootionaalisten kokemusten kanssa. Kuten vaikkapa rentoon itsevarmuuteen, joka on se voimavara meissä, joka voi auttaa epävarmuuden keskellä, poistamatta epävarmuutta.

Koska emme saaneet tätä tukea tuossa kyseisessä tilanteessa, reagoimme epävarmuuteen esimerkiksi luovuttamalla ja passivoitumalla, tai puskemalla ja pakottamalla itsemme eteenpäin emootiosta riippumatta.

Näin kokemamme epävarmuus jää kohtaamatta ja se jää sisällemme. Sen vuoksi se triggeröityy yhä aikuisenakin niissä tilanteissa, jotka muistuttavat tuosta/noista epävarmuuden esiin tuovista hetkistä. Menneisyydestä kumpuavaan emootionaaliseen reaktioon reagoimme usein edelleen samalla tavalla, jonka opimme lapsena.

Tiedätkö mille persoonasi rakentuu?

Nämä toissijaiset reaktiot ovat monelle meistä se, mistä persoonamme muodostuu. Itsevarman henkilön sisällä on usein epävarmuus, jota itsevarmuutta ilmentämään kehittynyt persoona pyrkii kompensoimaan.

Persoona voi siis muotoutua toissijaisen reaktion ympärille ja sen ytimessä on useimmiten henkilölle ominainen vajavuus. Se voi olla epävarmuus, rakkauden puute, arvottomuus, kykenemättömyys, voimattomuus, ymmärtämättömyys tai vastaava.

Näin ihmisen elämästä tulee helposti tarina, jota sisäinen lapsi ohjaa vältellen henkilölle ominaista vajavuutta ja ilmentäen kompensoimisessa auttavaa persoonaa, jota värittävät vahvasti toissijaiset reaktiot.

Saanet kiinni siitä, että reaktiot ovat tärkeitä koska niiden kautta voimme saada yhteyden sisäiseen lapseen.

Mitä ovat toissijaiset reaktiot?

Annan sinulle esimerkkejä toissijaisista reaktioista, joiden kautta voit lähestyä sen alla olevaa emootionaalista reaktiota. Kun luet niitä, saatat huomata, että usein jokin näistä on meille se selkeästi ominaisin. Siitä on tullut niin keskeinen osa persoonaamme, että ihmistä voi luonnehtia tällaiseksi.

  • tuominta. Tuominta on mekanismi, joka auttaa painamaan jonkin asian alas. Kun huomaat tuomitsevasi ja voit olla avoin sille ja katsella tapahtumia, alat huomata mitä sen takana tapahtuu. Mikä tässä tuomittavassa asiassa koskettaa sinua? Ja ennen kaikkea mitä se sinussa koskettaa?
  • passiivisuus. Ihmiselle ei ole luontaista olla passiivinen. Kun huomaat olevasi passiivinen, ole utelias siitä miltä se tuntuu. Passiivisuuden taustalla on aina jotain muuta. Pettymys elämään tai itseen. Pelko elämää kohtaan. Nämä ovat arvauksia mutta voit selvittää asian itse tunnistamalla passivisuus ilmiön itsessäsi.
  • kiukkuisuus. Kiukkuisuus on aina suoja. Se auttaa työntämään jotain pois niin sisällämme kuin ulkopuolella. Anna itsellesi lupa kokea kiukku purkamatta sitä ulos. Katso avoimuudella mitä sinussa tapahtuu ja ole utelias etenkin sydämestäsi. Miltä sinun on tarve suojautua?
  • ylimielisyys/välinpitämättömyys. Nämä ovat samankaltaisia kuin tuominta. Tämä mekanismi auttaa sinua pysymään etäällä elämästä ja sen yläpuolella. Älä muuta toimintaa, ole vain avoin ja katso sitä, että näin todella toimit tässä hetkessä. Koe se kuinka muut ovat huonompia ja sinä tiedät paremmin. Ole samalla utelias sille miksi sinun tarvitsee olla toisten yläpuolella? Pelkäisitkö olla toisten alapuolella jos laskeutuisit kokemaan elämää?
  • valheellisuus. Kun huomaat antavasi ulos jotain muuta kuin mitä koet, koeta olla tuomitsematta itseäsi. Kaikki ovat valheellisia tavalla tai toisella. Ole lempeä rehellinen itsellesi tästä ja koeta antaa itsellesi lupa kokea se mitä sinussa aidosti tapahtuu.
  • antaminen ja huolehtiminen. Jos huomaat toistuvasi haluavasi antaa toisille tai olla hyvä ihminen toiselle, koeta olla utelias siitä mitä sen takana tapahtuu. Usein antamisen taustalla on jokin puute ja tarve saada itse jotain. Ainoa tapa, jolla voit kokea saavasi tämän jonkin, on tunnistaa toimintamallisi taustalla oleva tarvitsevuus ja olla sinulle läsnä.
  • sympatia. Sympatia on mekanismi, jossa katoamme itsestämme ja huomiomme siirtyy vahvasti toiseen ihmiseen. Kenties sinun oli kehittyessäsi tarpeen olla läsnä vanhemmalle ja sivuuttaa itsesi. Kun huomaat meneväsi täysin mukaan toisen ihmisen kokemukseen, tunteisiin ja tarinaan, ole utelias siitä mitä sinä itse koet. Miksi on haastavaa pysyä läsnä sinulle samalla kun olet läsnä toiselle?
  • torjunta. Huomaa kun sinun olemuksesi muuttuu torjuvaksi. Saatat muuttua tunnetasolla tylpemmäksi, puheesi saattaa alkaa osoittaa, että se mitä tapahtuu ei ole ok. Saatat jännittyä fyysisesti. Anna kaikkien näiden tapahtua. Kun annat sille lämpimästi huomiosi, tämä torjunta voi alkaa paljastaa sen mitä sen alla tapahtuu.
  • älyllistäminen. Toisinaan saatat huomata, että olet moodissa, jossa lähestyt kaikkea älyllisesti. Asiat ovat asioita ja ihmiset sekä omat tunteesi ovat asioita noiden asioiden joukossa. Kun huomaat olevasi tällaisessa mentaalisessa tilassa, koeta havainnoida mihin et ole kosketuksissa. Miten kehosi voi? Mitä sinussa tapahtuu tunnetasolla? Kun huomaat menneesi vahvasti päähäsi, ole sille lempeä ja katso mitä tapahtuu.

Huomannet kirjoituksestani, että hyviä tuloksia tuottava lähestymistapa näihin toissijaisiin reaktioihin on niiden lämmin kohtaaminen. Tämä ei tarkoita sitä, että hyväksymme ne antamalla niiden olla. ”Tällainen minä vain olen” olen laiskuutta. Haluamme oppia hyväksymään itsemme mutta samalla antamaan sitä mitä sisäinen lapsemme kaipaa. Eli aikuisen lämmintä sekä varmaa läsnäoloa.

Sisäisen lapsen lähestyminen on kuin lapsen lähestymistä aikuisena.

Mitä lapselle tapahtuu kun hän käyttäytyy reaktiivisesti, vältellen sitä mitä hän kokee sisällään koska se on vaikeaa ja hänen lähellään on aikuinen, joka on hänelle tuomitsematta läsnä? Lapsi alkaa kokea turvaa ja hyväksyntää vaikkei edes itse kykene hyväksymään omaa kokemustaan. Turvan ja hyväksynnän kautta hän alkaa luottaa ja avautua aikuiselle. Se voi vaatia aikuiselta pari lämmintä hymyä, kosketuksen tai avoimen kysymyksen: ”mitä sinussa tapahtuu?”

Ennen pitkää lapsi kuitenkin avautuu. Hän voi avautua koska hänellä on se tuki, jonka hän tarvitsee voidakseen kohdata sen mitä hänessä tapahtuu. Seuraavana luvassa voi olla itku tai jokin muu ilmiö, jonka myötä toissijaisen reaktion alla oleva emootio saa tulla esiin.

Tämä sama logiikka toimii kun lähestymme omaa sisäistä lastamme. Erilaista tässä on se, että meidän täytyy itse oppia olemaan se aikuinen, jota kaipaamme. Meidän täytyy oppia olemaan sen verran enemmän läsnä, että alamme tunnistaa reagoivuutemme sen sijaan, että sen ympärille muodostunut persoonamme vain toteuttaa itseään. Sitten meidän täytyy oppia asettamaan rajat itsellemme sillä sisäisen lapsen ei voi antaa jatkaa meille epäedullista toimintaa. Rajojen asettaminen luo turvaa, saa sisäisen lapsen haastamaan meitä (eli reagoivuutemme yrittää vahvistua) ja tuo pintaan niitä tuntemuksia, joita sisäinen lapsemme on vältellyt.

Älä käännä enää selkää itsellesi

Ota huomioon asian kanssa työskennelläsi se, että työskennellessäsi sisäisen lapsen kanssa, lähestyt usein häntä samalla tavalla kuin kaikkea muutakin. Suhtautuen siihen sinulle ominaisella tavalla. Tämä tekee asiasta toisinaan haastavaa. Koska olemme tietämättämme samaistuneet sisäiseen lapseemme, lähestymme tätäkin tehtävää tutulla tavalla, yrittäen tehdä sisäiselle lapsellemme jotain.

Tämä tekeminen ei ole avuksi. Juuri sitä lapsi ei ensisijaisesti kaipaa. Eikö niin, että sillä tavallahan meidät kohdattiin aiemminkin? Sille mitä koimme koetettiin tehdä jotain tai siihen suhtauduttiin jollain tavalla, joka on eri asia kuin se, että sille olisi ollut tilaa, se olisi ollut tervetullutta ja meitä olisi opetettu kohtaamaan elämä, oma kokemuksemme ja itsemme sellaisena kuin se on.

Olemme samaistuneet niihin erilaisiin mekanismeihin, jotka tuomitsevat, arvostelevat, torjuvat, arvottavat ja työntävät pois sitä mitä koemme. Sisällämme kaipaamme kuitenkin juuri sitä, että se mitä meissä on saisi tulla koetuksi. Sen salliminen on monille niin vaikeaa, että tarvitsemme siihen usein ammattiapua.

Sisäinen lapsemme on kokenut, ettei se ole tervetullutta mitä hänessä tapahtuu eikä sen kokemiseen tule olemaan tukea. Siksi välttelemme itseämme tänäkin päivänä, usein tietämättämme.

Ole läsnä, eli rakasta ja sisäinen lapsi alkaa luottaa sinuun

Kun olemme johdonmukaisesti läsnä sisäiselle lapsellemme, eli sille mitä meissä tapahtuu, sisäinen lapsi alkaa kokea luottamusta tähän läsnäolevaan vanhempaan. Tällöin me alamme rakkautta osoittaen opettamaan hänelle miten kohdata ne vaikeat emootiot, joille ei ollut tukea aiemmin. Näin opettelemme kohtaamaan itsellemme vaikeat emootiot.

Tämän seurauksena sisäisessä lapsessamme oleva jähmeys alkaa sulaa. Sen suojautuvuus alkaa vähentyä ja reagoivuus kevenee. Sen sijaan tuon jähmeyden alla oleva eloisuus ja autenttisuus eri väreissään alkaa virrata esiin. Tämä myötä meistä tulee eläväisempiä ja voimavaraisempia.

Prosessin aikana vahvistamme läsnäolevaa aikuista itsessämme, tulemme tietoisemmiksi itsestämme ja alamme nähdä paitsi itsemme ja oman toimintamme, myös muut ihmiset uusin silmin. Kun ymmärrämme sydämellä mistä oma toimintamme kumpuaa, alamme tuntea myötätuntoa myös toisia kohtaan.

Koen, että maailma on täynnä sisäisiä lapsia, jotka ovat oppineet reagoimaan siihen mitä heissä tapahtuu. Tästä reagoivuudesta on tullut se aikuisuus, jonka näen joka puolella. Voimme kypsyä tästä vielä eteenpäin. Siksi toivon, että inspiroidut tästä kirjoituksesta.

On olemassa aidompi, voimavaraantuneempi, kypsempi ja sinulle antoisampi tapa elää kuin se mitä pidämme aikuisuutena. Emme ole vielä kypsyneet ja siksi kutsunkin sinua vahvemmin matkalle kohti sitä.

”Lakastatko mua?”

Tätä sisäinen lapsesi kysyy. Se tarkoittaa seuraavia asioita:

  • oletko minulle paikalla? Aidosti paikalla.
  • hyväksytkö sen miten toimin? Entä onko sillekin tilaa mitä koen sen alla? Ei sille ollut ennenkään.
  • ymmärrätkö minua? Siis sydämelläsi. Voitko olla avoin sille mitä tunnen ja näyttää, että se on ok?
  • uskallatko olla minulle rehellinen? Rehellinen itsestäsi, jotta ravitsisit sillä minuakin. Siis silloinkin kun olet itse inhimillinen ja kesken?
  • voitko kertoa minulle miten ket minun toimivan, jotta näkisin sen itsekin?
  • voitko asettaa minulle turvaa tuovat rajat? Lämmöllä mutta varmasti.
  • Voitko olla paikalla? Kaikessa tässä mitä pyydän. Voitko olla vain aidosti paikalla, yrittämättä muuttaa mitään. Minä selviän, opin ja kasvan kyllä kunhan vain olet minulle siinä, että voin elää tämän läpi.

”Rakastatko minua?”

Jos aihe kiinnostaa sinua, tutustu Sisäinen lapsi -verkkokurssiin.

***

Voit myös jakaa kirjoituksen herättämään ajatuksia toisissa.

Ihminen löytää aidon itsensä, kun hän saa kosketuksen omaan sisäiseen lapseensa

Kerron tässä kirjoituksessa asiasta, joka voi auttaa sinua luomaan paremman kosketuksen siihen mitä mitä voit olla parhaimmillasi, löytäessäsi yhä paremman yhteyden siihen, joka olit kaikkein aidoimmillasi.

Huomaathan, että vaikka puhun aitoudesta, kirjoituksen tarkoitus ei ole sanoa, että sinussa on jotain valheellista tai huonoa.

Sille on hyvät syynsä, että kehitämme erinäisiä tapoja ja rooleja voidaksemme toimia maailmassa. On kuitenkin mahdollista parantaa elämän laatuaan sillä, että kykenee antamaan lisää tilaa sille mikä on noiden roolien alla.

Millaisia minuuksia on?

On olemassa se lapsenomainen osa meitä, johon maailma ei ole vielä paljoa vaikuttanut. Hän on toki jokaisella omanlaisensa mutta yleispiirteitä ovat esimerkiksi luottamus, välittömyys, luovuus, ilo ja avoimuus. Tätä osaa voi kutsua aidoksi sisäiseksi lapseksi.

Aidon sisäisen lapsen ominaisuudet ovat yhä sisällämme. Ne voivat alkaa avautua meille uudelleen sen myötä, että sisäinen lapsi alkaa kokea turvaa. Tämän turvan luomiseen tarvitsemme sisäisen aikuisemme.

Toinen osa muovautuu sisäisestä lapsesta. Kun meitä ei nähdä sellaisena kuin olemme, saamme kritiikkiä ja vaikkapa tulemme torjutuksi, alamme sulkea tiettyjä osia (emme tietoisesti) pois itsestämme. Omaksumme saamamme palautteen ja vääristyneen käsityksen itsestämme. Tätä osaa voi kutsua vääristyneeksi sisäiseksi lapseksi.

Kolmas osa on se minämme, jota aloitamme rakentamaan voidaksemme toimia maailmassa. Se on myös ja kenties ennen kaikkea kompensaatio vääristyneen sisäisen lapsen vähentyneille voimavaroille ja saamallemme palautteelle. Tätä osaa voidaan kutsua vääristyneeksi aikuiseksi. Käytän sanaa vääristynyt, koska se rakentuu kompensoimaan vääristynyttä kuvaa itsestämme ja sen motiivit perustuvat vahvasti niiden asioiden korjaamiseen, jotka ovat pielessä vääristyneessä sisäisessä lapsessa. Vääristyneeseen aikuiseen pätee lausahdus: lapsi, joka näyttelee aikuista.

Neljäs osa on aito läsnäoleva aikuinen. Aito aikuinen meissä kehittyy sen kautta, että saamme kosketuksen sisäiseen lapseemme. Sisäiselle lapselle läsnä oleminen vahvistaa läsnäoloamme aikuisena ja vääristymät minuutemme ytimessä alkavat raueta läsnäolevan aikuisen saapuessa paikalle.

Aidon aikuisen toiminta ei perustu kompensaatioon, korjaamiseen tai sisällä olevien asioiden välttelyyn. Hän toimii maailmassa tietoisesti, sisällä olevia osia kunnioittaen. Keskeinen ero vääristyneeseen aikuiseen on myös se, että tämä aikuinen ei torju sisällään olevaa lasta kuten vääristynyt aikuinen.

Matka vääristyneestä aitooon käy sen kautta kun tiedostamme, että toimintaamme motivoivat väärinkäsitykset itsestämme. Lakkaamme pakenemasta sitä mitä koemme olevamme sisällämme. Sen sijaan annamme vääristyneelle sisäiselle lapselle läsnäolevan aikuisen tukemme. Näin syvät väärinkäsitykset itsestämme voivat avautua ja aito sisäinen lapsi saa alkaa kukoistaa.

Vääristyminen voi olla voimakasta tai vähäistä

Optimi tilanteessa saamme tuen aidolle itsellemme kun olemme lapsia. Harva meistä kuitenkaan saa kokea näitä täysin optimaalisia olosuhteita. Mitä vähemmän olemme tulleet tuetuiksi, sitä suurempia vääristymät ovat. Jos ja kun meillä on hyvä tuuri, vain tietyt osat meissä vääristyvät.

Joillain meistä kasvumatka aidoksi aikuiseksi ja kosketuksiin aidon sisäisen lapsen kanssa voi sisältää monien haastavien asioiden kohtaamista ja saatamme tarvita siihen ulkoista tukea. Toisilla minä kokemuksen ja käsityksen vääristymiseen ei ole liittynyt esimerkiksi vahvoja traumatisoivia kokemuksia ja vääristymät voivat olla harmonisempia. Niissäkin tapauksissa asiaan tutustuminen kannattaa sillä se lisää voimavaroja, vapautta ja aitoa elämästä nauttimista.

Ei ole yhtä ainoaa tapaa vahvistaa aitoa aikuista ja syventää suhdetta aitoon sisäiseen lapseen. Se on kahdenkeskeinen asia.

Mitä tehdä tällä tiedolla käytännössä?

Ensimmäinen asia, johon on hyvä kiinnittää huomiota on se, että mitä reaktiivisempia olemme toiminnassamme, sitä vähemmän paikalla on aitoa aikuista tai sisäistä lasta. Reaktiivisuus on merkki kompensaatiosta. Aina kun olemme reaktiivisia, voimme harjoittaa läsnäoloa ja olla uteliaita siitä mitä reaktioidemme alla tapahtuu. Se tuo meitä lähemmäs vääristynyttä sisäistä lasta.

Oma esimerkkini: minun on haastava pysyä läsnä sellaisten asioiden äärellä, jotka ovat minulle merkityksellisiä. Asioiden, joita haluaisin tehdä. Reaktiivisuuteni pitää minua etäällä näistä asioista, jos en ole siitä hereillä. Kun olen utelias ja annan itseni tuntea ahdistuksen, joka sisältä nousee, huomaan kokevani itseni kyvyttömäksi näihin asioinin. En osaa. Tämä on vääristyneen sisäisen lapseni kokemus ja käsitys itsestä.

Toinen asia on tutustua vääristyneeseen sisäiseen lapseen. Eli olla uteliaita siitä millaisia koemme olevamme syvällä sisällä. Koemmeko arvottomuutta, huonommuutta tai osaamattomuutta. Mistä nämä kokemukset ovat syntyneet? Kun maltamme olla läsnä tälle osalle itsessämme, asiat alkavat paljastua. Älyllinen ymmärrys yksin ei riitä muutoksiin vaan meidän on tärkeä muistaa myös kehon ja tunteen tasolla.

Oma esimerkkini: kun kysyn itseltäni miksi koen, etten osaa, huomaan lapsen sisälläni tuntevan kaipuuta siihen, että joku opettaisi ja näyttäisi. Koen olevani yksin ja ettei kukaan auta minua oppimaan. Kaipaan sitä, että minut otettaisiin mukaan tekemiseen ja minua autettaisiin tekemään sellaisia asioita, jotka kiinnostavat minua.

Kolmas asia voi olla se, että annamme lapselle se mitä hän kaipaa meiltä aikuisena. Se jo itsessään auttaa, että annamme hänelle hyväntahtoisen huomiomme. Se on arvostuksen, rakkauden ja hyväksynnän antamista. Mutta se voi olla myös käytännöllistä. Kenties niiden asioiden tekemistä, mitkä inspiroivat lasta.

Oma esimerkkini: kysyn itseltäni mitkä asiat ovat sellaisia, jotka inspiroivat ja sitoudun antamaan niille aikaa ja huomiota. Olen aina halunnut kirjoittaa kirjan mutta vääristynyt sisäinen lapseni teki siitä vaikeaa sillä jokainen kerta aloittaessani koin sen lähes mahdottomaksi. Vuonna 2018 kirjoittamani esikoiskirja oli yksi niistä muodoista, joissa osoitin sitoutumista itseeni ja autoin sisällä olevaa poikaa kokemaan, että kyllä hän pystyy. Kysyin säännöllisesti mitä hän tarvitsee, miltä hänestä tuntuu ja näytin hänelle aikuisena miten asia viedään loppuun.

Neljäs osuus, joka avautuu oman kokemukseni mukaan luonnostaan sen myötä, että vääristynyt sisäinen lapseni saa avautua huomioni ja tukeni voimasta, on se, että tutustun paremmin aitoon sisäiseen lapseeni. Muistelen, mitkä asiat ovat inspiroineet minua lapsena, kysyn mikä tekee hänet onnelliseksi ja nautin tästä keskustelusta vailla tuomitsemista ja hänen muuttamistaan.

Jokaisen ihmisen oikeus on kulkea käsi kädessä itsensä kanssa ja kokea tämän liiton tuoma hyvä pohjana elämälleen.

Aidon sisäisen lapsen ja aidon aikuisen liitto

Mitä vähemmäksi tarve kompensoida vääristyneen lapsen sisäistä tilaa käy, sitä vähemmän reaktiivisuutta meissä on. Opettelemamme tavat ja automaattiset kuvat itsestämme on silti asennettu hermostoomme ja muutos konkreettisen elämämme tasolla vaatii aitoa aikuista.

Aidon aikuisuuden perusta on läsnäolo. Oman elämänsä kypsyvä katselu tietoisin silmin ja vapaampana siitä, mitä kuvittelimme olevamme ja mikä on ok/mikä ei ole ok. Teemme valintoja elämäämme koskien voimavaroista, jotka vapaus meille antaa. Kuunnellen samalla sisällä olevaa luovuutta, iloa, avoimuutta ja rohkeutta, joiden lapsi sallii nyt virrata vapaammin saatuaan rinnalleen sen aikuisen, jonka hän tarvitsi.

Mikäli tämä kirjoitus puhuttelee sinua ja koet halua vahvistaa yhteyttä aitoon sisäiseen lapseen sekä vahvistaa läsnäolevaa aikuista itsessäsi, suosittelen vahvasti, että tutustut Ryhdy aikuiseksi sisäiselle lapsellesi -verkkokurssiini. Juuri nyt sen hinta on 16.8 saakka vain osa normaali hinnasta.