Pieni kertomus siitä, miten päädyin mukaan Kasvualustan toimintaan ja mitä kulunut vuosi on minulle antanut.

Mistä aloitin?

Avautumiseni tälle matkalle alkoi 2020 pitkän parisuhteeni päättyessä. Olin silloin tilanteessa, jossa koin hukanneeni itseni täysin ja tunsin olevani umpikujassa. Se, että löysin itsestäni voiman ottaa vastuun omasta elämästäni, alkoi vähitellen avata tilaa uudelle. Jälkikäteen katsottuna tapahtumien kulussa on nähtävissä selkeä jatkumo, ketjureaktio, jossa jokainen uusi askel on johdattanut minua eteenpäin. 

Kiinnostuin ensin ayurvedasta ja suomalaisesta viisausperinteestä. Kohta tie vei mm. reikin pariin, suoritin luovia työskentelymenetelmiä hyödyntävän Vapauttavan maalaamisen ohjaaja -koulutuksen ja osallistuin naistenpiiriin. Näiden ja monen muun tapahtuman myötä elämääni tuli jatkuvasti lisää ihmisiä, joiden kanssa oli mahdollista jakaa asioita aivan uudella tavalla. Merkittävimpiä hetkiä ennen Kasvualustan toimintaa olivat Jussi Ahteen retriitit, jotka toimivat eräänlaisena sydämen avaajana tällä matkalla.

Kuinka päädyin Harunin oppiin?

Olen ollut nyt vuoden mukana Kasvualustan toiminnassa. Tapasin Harunin ensimmäistä kertaa kesällä 2023 Natural High Healing -festareilla, jossa hänellä oli kaksi luentoa. Oikeastaan ensi hetkestä lähtien Harunin puhe, rauhallinen olemus ja se, mitä hän puhui, osui sydämeeni tavalla, josta tiesin löytäneeni jotain oikeaa. Festareiden jälkeen avasin Kasvualustan nettisivut ja totesin, että syyskuun alussa oli tulossa minulle sopiva retriitti. Retriitin aiheena oli Punainen laatu, joka käsitteli rohkeutta ja eläväisyyttä. “Juuri tuota minä tarvitsen”, oli ensimmäinen ajatukseni. Jännitti ilmoittautua, mutta en olisi voinut valita toisin. 

Viiden päivän retriitti oli todella intensiivinen kokemus. Muuntava, vapauttava ja uuden alun luoja. Raskaskin, ja osittain myös hämmentävä, koska Harunin ohjauksessa käytetty työskentelytapa oli jotain ihan uutta. Viimeisenä iltana sain itsekin kokea sen voiman, kun yli 30 vuotta sisälläni ollut, isoveljeni itsemurhasta johtuva möykky sai sulaa kannateltuna, turvallisessa ja hyväksyvässä ilmapiirissä. 

Nyt takana on jo kolme retriittiä ja neljäs aivan pian tulossa. Retriittien lisäksi vuoden aikana tehty henkilökohtainen työskentely Harunin kanssa on ollut iso edistäjä matkalla. Kokoonnumme myös tietyn ryhmän kanssa kerran viikossa Zoomissa. Teemme matkaa yhdessä ja olen siihen sitoutunut koko sydämelläni.

Mitä olen oppinut?

Voin nähdä kuluneessa vuodessa kolme selkeää teemaa. Ensimmäinen niistä on keskittynyt rakkauden ja parisuhteen kaipuun ympärille. Oikeastaan tämä on ollut ihan jatkuvaa oppituntia rakkaudesta. Sen vain näkee selkeämmin näin jälkikäteen. Kun jossain vaiheessa eroni jälkeen aloin kaivata uutta parisuhdetta, olen tuntenut välillä suurta tuskaa ja surua siitä, että sitä ei minulle näytetä suovan. Olen etsinyt rakkautta jatkuvasti ulkopuolelta, halunnut sen olevan oman kuvitelmani mukaista. Täytyy avata monta solmua, että oppii näkemään sen rakkauden, joka on kaiken aikaa tässä. Että hyväksyy ja haluaa vastaanottaa sen, iloitsee siitä. Ja kun päästää irti odotuksista, se pääseekin yllättämään. Vietimme juuri Kesäpäiviä yhteisömme kanssa ja havahduin siihen, miten valtavasti elämässäni onkaan rakkautta, vain eri muodossa, kuin olen sitä odottanut saapuvaksi.

Toinen pinnalla ollut teema on nöyrtyminen, antautuminen opetukselle ja sen vastaanottamiselle, ja omien reaktiivisten käyttäytymismallien katsominen. Kasvaminen ja kehittyminen näiden suhteen ei ole aina helppoa, varsinkin jos luulee jo osaavansa jotain. Silloin opettajan lempeä, tai välillä vähän rivakampi ravistelu saattaa herättää yllättäviäkin reaktioita, joiden jälkimainingeissa pääsee tutkimaan omia nolouden ja häpeän tunteitaan. Jos vaikkapa triggeröidyn opettajan viestistä niin, että vielä yön yli nukuttuanikin vastaan hänelle egostani käsin, tiedän, että töitä on tehtävänä.

Kolmantena teemana näen avautumisen yhteisöllisyyteen ja vuorovaikutuksen tärkeyteen. Viime vuodet ovat olleet eräänlainen matka eristäytymisestä yhteyteen. Kun katson elämääni taaksepäin, sitä on hallinnut lapsuusaikojen jälkeen aika vahva sulkeutuminen. Se, että opin peittämään tunteeni ja pitämään asioita sisälläni, on vaikuttanut suuresti elämääni. Sosiaalisuus on ollut minulle ajoittain melko ahdistavaa. Tuota kuorta olin jo murtanut hyvän matkaa ennen Kasvualustan toimintaan liittymistä, mutta tämä on vienyt sen aivan uudelle tasolle. Alusta saakka tämän yhteisön käytöksen kauneus ja ryhmänä toimiminen on ollut yksi kiehtovista asioista. Opin siitä joka päivä lisää.

Kuten aiemmin mainitsin, vietimme juuri Kesäpäiviä pienellä mökillä suurella porukalla, ja aiemmin olisin ollut tuollaisen viikonlopun jälkeen täysin uupunut. Itse asiassa en olisi edes osallistunut moiseen. Nyt olin kuitenkin kotiin ajaessani täynnä iloa ja energiaa. Yhdessä oleminen on huomattavasti helpompaa, kun ei ole mitään salattavaa tai roolia kannettavanaan. Ilman kuorta elämä pääsee virtaamaan. Aiemmin suorastaan välttelin sosiaalisia kontakteja ja ylläpidin kontrolloivaa suojamuuria ympärilläni. Siksi on edelleen melkein hämmentävää kokea olevansa niin tervetullut ja hyväksytty. Olen jo nyt ihan eri ihminen, kuin muutama vuosi sitten. Ystäviltä ja läheisiltä saatu palaute vahvistaa oman sisäisen kokemuksen, ja se näkyy myös tuntemattomien kanssa kohdatessa. On hienoa havaita, että mitä enemmän itse avaudun, sitä enemmän saan kokea sitä myös toisten taholta. 

Millaisia vaikutuksia olen elämässäni havainnut?

Viime aikoina kirkastunut oivallus liittyy siihen, että kaikki mitä tarvitsen, on todellakin tässä juuri nyt. Kaikki on jo minussa, kun vain muistan sen, ja otan eri ominaisuuteni ja voimani käyttöön. Johdatus on koko ajan läsnä, kun luen itseäni, toisia ihmisiä ja sitä, mitä ympärilläni tapahtuu. Sitä ei tarvitse etsiä ulkopuolelta tai odottaa saapuvaksi jostain muualta. Voin havahtua elämän eri tasoihin, voin kysyä ja saada vastauksia, käyttää annettuja työkaluja, pohtia ja pysähtyä katsomaan, mitä minussa tapahtuu. Silloin elämä voi avautua. Uteliaisuus elämää kohtaan kannattaa aina.

Ilman omaa tahtoa ja sen käyttämistä kaikki on oikeastaan turhaa. Kun toimin, jokin liikahtaa aina eteenpäin. Pyrin koko ajan tietoisemmin muistamaan omien valintojen merkityksen jokaisessa hetkessä. Olen valinnut luottaa elämään ja sanoa enemmän kyllä, ennen kuin mietin asiaa liikaa. Elämässäni on enemmän elämää! 

Kulunut vuosi on selkeyttänyt myös sen, että tämä ei ole vain henkinen matka, vaan hengellinen matka. Maailman uskonnot ovat jollain tasolla aina kiehtoneet minua, vaikka en mihinkään niistä kuulukaan. Tällä matkalla kuljemme sen valossa, mikä on kaikkien uskontojen ydin.

Olen aiemmin käyttänyt paljon aikaa elämäntehtäväni etsimiseen ja miettimiseen. Kenties sitä ei koskaan löydykään. Ehkä elämäntehtäväni on olla juuri tässä missä olen, ja tehdä siinä parhaani olemalla läsnä ja olemalla sille avoin. Vastustuksesta luopuminen vapauttaa energiaa muuhun käyttöön. Voin tulla paremmaksi ihmiseksi siinä missä juuri nyt olen.

Myös puhdistautumisen merkitys on konkretisoitunut elämässäni uudella tavalla. Keväällä ryhmänä tekemämme paaston seurauksena elämäntapoihini on tullut pysyviä muutoksia. Kun puhdistaa kehoaan, mieltään ja jokapäiväistä elämäänsä, huomaa selkeämmin, mitkä asiat ovat itselle hyväksi tai haitaksi. Päivittäiset meditaatiot ja muut harjoitukset ovat olleet osa matkaa alusta asti, ja matkan varrella ne ovat muuttaneet muotoaan etenemisen mukaan.

Olen kuitenkin vasta alussa. Oman todellisen itsensä kohtaaminen ja sitä estävien minuuden rakenteiden purkaminen on pitkä prosessi. Tässä kohtaa opetettavaksi antautumisen merkitys korostuu. On suuri lahja löytää ihminen, joka haluaa ohjata karikoiden keskellä ja niiden ohi. Ottaa sydämeensä tälle matkalle ja näyttää tien.

“Yritä olla vastustelematta tiellesi tulevia muutoksia. Anna sen sijaan elämän elää kauttasi, äläkä pelkää, että elämäsi keikahtaa päälaelleen. Mistä tiedät, että se puoli, johon olet tottunut, on parempi kuin tulossa oleva?” (Shafak, Elif: Rakkauden aikakirja)

***

Olen Johanna, 44 vuotta, asun Loimaalla. Rakastan luonnonrauhaa ja eläimiä, etenkin kissat ja hevoset ovat sydäntäni lähellä. Hevostyttö minussa on ollut tauolla joitakin vuosia, mutta tiedän, että se herää vielä sopivan tilaisuuden tullen. Harrastan lukemista ja liikuntaa. Olen myös innostunut kehittämään itseilmaisuani laulamisen, soittamisen ja tanssimisen kautta.