Rohkea elämä

Mitä rohkea elämä on? Se on rohkeutta olla olemassa.

Videolla keskustelemme Teemu Syrjälän kanssa Rohkea elämä – 7 askelta todelliseen muutokseen kirjan askelista. Kuulet mm. vastuun ottamisesta, itseensä tutustumisesta, oman todellisen elämän aloittamisesta, intohimosta ja muutamasta muusta matkalle kuuluvasta asiasta.

Nauti videosta, joka nauhoitettiin Teemun verkkokurssin bonus -materiaaleihin. Pyydän, ettet jaa sisältöä eteenpäin.

Suosittelen kirjan hankkimista sillä se on konkretiaa täynnä oleva matkakumppani omaan elämääsi. Sitä ennen, kuuntele kuitenkin inspiroiva keskustelu aiheen äärellä. Kirjan voit hankkia täältä.

Rehellisyys on taito käyttää totuutta

Rehellisyys on taito käyttää totuutta. Löydät alta 5.6 järjestetyn webinaarin tallenteen. Antoisaa kuuntelua ja laita video jakoon jos sen käsitelty aihe puhuttelee.

Lähes jokaisella meistä on haava, joka syntyy siitä, että meitä ei ole nähty omana itsenämme

(teksti julkaistu alunperin vuonna 2018 Hidasta elämää -sivustolla)

Ajattelin aluksi kirjoittaa sulle tekstiä miehuuden nykytilasta. Kerron kuitenkin mieluummin jotain siitä, mitä olen oppinut omasta miehuudestani ja minuudestani matkani varrella.

Olet varmasti nähnyt elokuvissa ja tosi elämässäkin sen tyypin, joka vaikuttaa itsevarmalta vaikka pinnan alla on jotain hieman rikkinäistä. Tuo kaveri olin minä ja on edelleen osa minua.

Rikkinäisyys ja sisäinen ristiriita eivät olleet mulle aiheena uusia, kun vuonna 2008 heräsin siihen, ettei elämä voinut jatkua samalla tapaa. Mun sisällä oli apua huutava pikkupoika, samalla kun päällimmäinen kerros mun olemuksessa oli jotain muuta. Puskuri, joka työnsi pois kaikkea sitä mikä muistutti tuosta sisällä olevasta heikkoudesta. Elämä maistui noihin aikoihin taistelulta, jossa juoksin haavaani karkuun.

En ole koskaan kirjoittanut asiasta suoraan. Aiemmin siksi, että haava on ollut herkkä paikka. Myöhemmin siksi, että aiheesta puhuminen herättää välillä muissakin vahvoja tunteita. Ystäväni muistutti kuitenkin taannoin jakamisen merkityksellisyydestä, kun hän mainitsi löytäneensä luottamusta nähdessään toisen eheytyneen huonoista lähtöasemista huolimatta.

Alemmuuden ja huonommuuden ympärille kietoutuva minuus

Mun lapsuus oli monilla tavoin hyvä. Moneen tarinaan verrattuna ruusuinen. Monen asian summana minuuteni alkoi kuitenkin muotoutua sen kokemuksen ympärille, että olen huono, häpeällinen, heikko ja jollain tapaa alempi ihminen. Paha. Kasvuympäristössäni kokemus alemmuudesta ja huonommuudesta oli vahvasti läsnä. Ja kuten jokainen tietää, tuollainen alemmuus ja sen synnyttämä viha siirtyvät jollain tapaa aina toisille.

Aikuistuminen on tarkoittanut sitä, että vapautan kasvuympäristöni vastuusta. Tarinasta on voinut vapautua kun

  1. ymmärrän kokonaisvaltaisesti sen, mille minuuteni on rakentunut
  2. otan vastuun itsestäni
  3. kasvan itselleni siksi vanhemmaksi, joka eheytymiseen tarvitaan

Tämä prosessi on ollut vuosien työ ja jatkuu edelleen.

Työskentely ihmisten kanssa on johtanut siihen käsitykseen, että lähes jokaisessa ihmisessä on olemassa tällainen herkkä paikka. Haava, joka syntyi siitä, ettemme tulleet tarvitsemassamme määrin nähdyksi, arvostetuksi, kohdatuksi ja tuetuksi.

Narsistinen haava

Koska narsismi on nykyisin varsin laajasti käytetty termi, selkeytän sen verran, että en puhu nyt narsismista mielenterveydellisenä häiriönä, vaan jokaiseen persoonallisuuteen kuuluvana ilmiönä. Joidenkin kohdalla näistä ilmiöistä tulee keskeinen osa persoonallisuutta ja pienessä osaa ihmisiä nuo ilmiöt muodostavat sairauden.

Narsistinen haava on haava, joka muodostuu sen myötä, että alkuperäistä olemustamme ei todenneta meille. Meitä ei nähty silloin kun sitä kaipasimme tai sinä ihmisenä, joka olimme. Haavan ydin on kipu siitä, että menetimme itsemme. Sen ympärys muotoutuu jokaisella meistä erilaiseksi, riippuen siitä minkälaisia kokemuksia tuon ei -näkemisen ympärillä on.

Minun kohdallani haava on värittynyt sellaisten ominaisuuksieni vaurioitumisella kuten energisyys, innostus, viattomuus, voima, miehuus ja itseni toteuttaminen. En ainoastaan menettänyt kontaktia näihin osiin vaan koin niiden tulleen myös torjutuksi, vihatuksi ja halveksutuksi. Tulkitsin kokemukseni niin, että se mitä pohjimmiltani olin oli paha ja väärin.

Narsistiseen haavaan liittyvät aina myös seuraavat ilmiöt;

  • vihaisuus, jolla haavaa puolustetaan
  • yksinäisyys ja etääntyminen kaivatusta kontaktista
  • ulkoisesta palautteesta/kokemuksista/asioista muodostuva ravinto, jolla haavaa pyritään ravitsemaan ja haavalta suojaavaa minäkuvaa vahvistamaan

Näinpä omaankin elämääni ovat liittyneet sekä

  • haavan ympärillä pyöriminen, eli alemmuuden, huonommuuden, voimattomuuden, syyllisyyden ja ulkopuolisuuden kokemukset
  • viha, aggressio, kapinallisuus. Oman heikkouteni kieltäminen sekä kyvykkyyteni todistaminen
  • toive tulla nähdyksi ja ne roolit, joiden kautta olen pyrkinyt saamaan hyväksyntää, arvostusta, rakkautta ja kokemuksen siitä, että minusta on johonkin

Haavan hoitaminen

Hoitaminen on tapahtunut sekä sisäisen että ulkoisen tuen vaikutuksesta. Pohjimmiltaan sen kautta, että olen sallinut haavani olla näkyvillä. Ajattelen asian niin, että puhdas ilma on se, joka parantaa. Myös laastarilla on ollut oma virkansa niissä hetkissä, joissa haava on ollut tulehtunut. Mulle tuon laastarin virkaa on toimittanut hieman kova ja etäinen emotionaalinen oleminen.

Luottamus siihen, että haavan voi paljastaa on rakentunut pikkuhiljaa sen kautta, että olen kokeillut sitä turvallisissa tilanteissa. Luottamuksen kasvamisen myötä on lopulta ollut mahdollista kokeilla olla niitäkin asioita, joita en kokenut tervetulleeksi menneisyydessä. Tiivistäisin eheytymisen seuraavaan ketjuun:

  • Huomaan ja hyväksyn sen miten suojaan haavaani –>
  • suojien alla oleva kipeys tulee lähemmäksi –>
  • sallin niiden tunteiden ja kokemusten tulla esiin, jotka liittyvät haavaan –>
  • tunnen kaipuun menetettyä itseäni kohtaan –>
  • putoan syvemmälle siihen tyhjyyteen, joka sisälläni on tuon itseni paikalla –>
  • menetetty itse täyttää tyhjyyden.

Palaute ja kokemukset onnistumisesta

Vaikka positiivinen palaute ja kokemukset onnistumisista voivat olla narsistista ravintoa, ne voivat olla myös korjaavia tekijöitä. Minulle onnistuminen harrastuksissa ja menestyminen yrittäjänä ovat korjanneet käsitystä itsestäni. Työni valmentajana, kurssien järjestäjänä ja kirjoittajana on ollut eheyttävää onnistumisten, saadun palautteen sekä sen vuoksi, että olen tehnyt jotain, joka perustuu oman osaamiseni ja kokemusteni jakamiselle. Tervehdyttävin palaute on sitä, joka kohdistuu autenttiseen minuuteen, eikä vain niihin rooleihin, joilla palautetta etsitään.

Omat kiinnostuksen kohteet

Omien kiinnostusten seuraaminen on ollut korvaamattoman tärkeää. Kokemukset siitä, että asiat, jotka kiinnostavat lapsenomaisen tuntuisella tavalla ovat arvokkaita. Tanssiharrastus, kirjoittaminen, laulaminen ja ystävät ovat olleet minulle aiemmin jollain tapaa pahoja asioita, koska niillä on minulle aidosti merkitystä. Kiellettyjen asioiden listalla ovat olleet myös nopeat autot, kauniit vaatteet, seksuaalisuus, kilvoittelu, itsevarmuus ja oman mielipiteeni ilmaiseminen.

Ryhtyessäni antamaan näille asioille tilaa olen joutunut usein käymään läpi sen vaiheen, jossa taistelen luvastani olla näitäkin asioita. Ajan kanssa olen huomannut, että taistelun molemmat osapuolet ovat sisälläni.

Toiset ihmiset

Toiset ihmiset ovat auttaneet näkemään, että minussa on jotain hyvääkin. Se on ollut askel kohti sisäistä kokemusta arvosta. Sanotaan, että ihmissuhteissa syntyneet haasteet tervehtyvät ihmissuhteissa. Aitouteen pyrkivät ihmiset sekä ihmisyyden ammattilaiset ovatkin olleet arvokas tuki.

Haastetta ja oppia ovat tarjonneet myös ne ihmiset, jotka ovat tuominneet joko paljastamani autenttisen minuuden, tarpeeni ja haavani, tai toiminnan, joka on juontanut tuosta haavasta. He ovat tehneet haavastani näkyvämmän. Samalla on ollut tärkeää oppia tunnistamaan ne tervehdyttävät ihmissuhteet, jotka eivät toista aiemmin kokemaani torjuntaa.

Häpeällinen nähdyksi tulemisen tarve

Narsistiselle haavalle keskeinen nähdyksi tulemisen tarve on ollut yksi häpeällisimmistä asioista sallia. Että minulla olisi oikeus kaivata sitä. Tarve sille, että joku arvostaa ja näkee minut. Innostuu siitä mistä minä innostun, ymmärtää sisäistä maisemaani tai kiinnostuu minusta. Mitä sallivampi olen ollut tuota tarvetta kohtaan, sitä ohuemmaksi kaipuu ulkoiselle todistajalle on käynyt. Lopulta olennaiseksi on paljastunut se, että minä saan olla kiinnostunut siitä kuka olen.

Haavan pohjalla oleva tyhjyys

Tärkeää eheytymiselle on ollut se opastus, joka on auttanut ymmärtämään miten minuus vailla sen todellista pohjaa, essenssiä, on tyhjä. Ymmärrys antoi mahdollisuuden laskeutua pelottavaan kokemukseen itsestäni tyhjänä ilmapallona. Vasta tyhjyyden pohjalta on löytynyt se jokin, johon voin nojata.

Jos soittaisin tänään sille itselleni, joka olin kymmenen vuotta sitten, sanoisin seuraavat asiat

  • sun ei tarvi hävetä sitä, että jokin sussa tuntuu olevan rikki
  • sulla on aidosti oikeus kokea, että sulle on tehty jotain väärin. Salli se mut älä jää siihen kiinni. Yhtälailla sun on hyvä muistaa, että nuo haavat saa sutkin mokailemaan. Mut älä jää siihenkään kiinni
  • kato kuinka moni ihminen on tykännyt susta sun elämän aikana. Vaali noita ihmissuhteita ja oo vaan rehellisesti oma itses. Kyl sä tiiät, että sun omat tyypit ymmärtää. Sun ympärillä on aina ollut tosi hyviä ihmisiä
  • sä kerkeät toteuttaa kaikkia niitä asioita, jotka on sulle tärkeitä vielä myöhemminkin. Mitä nopeammin uskaltaudut ottaan sen ajan, että pysähdyt tutkiin itseäs ja otat siihen osaavaa tukea vastaan, sitä parempi. Tiedät tän itsekin, ihan kuten tiedät monta muutakin asiaa. Luota siihen viisauteen, jonka tiedät itseksesi. Se on se ääni, jonka kanssa sä oot sillon kun oot yksin ja kerrot itelles mitä sulle kuuluu
  • sun häpeä, vihasuus, tarve tuelle, kiinnostuksen kohteet, halu olla esillä ja halu toteuttaa itseäsi ei oo virheitä sussa. Ongelmat syntyy siitä, että nuo asiat ei saa olla olemassa ja tulla nähdyksi. Niihin syventyminen avaa sulle sen tien tässä elämässä, jota sä etsit ja toivot
  • älä pidä ihmisiä etäällä, mutta oo hereillä siitä, et ne lähelle päästetyt ihmiset ei ole niitä, jotka auttaa sua ylläpitämään käsitystä siitä, että joku sussa on väärää
  • sun ei tarvi olla mahdollisimman paljon, enemmän, parempi tai jotain muuta kuin olet, että voit saada paikkasi tässä maailmassa. Oot vain oma itsesi ja valitset ne asiat ja ihmiset, jotka tuntuu sulle hyviltä
  • se mikä sua kiinnostaa on ihan oikein riippumatta siitä, mitä muut siitä ajattelee
  • opettele laittaan itselle ja toisille rajoja, tää on yksi tärkeimmistä asioista sun elämässä
  • se, että sussa ei ole energiaa, voimaa, kiinnostusta, innostusta tai selkeyttä elämän suunnalle on suurin väärinkäsitys, joka sussa on. Kato tarkkaan sitä miten sä ylläpidät tätä käsitystä sun elämän toiminnoilla ja valinnoilla. Lopulta se minkä sä koet puuttuvan susta löytyy sieltä tyhjiöstä, joka sun sisällä on noiden asioiden kohdalla
  • kun alat suojautumisen sijaan kokeilemaan uutta tapaa olla, varaudu siihen, että olo on aika epävarma ja herkillä hetkittäin. Kuten myös turhautunut. Tässä on kyse oppimisprosessista ja siihen kuuluu kaikki edellämainittu. Meditoi niin sun kapasiteetti elää kaiken ton kanssa kasvaa

Ehkä tämä teksti tavoittaa jonkun, jolle nämä sanat ovat merkityksellisiä. Jos kirjoitus puhuttelee sinua, haluan sanoa, että tiedän missä menet. Jos et ole aloittanut töitä asian parissa, nyt on hyvä hetki aloittaa. Edessä on paljon matka, joka ei ole niin vaikea kuin luulisi. Pelko ja kuvitelmat siitä mitä tapahtuu kun kohtaat itsesi on heijastusta menneisyyden kokemuksista. Minun kokemukseni on, että duuni kannattaa.

Niille, joita teksti ei puhuttele millään tavalla; olen iloinen puolestasi.

Jos tunnet jonkun ihmisen, jolle tämä teksti voisi olla tueksi, ehdotan, ettet lähetä sitä suoraan vaan jaa se vaikka Face -profiilissa. Sillon tarjoat mahdollisuuden katsella asiaa omin ehdoin. Haava, josta puhun, on haava minuutemme ytimessä. Se on herkkä paikka.

Jos kirjoitus resonoi sinulle jossain määrin, SUOSITTELEN, ETTÄ KUUNTELET JA LUET AIHEESTA LISÄÄ TÄÄLTÄ. SIVU ON TULEVAN NARSISTINEN HAAVA -RETRIITTINI SIVU, JONKA SISÄLTÖÖN PEREHTYMISTÄ SUOSITTELEN RIIPPUMATTA SIITÄ OLETKO KOSKAAN AJATELLUT OSALLISTUVASI RETRIITEILLENI. AIHETTA KOSKEVA TIETO ON ITSESSÄÄN MERKITYKSELLISTÄ.

Vaikka aihe ei kosketa kaikkia ainakaan sellaisena kuin sen esitän, koen nykymaailman olevan etäällä autenttisuudesta ja sen ymmärtämisestä mitä autenttisuus on. Elämme maailmassa, joka ei ole kosketuksissaan essenssinsä kanssa. Siitä johtuen narsistista haavaa voi sanoa yhdeksi aikakautemme keskeisimmistä ilmiöistä.

Toivon, että tämä teksti on yksi pieni korsi kasvavan autenttisuuden keossa. <3

Ottaja, uskallatko olla sellainen?

Ajattelin kirjoittaa sinulle ottamisesta, jatkona aiemmin kirjoittamalleni kirjoitukselle (Kirje heille, jotka ovat menettäneet voimansa). Ottaminen ja antautuminen ovat kaksi voimankäyttöön olennaisesti liittyvää ilmiöitä, jotka eivät mielestäni ole kovinkaan tuttuja meille sellaisena kuin ne rehellisesti elettynä toteututuvat.

Mitä ottaminen on? Miksi sana maistuu monelle pahalta suussa? Miten antautuminen liittyy ottamiseen? Entä miksi ottaja on hemmetin tärkeää sisäistää itsessään? Näihin kysymyksiin vastaan omalla vajavaisella ymmärrykselläni, kuitenkin konkreettiseen kokemukseen nojaten.

Mikä ihmeen ottaminen?

Käytän esimerkkinä seksuaalista kanssakäymistä. Sielläkin tämä ilmiö on tärkeässä roolissa. Ottaminen on sitä kun ilmaiset toiselle rehellisesti, että ”haluaisin tehdä sinulle *****.” Aina kun on olemassa ottaja, on olemassa myös joku, jolta kysytään, haluatko antautua tälle.

Minä haluan tulla esiintymään tapahtumaasi. Minä haluan antaa sinulle kirjan luettavaksi. Minä haluan, että katsot kanssani tänään elokuvaa. Minä haluan toimia tämän kokouksen puheenjohtajana. Kaikki nämä ovat ottamista.

Ottaminen ei ole toivomista, odottamista tai pyytelyä. Se ei ole myöskään ohjailua, manipulaatiota, pakottamista tai alistamista. Se on rehellistä itsensä ilmaisua. Minä haluan tätä, suostuko/suostutteko/haluatteko te olla osallisia tähän tai jopa toimia jonain, joka on välikappaleena haluni, tarpeeni tai toiveeni toteutumiselle?

Kun ihminen on selkeä itsestään ja halustaan/tahdostaan, hän asemoituu ottajaksi. Tämä on luonnollinen asema, jossa jokaisen olisi antoisan ihmiselämän kannalta voitava olla säännöllisesti. Joillekin se on kotoisin asema, toisille jotain, jota joutuu harjoittelemaan. Mikä sinun suhteesi on tähän asemaan?

Miksi sana maistuu monen suussa pahalle?

Koska…

a. minulta on otettu tilanteessa, jossa en ole ollut kosketuksissa voimani kanssa kysyäkseni itseltäni rehellisesti haluanko tätä

b. koska olen itse ottanut ilman, että olen ollut rehellinen ja siksi koko jutusta on jäänyt syyllinen tai häpeällinen olo

c. koska joku ei osannut olla rehellinen halustaan ottaa ja positiostaan ottajana. Sen sijaan toiminta oli epäsuoraa ja jätti maun epärehellisyydestä

d. koska joku ei uskaltanut olla rehellinen itsestään ja asettaa rajoja. Hän uhriutui, syyllisti minua ja tapahtumasta jäi tahra tähän luonnolliseen osaa minussa

e. koska maailmassa tapahtuu paljon ikäviä asioita ottamisen nimissä. Moni toimii valheellisen, toiset huomioimaan kykenettömän voiman turvin, hyödyntäen niitä, jotka luopuvat voimastaan asettumalla uhrin asemaan

Voima, voimankäyttö ja ottajan asema on haastavaa omalla erityisellä tavallaan. Tässä asemassa olemme paitsi se, joka toiminnasta saa, myös se, joka aktiivisesti ja aloitteellisesti toimii. Usein kanssakäyminen sisältää myös ihmisen, jolle tehdään ja joka antaa. Jos näistä asemista ei olla selkeitä, molemmille osapuolille haavoittavia kokemuksia tapahtuu.

Vastuu on voimankäytön ydin

Ottajan lisäksi on olemassa myös muita voimankäyttöön liittyviä asemia. Ottajan vastinpari on antautuja. Antajan vastinpari taas on vastaanottaja. Jokainen näistä asemista kantaa sisällään saman verran vastuuta. Antautuja on siis yhtälailla vastuussa kanssakäymisestä ja sen lopputuloksesta kuin ottaja. Tämä on tärkeä ymmärtää sillä mikä tahansa muu johtaa voiman väärinkäytökseen.

Oletko koskaan ajatellut, että halutessasi osoittaa rakkautta toiselle, kyse on sinun halustasi. Sinä olet saaja? Entä kuinka usein annat tilaa toisen osoituksille ja antaudut nauttimaan?

Mitä antautuminen tarkoittaa?

Antautumista ei ensinnäkään voi tehdä ilman toisen aloitetta. Jotta voin antautua, on oltava jokin, jolle voi antautua. Minä en voi olla aktiivinen osapuoli. Jos kysyn saanko antautua sinulle, voitko tehdä näin minulle, olen vastaanottaja, joka pyytää toista antamaan. Se on varsin eri asia kuin antautuminen.

Minulle sopii se, että teet minulle näin. Haluan antautua sille (kuinka monesti oikeasti olet tehnyt tämän valinnan tietoisesti?). Meille sopii, että sinä johdat tätä kokousta. Hyvä on, kuulostaa siltä, että sinulle olisi tärkeää saada puhua tässä tapahtumassa, suostumme siihen, että tulet puhumaan.

Kaksi asiaa antautumisessa ovat tärkeitä ymmärtää. Ensinnäkin se, että antautujana minä en ole se, joka ensisijaisesti saa. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö antautuminen voi olla nautinnollista. Päinvastoin, antautujan asema on yhtä nautinnollinen kun ottajan, antajan ja vastaanottajan, omalla erityisellä tavallaan. Mutta vain silloin kun todella haluat antautua ja teet valinnan tietoisesti.

Toinen asia on se, että antautuminen vaatii ihan yhtä paljon voimaa kuin ottaminen. Ihan yhtä paljon. Antautuminen ei ole passiivinen teko vaan yhtä elävä, intiimi ja voimaannuttava kuin ottaminen, kun se on rehellistä. Vain ihminen, joka on kosketuksissa voimansa kanssa, voi tehdä sen valinnan, että esimerkiksi antaa toisen ihmisen tulla sisälleen fyysisesti, emootionaalisesti, mentaalisesti ja henkisesti. Tai vaikkapa asettuu toisen ihmisen johdatukseen. Tähän liittyy minulle muistiin vahvasti piirtynyt lause:

”vasta kun voin sanoa aidosti ei, voin sanoa aidosti kyllä.”

Uhri ei ole antautuja. Se on tämän aseman vääristymä. Se on voiman käyttämättä jättämistä ja sen käyttöä tavalla, joka on haitallista niin itselle kuin toiselle.

Joillekin antautujan asema on luontainen tai se antoisin. Kuten muidenkin asemien kanssa, on tärkeää, että voimme liikkua eri asemien välillä sillä jokainen niistä tarjoaa meille erilaisen antoisan ja tärkeän inhimillisen kokemuksen. Sekä voimaannuttaa meitä eri tavalla.

Ottajan ja antautujan kanssakäyminen

Ottajan tehtävä on olla selkeä ja suora aloitteessaan. Antautujan tehtävä on olla selkeä ja suora siinä haluaako hän antautua. Yhteisymmärryksen syntyminen edellyttää keskustelua, molemmille sopivan toteutuksen hahmoittamista ja toisinaan sitä, että toteamme, etteivät intressit juuri nyt kohtaa. Neuvottelu on tärkeää ja tämä neuvottelu on meille voimankäytön harjoittelua.

Usein välttelemme suoruutta, autenttisuutta ja keskusteluun ryhtymistä koska pelkäämme näitä elementtejä. Intiimiyttä, jonka aito kontakti synnyttää. Kun aitous kuitenkin on osa kanssakäymistä, lopputulos on aina hyvä, riippumatta siitä mikä se on.

Mainitsen lyhyesti myös antamisesta ja vastaanottamisesta. Antaja, kuten antautujakin, ovat molemmat antavia osapuolia. Tämä edellyttää sitä, että joku muu on saamassa ja tämä saaja on aina se, joka tekee aloitteen. Vastaanottaja, kuten ottajakin, on se, jonka täytyy tehdä aloite. Molemmat ilmaisevat itseään, toinen ilmaistessaan halun tehdä toiselle jotain, toisen ilmaistessaan halun olla se, jolle tehdään jotain.

Antaminen on aitoa silloin kun on joku, joka haluaa ottaa vastaan. Se on pyyteetöntä juuri siksi, että jokin toinen pyytää sitä ja emme tee sitä itsemme vuoksi (jolloin asemoidumme ottajiksi) vaan toisen tarpeesta tai toiveesta. Antaminen, se aito pyyteetön antaminen, on aivan yhtä antoisaa kuin muissakin asemissa oleminen, jos ja kun se on todellista, eli herää meissä vastineena vastaanottajan pyyntöön. Olennainen kysymys meille jokaiselle on, uskallammeko pyytää ja antaa toiselle mahdollisuuden olla antaja?

Miksi tämä on tärkeää?

Kokematon ottaja saattaa yrittää näytellä antajaa. Otetaan stereotyyppinen esimerkki siitä, että tarjoat toiselle hierontaa auttaaksen häntä rentoutumaan. Näyttelet antautujaa vaikkakin kyseessä on sinun oma halusi ja nautintosi. Kokematon antautuja voi näytellä vastaanottajaa näytellessään nauttivansa siitä mihin on suostunut.

Ongelmana näissä vääristymissä on se, että koska asiat ovat vinossa, ne eivät koskaan voi tarjota kummallekaan osapuolelle sitä minkä kokemiseen meillä on oikeus. Meillä on oikeus kokea antamisen ilo, ottamisen täyttymys, antautumisen nautinto sekä vastaanottamisen lahja.

Sen lisäksi tämä toiminta auttaa meitä sivuuttamaan itsemme, välttämään voimaantumisen, haavoittaa molempia osapuolia sekä ylläpitää ihmissuhteissamme tapahtuvaa epäselkeyttä.

Epäsuora ja epätietoinen voimankäyttö johtaa aina ongelmiin. Oma mielipiteeni on, että suurin osa voiman ja siten vallankäytöstä on yhteiskunnassamme pielessä. Me emme ole voimaantuneita, emme selkeitä ja näiden ilmiöiden vuoksi myöskään aidosti ravittuja.

Epäkypsä ottaja on aina taistelemassa. Ottajaksi kypsynyt on rehellinen siitä mitä on ja antaa maailmalle oikeuden suhtautua siihen haluamallaan tavalla. On tärkeää tiedostaa, että jokaisessa meissä on ottaja. Ainoa valinta mikä meillä on asian suhteen on se, tutustummeko tähän ottajaan ja elämää sitä osaa itsessämme rehellisesti. Vai annammeko sen toteuttaa itseään tavalla, joka on tavalla tai toisella epäedullinen ja vahingollinen niin meille itsellemme kuin toisille.

Puhu tästä lähimmäisesi kanssa. Jaa kirjoitus tuttavillesi ja ota se puheeksi. Aihe on tärkeä ja sen tarkastelu konkreettisesti omassa elämässä on voimaannuttavaa. Kokeile tutustua ottamiseen ja antautumiseen.

Mikä on kaiken nyt tapahtuvan merkitys?

Ympärillä tapahtuu asioita. Tällä hetkellä tapahtumat korostavat sitä ilmiötä, että etsimme merkitystä näille asioille. Tällä webinaari -tallenteella puhun siitä, miten tuo merkitys voidaan ulkoa kuulemisen tai merkityksen keksimisen sijaan nähdä ja kokea suoraan. Tämä taito ja kapasiteetti auttaa meitä näkemään tapahtumien merkityksen myös ihmissuhteidemme tilanteissa sekä elämämme tarkoituksen osalta.

Kuuntele ja jaa nauhoite halutessasi.

 

Kirje heille, jotka ovat menettäneet voimansa.

Tämä kirjoitus voi triggeröidä. Suosittelen sen lukemista jos voimaantuminen jollain tapaa kiinnostaa sinua.

Kirjoitan lämmöllä ja sillä suoruudella, joka mielestäni uupuu isossa osin siitä maailmasta, jossa elämme. Maailmasta, jossa opettelemme hyvällä tavalla myötätuntoisuutta, huomaamatta, että ilman voimaa ei ole todellista myötätuntoakaan.

Ajassa, jossa valheellisuus ja mukavuus estävät meitä aidosti koskettumasta siitä keitä olemme. Ajassa, jossa emme edelleenkään ole löytäneet tasapainoista tapaa olla omassa voimassamme miehinä ja naisina. Pelkäämme voimaa, elämme uhreina, välttelemme todella kokemasta voimattomuuttamme ja yritämme moni samaan aikaan kokea olevamme voimakkaita.

Kaikki syntyvät samasta paikasta, puuttuvasta kontaktista aitoon voimaamme.

Kirjoittamani ei välttämättä koske sinua. Tai ilmene kohdallasi esittämässäni muodossa. Niin tai näin, voi silti olla olennaista kysyä tämän tekstin kautta; mikä on sinun suhteesi voimaan?

Kastroimisen kulttuuri

Olen vuosia seurannut sitä miten ihmiset reagoivat voimaan. Minä mukaan lukien. Kun joku ilmentää sitä, voi olla varma, että jokin reagoi siihen, sillä se on niin vierasta. Joissain se herättää voimattomuutta, kateutta, alemmuutta ja uhriutta. Samat asiat tuntuvat olevan taustalla silloinkin kun se herättää vihaa, halveksuntaa ja arvostelua. Joissain se herättää ihailua, joka kuitenkin perustuu siihen, ettei heissä (muka) itsessään ole voimaa. Eli voimattomuuteen. Muutamissa se herättää inspiraatiota, joka tarkoittaa sitä, että jokin todellinen heissä, voima, on tullut kosketetuksi.

Meissä voi herätä viha sellaista ihmistä kohtaan, joka uskaltaa olla olemassa ja ottaa maailmasta sen mitä hän haluaa. Etenkin jos se on rehellistä ja avointa. Aivan kuin salaa ja piilossa ottaminen olisi parempi asia. Jo pelkkä sana, ottaminen, herättää monessa halua kyseenalaistaa koko juttu. Ottaminen on paha. Se on kuitenkin vain yksi voimankäytön muoto.

Sen voi tehdä toisista piittaamatta ja varkain. Tai rehellisesti, kertoen maailmalle keitä olemme ja mitä haluamme. Jokainen voi sitten itse kertoa haluaako osallistua. Voimankäyttökin kuulostaa sanana joltain pelottavalta ja väkivaltaiselta.

Tosiasiassa jokainen meistä kuitenkin käyttää voimaansa, toiset tietoisesti ja toiset ilman tietoisuutta.

Saatamme halveksua tuota rehellistä voimaa toisessa. Jos kyseessä on mies, hän voi olla ************. Nainen leimataan helposti ************, jos hän uskaltaa olla aloitteellinen, voimakas ja rehellinen siitä, että hänkin haluaa olla rehellisesti olemassa, seksuaalisuuksineen päivineen. Päivän trendi tuntuu olevan, että kutsutaan kaikkia sellaisia narsisteiksi, jotka ovat joskus saaneet meidät tuntemaan jotain ikävää.

Miehuus ja naiseus

Paikka, josta reaktiot kumpuavat on jalkojemme välissä. Kun joku uskaltaa olla olemassa, se muistuttaa meitä siitä kuinka olemme kastroineet itsemme ja toisemme, pyrkien nyt kaikin keinoin välttelemään sitä, että joku muistuttaisi tästä kohdasta. Kyvytön, munaton, arvoton, ruma. ”En ole edes kunnon mies” tai ”en ole yhtä hyvä kuin muut naiset.” Nämä ovat muutamia niistä sanoista, jotka kuvaavat kokemusta siitä kun olemme vailla luontaista voimaamme, ilmentyneenä koko olemuksessamme, aina sinne jalkoväliin saakka. Voima on yhtä arvokkuuden kanssa.

Ymmärrän hyvin kuinka pahalta tuntuu kokea näin. Se on hemmetin herkkä kohta, ihmis olemuksemme haavoittuvin paikka. On kuin joku muistuttaisi jostain, jota haluamme vältellä enemmän kuin mitään muuta. Ei ihme, että reagoimme siihen joskus voimakkaasti. Sitä voimakkaammin mitä kipeämpää siellä on.

Osa meistä elää niin etäällä kontaktista kehoonsa, ettemme edes tiedä näistä tapahtumista. Tiedämme niistä usein vain sen kautta, että jokin ulkoinen tuo meidät kosketuksiin sen kanssa mitä meissä tapahtuu kehossa ja tunnetasolla. Ja silloin usein vihastuttaa. Valitettavan moni ei salli tätä vihaakaan, joka olisi aidosti koettuna ovi voiman luokse. Monille meistä se ainoa ovi.

Kuinka moni maskimme piilottaa sitä, että emme ole omassa voimassamme ja siten koemme arvottomuutta miehinä ja naisina?

Voima on aina olemassa

Voima ei koskaan katoa meistä vaikka menetämme tietoisen kosketuksen siihen. Siksi aihe on poikkeuksellisen tärkeä. Kun sitä ei eletä avoimesti ja suoraan, siitä puuttuu sen luontainen integriteetti, kauneus ja avoimuus. Myötätunto ja voima esimerkiksi ovat äärimmäisen lähellä toisiaan. Mutta ilman toista toinenkaan ei ole täysi. Myötätunnosta tulee sympatiaa ja voimasta kovuutta. Ne muuttuvat valheellisiksi versioiksi itsestään.

Kun voimaa ei eletä suoraan, se ilmenee voimattoman roolina, uhriutena, hallitsemattomina purkauksina, pyrkimyksenä haalia sitä, epärehellisenä vallankäyttönä, vailla yhteistä sopimusta olevana hallitsemisena, manipulaationa, selän takana panetteluna, kastroimisena, arvosteluna ja älyllisenä, emootionaalisena sekä fyysisenä alistamisena. Tai alistumisena.

Voimansa kadottaminen ja kieltäminen ovat suosiossa. Se vaikuttaa myös sellaisten ilmiöiden takana kuten masennus, merkityksettömyys, suunnan puute ja pinnallisuus. Selvää on myös se, että maailmassa pärjäävät tällä hetkellä hyvin ne, jotka käyttävät voimaa häikäilemättä. Kun me, valtaosa, annamme hallinnan omasta elämästämme toisille, he voivat käyttää sitä haluamallaan tavalla.

Antamalla vastuun ja voimamme jollekin taholle, on se sitten poliittinen järjestelmä, opettaja tai puoliso, me ihan konkreettisesti siirrämme tuolle taholle jotain, joka voimistaa sitä. Jos olisimme sen verran hereillä, että näkisimme miten tämä vaikuttaa tai uskoisimme energeettiseen ilmiöön edes älyllisesti, lakkaisimme antamasta voimamme. Silloin maailma muuttuisi.

Koemme toiset voimakkaina ja itsemme voimattomina kun oma voimamme jähmettyy

On totta, että moni meistä on kokenut, että meihin on käytetty voimaa tavalla, joka ei ole ollut ok. Ei ihme, että olemme oppineet vierastamaan koko asiaa. Väkivaltaa todella tapahtuu.

Usein kokemus toisen voimankäytöstä, ylemmyydestä ja omasta alemmuudesta syntyy siitä, etten ole kosketuksissa omaan voimaani. Tämä on uhriuden ydin. Toisen näkemykset tuntuvat aina puskevan omiemme yli, kun emme kuuntele omiamme yhtä tosissaan. Toisen ehdotukset tulevat yli rajojemme jos emme ilmaise sitä mitä itse haluamme tai emme halua. Jos suostumme järjestelyihin, jotka tuntuvat huonoilta ilman, että ilmaisemme edes itsellemme täysin rehellisesti kuinka se sapettaa, olo on vääjäämättä se, että ylitsemme kävellään.

Mitä pidempään ylläpidämme tällaista tilaa sisällämme, sitä rumemmaksi voima sisällä muuttuu. Ensin se patoutuu ja paineistuu, sitten se alkaa märkiä ja lopulta se jähmettyy metallin kaltaiseksi tunnottomuudeksi tai kumimaiseksi turtuudeksi. Harmitus, vitutus, viha, katkeruus ja lopulta vetäytyminen omasta kehostaan sekä tunnemaailmastaan.

Moni ihminen on tyytyväinen ja ihan hyvä ihminen ilman voimaansa. Koemme iloa, inspiraatiota, onnea ja vahvuuttakin. En kuitenkaan usko, että mikään näistä on täysin kokonaista ilman tätä kapasiteettia olla avoin ja suora siitä mitä olemme tässä ja nyt. Voimaa olla olemassa. Joillekin meistä voima on ominaisempi elementti olemuksessamme, luonteessamme, kuin toisille. Heille, joilla näin on, sen pois sulkeminen on kuin sulkisi pois suurimman osan itseään.

”Mrrrr.. mulle ei kettuilla!” on tärkeä vaihe monelle.

Voima ja viha

En ole tavannut toistaiseksi yhtään ihmistä, joka ei olisi joutunut kosketuksiin oman vihansa kanssa silloin kun halutaan voiman kanssa kosketuksiin. Vihan ympärillä taas on kokonainen joukko ilmiöitä, joihin se liittyy. Katkeruus, vallankäyttö, kylmyys, tuominta, manipuloiminen, alistaminen, kosto, väkivaltaiset impulssit, ylenkatsominen, arvostelu ja halveksunta, muutamia ilmiselviä mainitakseni.

Jos lähestymme voimaa tietoisesti, vihan salliminen ei tarkoita sitä, että alamme käyttäytyä vihaisesti toisia tai itseämme kohtaan. Se tarkoittaa sitä, että tutustumme siihen sallimalla itsemme tuntea sen. Hengittämme sitä, antaen yllä mainituille ilmiöille tai muulle meissä heräävälle tilaa. Olemme rehellisiä itsellemme siitä, pieni pala kerrallaan.

Jos emme ole aiemmin sallineet itsemme olla voimassa, saatamme hyvin joutua käymään läpi tyypillisen soturi/soturitar vaiheen, jossa puolustamme koko ajan omia rajojamme ja näkemyksiämme. Sallitaan se. Mutta muistetaan samalla, että yleisesti ottaen (lukien pois ne tilanteet, joissa voimamme oikeasti väkivalloin murretaan) kukaan muu kuin me itse ei ole vienyt tai vie voimaamme. Me olemme se, jota vastaan taistelemme. Tuo taistelu on usein aluksi tarpeen, jotta voimme astua niistä kiltin tytön tai pojan, miellyttäjän, asiallisen, toimeliaan ja kunnollisen rooleistamme ulos.

Jotta voimaan voi päästä käsiksi on oltava valmis sanomaan ”ketä kiinnostaa olla hyvä ihminen? Ole mieluummin totta!” Sen myötä pääsemme kosketuksiin sen kanssa, että tämä voima on hyvä. Se on se osa meissä, joka tekee meistä suoria, autenttisia, rehellisiä ja voimaantuneita olemaan sellaisia hyviä ihmisiä, joita oikeasti olemme, ilman hyväksi tekeviä rooleja, jotka pitävät meitä etäällä itsestämme.

Jos olemme joskus kokeneet, että meitä on alistettu tahtomattamme, oli syynä sitten ulkoinen voimankäyttö tai se tyypillisin, eli oman voimamme nielaisu, ainoa tapa saada voimaan kontakti on sallia se mikä silloin jäi sallimatta. Ne luontaiset reaktiot siihen, että koemme jonkun painavan meitä tahtoonsa. Saatamme parhaillaan muistuttaa raivokasta eläintä kun alamme sulattamaan vuosia syväjäädytyksessä olleita voimavarojamme. Säkkituolit ja kodin isot tyynyt on hyvä asettaa toiseen virkaan ja vedellä niitä rehellisesti turpaan. Silloin ymmärrämme myös sen, että jokaisessa meissä on väkivaltaa. Ne, jotka tiedostavat sen ovat niitä, jotka hallitsevat sen.

Voimaansa ei tarvi kasvaa ilman kasvamiseen liittyviä ilmiöitä. Moni meistä pelkää voimaansa ja harjoitellessa sen sallimista, voimme tippua monta kertaa voimattomuuden kuoppaan. Saatamme kuulla niiden samojen syyllistävien ja mitätöivien äänien vyöryvän ylitse, jotka ovat aiemminkin auttaneet painamaan voiman alas ja auttaneet meitä pysymään voimattomina.

Jos tarpeen, laita rappukäytävän seinään lappu, jossa kerrot kotoasi kuuluvan huudon olevan vain sitä, että opettelet olemaan voimakas sisäisen tuomarisi edessä.

On myös varsin todennäköistä, että ylilyöntejä syntyy ilmaisussa. Vinkkini on, että kun alat sallia voimaan liittyviä ilmiöitä itsessäsi, annat itsesi ensisijaisesti arjen keskellä tuntea sen mitä tunnet sen sijaan, että purkaisit jotain itsestäsi (muista; säkkituoli odottaa kotona), hengität pari kertaa ennen kuin sanot mitään ja kun puhut, puhu itsestäsi ja kokeile tarkistaa, oletko yhteydessä tunteisiisi kun puhut. Älä pidätä itseäsi kokemasta vaan hengitä sen kanssa. Mutta älä myöskään pura painetta elävään kohteeseen.

Maailma toden totta kaipaa pehmeyttä. Voima on mielestäni kuitenkin se elementti, joka on vääristynyt eniten. Ja koska se on voimaa, sen vääristyminen on vaarallista. Näemme sen kaikkialla maailmassa. Voima elää kaikkialla mutta vain harvassa paikassa sellaisena kauniina, elävöittävänä, yhteisestä hyvästä ja integriteetistämme huolenpitävänä elementtinä, jota se pohjimmiltaan on.

Maailma ei kaipaa enempää voimaansa pidätteleviä miehiä tai naisia, jotka pysyvät poikina ja tyttöinä sisällään sen vuoksi. Me tarvitsemme kypsyviä ja luontaisissa voimavaroissaan kasvavia yksilöitä, jotka kykenevät toimimaan itsenäisesti yhdessä. Älä siis anna voimaasi enää vahingossa pois tai osallistu varpaillaan elämisen ja toisten vastuuttamisen kulttuuriin. Ole sen sijaan riittävän voimakas ollaksesi olemassa ja hanki tukea itsellesi jos sinulla on voiman kanssa haasteita.

Laita jakoon jos joku postissa on sinulle totta. Mikäli aihe kiinnostaa sinua, suosittelen myös tämän tallenteen katsomista. Kiitos kun luit.

Voima, voimattomuus ja viha. Voiko vihasta syntyä jotain hyvää?

Järjestin 24.4 webinaarin aiheesta voima, voimattomuus ja viha. Voit katsoa tallenteen alta. Voit tutustua aiheeseen lisää täällä ja halutessasi liittyä kanssamme työskentelemään sinun voimasi valjastamiseksi.

Webinaarissa esitettyihin kysymyksiin aiheesta vastasin alla olevalla videolla.

Jos kuulemasi puhuttelee sinua, kiitän sen jakamisesta.

Toinen askel aikuiseen rakkauteen

Juoksen luoksenne ja näen, että olette kaatuneet rappusissa. Olette molemmat itkuisia ja hädissään. Et pysty juuri liikkumaan koska johonkin sattuu. Samalla pidät huolta tytöstäsi joka on pahasti säikähtänyt ja hädissään tilanteesta.

Katson silmiisi ja tunnun jäätyvän paikalleen. Viha, katkeruus ja toive siitä, että en olisi olemassa, niitä näen silmissäsi. Tunnut ajattelevan, että viimeistään nyt sinulle on selvää, ettet halua minua osaksi perhettänne. Pidät minua säälittävänä koska en osaa edes auttaa. Toivot, että en olisi siellä. Näen mielessäni sen mielikuvan kuinka aamulla hyvin kohteliaasti sanomme hyvästit. ”Olihan tämä tiedossa”, mieleni sanoo ja alkaa jo kovettua jotta isku ei tuntuisi niin pahalta.

”Herätys Aaro. Jumankauta, herätys! Kato mitä tässä oikeasti tapahtuu.” Suljen silmäni,  ja hengitän pari kertaa syvään. Rentoudun ja annan tietoisuuteni laajentua. Onneksi jokin sisälläni tiesi, että se mitä näen, tunnen ja koen ei aina ole totta.

Kokemani on aina totta minulle. Se ei silti aina perustu todenmukaisiin havaintoihin tai tulkintaan.

Toinen askel rakkauteen ovat tietoisuustaidot. Ellen olisi harjoittanut taitojani, olisin ehkä ollut sokea sille mitä näin kun avasin silmäni. Tämän ihmisen silmät katsoivat minua rakastavasti. Niissä näkyi hätä ja epävarmuus koska hän oli kaatunut tyttärensä kanssa rappusissa eikä hän tiennyt miksi hänen oli vaikea liikkua. Hänellä oli huoli tyttärestä ja hän tunsi kipua. Häntä myös pelotti se, että katosin omaan painajaiseeni ja sulkeuduin täysin koko tilanteelta. Näin silmissä sanat ”auta minua, jooko, mulla pelottaa”.

Muistan ajatelleeni sitä kuinka monissa elämän tilanteissa en ole ollut läsnä itselleni tai muille koska olen hukkunut omaan kokemukseeni. Omiin tulkintoihini, reaktioihini, tarinaan ja pelkoihin. Kuinka olen epäonnistunut antamaan rakkauden viittä osaa; huomiota, hyväksyntää, arvostusta, hellyyttä ja vapautta.

Tietoisuustaidot ovat edellytys rakkaudelle. Ilman kykyä itsereflektioon, olemme reaktioidemme ohjaamia. Emme pysty ottamaan vastaan tai antamaan. Meidän täytyy osata rentoutua tietoisuuden neutraaliuteen ja sydämen hiljaisen äänen ääreen sekä katsoa mitä oikeasti tapahtuu. Usein myös päästää irti toiveesta ymmärtää ja kysyä. Joskus vain katsoa ja odottaa, että todellisuus paljastuu.

Tietoisuustaitoihin kuuluvat muunmuassa:

  • kyky aistia kehonsa tuntemukset
  • kyky tuntea tunteensa
  • kyky havaita mielensä toiminta ja ymmärtää ajatusten olevan ajatuksia

Niin keho, tunteet kuin mielikin elävät tahdostamme riippumatonta elämää. Ne toimivat pääosin automaatiolla ja luovat elämäämme toisinaan esteitä rakkaudelle ja tietoiselle toiminnalle. Mitä hyväksyvämmin ja neutraalimmin pystymme tarkastelemaan itseä ja ulkomaailmaa, sitä rakastavampia voimme olla. Tiellä aikuiseen rakkauteen joudut lupaamaan itsellesi seuraavat asiat:

– Tiedostan, että ajatukset eivät ole totta ja pyrin katsomaan ja kysymään mitä oikeasti tapahtuu. Lupaan myös tarkastella mitä ajatukset kertovat persoonastani. Sisällytän elämääni jonkinlaista meditaatio ja/tai mindfulness harjoitusta.

  • Tiedostan, että tunteet syntyvät sisäisen tulkinnan kautta ja otan vastuun tunteistani ja kysyn miksi tunnen näin.
  • Ymmärrän, että tunteet kertovat minusta, eivät ulkomaailmasta. (huomaa ero aistikokemuksen ja tunteen välillä).
  • Otan aikaa avoimelle tuntemiselle ja tunteiden jakamiselle. Hengitän tunteitani.
  • Lupaan kuunnella kehoa ja sen viisautta. Tiedostan myös sen kyvyn jännittyä suojaamaan minua ja pyrin rentoutumaan kun en ole oikeasti vaarassa.
  • Kehoni reagoi ajatuksiin sekä tunteisiin ja kokiessani vaaraa palaan kohtiin 1 ja 2.
  • Harjoitan kehotietoisuutta lisäävää liikuntaa, esimerkiksi joogaa.

Kun rentoudun syvälle tietoisuuden ja hiljaisuuden syleilyyn, avaudun elämälle ja sen rakastavalle luonteelle. Mitä laajemmin avaudun ja päästän irti, sitä kaukaisemmalta tuntuu kokemus erillisen minuuden olemassaolosta. Sitä syvemmin olen yhtä elämän kanssa. Tällöin tiedän mitä rakkaus on. Sen muotoja ihmisen elämässä ovat huomio, hyväksyntä, arvostus, hellyys ja vapaus.

”Oletko valmis siihen, että sinut pyyhitään, poistetaan peruutetaan ja tehdään tyhjäksi? Jos et ole, et koskaan muutu oikeasti.” – D. H Lawrence

(kirjassa Kuinka olla aikuinen ihmissuhteissa, Basam Books 2012)
Lyhyesti:

Jos haluat rakastaa, kehitä tietoisuustaitojasi. Hiljenny tarkkailemaan mielen ja kehon toimintaa. Vietä aikaa tunteidesi kanssa ja opi ymmärtämään niitä – ystävysty niiden kanssa. Kuuntele kehosi viestejä ja kommunikoi sen kanssa.

Syvennä yhteyttäsi tietoisuuteen ja anna sen synnyttää sinussa luottamusta elämän kantavuuteen.

Älä ota sitä vakavasti! Hyväksy oma kokemuksesi mutta ota siihen pilke silmäkulmassa etäisyyttä. Anna asioiden olla ja katso mitä tapahtuu.

Ensimmäinen askel aikuiseen rakkauteen: ”Minä en tarvi sua mihinkään… mutta haluan olla sun kanssa”

”Kulta. Mä haluan sanoa sulle yhen jutun. Mä en tarvi sua mihinkään… en ihan oikeasti tarvi sua yhtään mihinkään. Mutta mä rakastan sua ihan joka solulla ja haluan olla sun kanssa”

Vain muutama päivä sitten avasin suuni ja sanat tuntuivat ja tuntuvat edelleen hyvältä. Minä riitän minulle. Minulla on mukavaa itseni kanssa. Luotan niin itseeni kuin elämään. En tarvitse sinua kannattelemaan tai antamaan mutta olen sinulle ja sinuun kohdistuville tunteilleni täysin auki.

Mikäli haluat lukea juttusarjan aloittaneen kirjoituksen, löydät sen tästä.

Olen yllättynyt jos et arvaa mikä on ensimmäinen askel kohti aikuista rakkautta. Aikuinen rakkaus, joka on juttusarjaan inspiroineen kirjan mukaan viiden asian antamista. Huomion, hyväksynnän, arvostuksen, hellyyden ja vapauden. Ensimmäinen askel on itsensä rakastaminen. Konkreettisia rakkauden tekoja itseään kohtaan. Sitä, että päätät ottaa ensisijaiseksi asiaksi antaa itsellesi rakkauden viittä ainesosaa.

”Ei kannata etsiä ulkoisista muodoista sitä intohimoa ja elämää, jonka lähteet ovat syvällä sisimmässä.” – Samuel Taylor Coleridge

Huomioi itsesi

”Lapsi tulee hylätyksi aina, kun vanhempi huomaa lapsen olevan etääntynyt ja antaa sen jatkua sanomatta mitään tai korjaamatta tilannetta” – D. Richo

Ensisijainen asia itsesi huomioimisessa on aika ja sen ottaminen itsellesi. On tärkeää ymmärtää, että voit pyytää muilta apua ajan löytämisessä jos se on muutoin haasteellista. Mikäli ajan ottaminen on haastavaa, kuule oma tarpeesi ja laita kalenteriin aikaa itsesi kanssa. Mutta älä huijaa itseäsi, sillä sisimmässäsi hylkäät silloin itsesi.

Sinun huomioimisesi on  myös tarpeidesi jakamista. Me olemme sosiaalisia olentoja ja aivan kuten tuntuu tärkeältä saada huomiota muilta sosiaalisessa tilanteessa, on myös tärkeää antaa itselleen huomiota muiden läsnäollessa. Minulle on tuntunut tärkeältä voida sanoa muille, että on ollut antoisaa olla kanssanne mutta haluan nyt viettää aikaa itseni kanssa.

Jotta voit kokea saavasi huomiota, sinun täytyy kuunnella ja kuulla itseäsi. Jos sisimmässäsi kaipaat rauhallista iltaa jäätelöpaketin kanssa, on turha osoittaa huomiota kuntosalilla vaikka se saattaisi ajatuksena tuntua hyvältä. Väkisin kotona meditoiminen ei myöskään auta jos todellisuudessa haluat olla ystäviesi seurassa.

Huomion antaminen on sitä, että laitat siinä hetkessä sinut ja omat tarpeesi etusijalle.

Hyväksyntä

”Hyväksyminen tarkoittaa, että meidät hyväksytään tunteinemme, valintoinemme ja henkilökohtaisine piirteinemme, ja niitä kunnioitetaan ja tuetaan.” – D. Richo

Hyväksyminen tarkoittaa sitä, että todella annat tilaa kaikelle sinussa. Annat luvan itsellesi olla se mitä olet. Kokeilet ja toteutat. Annat tilaa ja hyväksyt, että koet näin tai ajattelet noin. Älä arvostele itseäsi vaan kuuntele ja hyväksy se mitä on.

Kokemus hyväksynnästä edellyttää usein sen mukaista toimintaa. Koet hyväksyntää ystäväsi suunnalta kun hän ei tuomitse toimintaasi, ajatuksiasi tai tunteitasi ja osoitat hyväksyntää läheisillesi samalla tavalla. Samat edellytykset koskevat itsesi hyväksymistä. Jos kiellät jotain itsessäsi, tiedät, ettet hyväksy itseäsi vaikka hokisit mielessäsi mantraa ”hyväksyn itseni, hyväksyn itseni”.

Arvostus

”Ihailen sinua, iloitsen olemassaolostasi, arvostan sinua, kunnioitan sinua, huomaan sinut ja sinun voimavarasi. Arvostan sinua ainutlaatuisena olentona” – D. Richo

Itseni arvostaminen liittyy paljon jo aiemmin kirjoittamiini huomioon ja hyväksyntään. Hyväksyminen on kuitenkin eri asia kuin se, että arvostan niitä erityispiirteitä joita juuri minulla on. Arvostan taitoja ja kokemuksia joita minulla on. Haasteita, eli opettajia, joita juuri minun persoonassani on. Niitä puoliani jotka tuottavat iloa mutta tuntuvat joskus liian hassuilta paljastettavaksi muille.

Arvostaminen on myös tukemista. Omien luonteenpiirteiden, toiveiden, tarpeiden ja taitojen kirkastamista ja vahvistamista. Omien haasteiden omistamista, hyväksyntää ja niihin syventymistä. Oman kehonsa kunnioittamista ja sen terveyden vaalimista.

Hellyys

 ”Hellyys viittaa sekä ruumiilliseen että henkiseen läheisyyteen” – D. Richo

Hellyys minua kohtaan on rakastumista minuun. Jos haluat tietää mitä hellyys sinua kohtaan on, voit kysyä minkälaista hellyyttä kaipaat toisilta/toiselta ja antaa saman asian itsellesi.

Minulle hellyys itseä kohtaan on ollut itseni kanssa nauramista ja jopa itselle nauramista. Se on ollut minun hyväilemistäni, niin joogaten, tanssien kuin konkreettisesti hellyyttä, rakkautta ja intohimoa osoittaen. Se on ollut itkuni kuuntelemista ja voimastani nauttimista.

Hellyyden osoittaminen on myös sitä, että pyydän itselleni hellyyttä. Kun osoitan itselleni hellyyttä pyytämällä sitä toiselta, toimin hyvin eri ”energiassa” kuin silloin kun vaadin tai otan sen toiselta sitä tarvitessani. Voin antaa hellyyttä itselleni myös antamalla sitä toiselle.

Hellyyden kokeminen perustuu vahvasti siihen miten olet oppinut sen kokemaan varhaisina vuosinasi. On tärkeää tiedostaa miten voit osoittaa hellyyttä itseäsi kohtaan. Ja yhtä tärkeää laajentaa tapaasi vastaanottaa hellyyttä sinulta ja muilta.

Vapaus

”Vapaus tarkoittaa, että annamme toisille sekä itsellemme oikeuden elää vapaasti ja ilman ulkoista hallintaa” – D. Richo

Vapauden antaminen minulle tarkoittaa sitä, että en rajoita säännöillä omaa toimintaani. On hyvä huomata, ett aikuisen ihmisen tapauksessa säännöt ja rajat tulevat aina sisältä. Silloinkin kun ne tarjotaan meille ulkopuolelta, me allekirjoitamme ne itse.

Vain sinä voit itsesi vapauttaa.

”Voinko minä tehdä näin?”. Käyn jokaisen uuden tilanteen kohdalla sisäistä keskustelua siitä voinko tehdä näin. Viimeisimpänä kysyin voinko olla hetken pitämättä yhteyttä ihmisiin, jotta saisin rauhan olla itseni kanssa. Luvan antaminen ei tapahtunut hetkessä mutta sen saaminen vapautti syvästi. Muistan nauraneeni pitkään ja ääneen kun lopulta totesin, että tottakai voin.

Usein päädyn luvan annettuani kysymään itseltäni haluanko todella tehdä näin. Uskon vaiheen olevan tärkeä, sillä aina en halua toimia impulssin, ajatusten tai haluni mukaan vaikka olen antanut siihen itselleni luvan. Koen tärkeäksi vapauttaa itseni säännöistä ja haluan tehdä valintani ja päätökseni joka päivä vapaasti ja sydäntä kuunnellen. Luoda ja rikkoa omat rajani. Elää tässä hetkessä.

Tämän kirjoituksen antia lyhyesti:

Aivan kuin emme usko toisen rakastavan jos emme näe ja koe sitä todeksi, emme usko sitä itseltämmekään jos emme todella osoita sitä. Toimi itsesi suhteen, sillä kukaan muu ei voi antaa sinulle sitä rakkautta minkä vain sinä voit antaa.

Rakkaasi ei ole ajatustenlukija eikä hän voi tietää mitä sinä tarvitset. Sinulla taas on mahdollisuus kuunnella ja tiedostaa mitä tarvitset. Kysy, kuuntele ja kerro mitä tarvitset. Ja jälleen kerran, toimi.

Niin sinun kuin toisen toisen rakastaminen on jokapäivä uusiutuva tapahtuma. Se on sinun katkeamatonta huomiointia ja täyttä hyväksymistä. Sinun arvostamista, tukemista ja hellyyttä itseäsi kohtaan. Itsesi vapaaksi päästämistä.

Keskustellessani ystäväni kanssa näistä teemoista hän sanoi; ”itsensä rakastaminen kuulostaa pelottavalta. Jotenkin tosi voimakkaalta ja vapaaksi tekevältä. Kestäiskö muut jos mun olis niin hyvä olla vain itseni kanssa?” Mitä ajatuksia tämä sinussa herättää?

Toisen ihmisen rakastaminen on sitä, että saa hänet rakastamaan itseään yhä syvemmin. Jos et aidosti rakasta ja toimi sen mukaisesti itseäsi kohtaan, viestität monin tavoin ympärillesi, että aito rakastaminen ei ole okei. Tässä asiassa ei voi fuskata, rakkaudesta voi jakaa vasta kun on mistä jakaa.

Aikuinen rakkaus on avain kumppanuuteen, ystävyyteen ja vuosisadan rakkaustarinaan

Tiedät varmasti, että rakkaus ei ole pelkkä tunne. Samalla olet ehkä miettinyt, mitä se sitten on. Se jokin, jota kaipaamme joskus niin paljon, että se repii sydäntämme. Se sama jota haluamme myös palavasti antaa itsestämme. Jotain joka voi saada meidät tuntemaan äärimmäistä onnellisuutta tai jopa tuntemaan yhteyttä koko maailmankaikkeuden kanssa.

Muutama vuosi sitten törmäsin David Richo:n kirjoittamaan teokseen Kuinka olla aikuinen ihmissuhteissa (Basam Books, 2012) ja sen maalaisjärkevä ja samalla syvä sanoma tuntui joltain, jonka halusin jakaa kanssasi.

Niin kauan kuin haluat jotain ulkopuolista, olet tyytymätön, sillä sinussa on osa, jota et ole vielä täysin tunnustanut omaksesi” – A.H.Almaas

Yksi kirjan keskeisistä teemoista on, että opimme kääntämään rakkaudessa huomiomme sisäänpäin sen sijaan, että etsisimme vastauksia ulkopuolelta. Tämä on hyvin tuttu teema ja sitä toistaa lähes jokainen ihmissuhteita, läsnäoloa, rakkautta tai onnellisuutta käsittelevä opus. Saman asian puolesta puhun itsekin, olemme itse vastuussa omien tarpeidemme täyttämisestä, rakkaudestakin.

Silti jo ensimmäisiltä sivuilta käy selväksi, että Richo ymmärtää ihmisyyteen kuuluvan myös vuorovaikutteisuuden. Sen vuoksi muun muassa ympärillämme olevilla ihmisillä on tärkeä rooli tarpeidemme ja toiveidemme täyttämisesessä.

Tämä kirjan osuus puhuttelee minussa helposti sitä osaa, joka löytää itsensä toisinaan kokemassa suuttumusta, kaipausta ja surua, koska toinen ihminen ei anna sitä mitä tarvitsen. Se jopa lohduttaa kaikkien niiden sanojen keskellä, jotka kehottavat kantamaan itse vastuun omasta onnestaan.

Vaikeuksissa ei ole kyse kahden aikuisen välisestä vuorovaikutuksesta vaan siitä, että se ei koskaan pääse edes alkamaan” – D. Richo

Se, mitä vaille jäimme lapsuudessa ja myöhemmin, nousee vahvasti esille niissä ihmissuhteissa, joissa toinen ihminen tulee tarpeeksi lähelle. Läheinen ihminen on se, jolle haluamme antaa itsestämme parasta mutta myös se joka auttaa meitä löytämään menneisyytemme. Sen menneisyyden jonka löytämiseen tarvitsemme Richon mukaan toista ihmistä.

Katso mitä minulle tapahtui, kun olin lapsi. Pane se loppumaan, tee lapsuudestani parempi” – D. Richo

Parhaimmillaan läheinen ihminen antaa mahdollisuuden nähdä, mistä kohdin olemme rikki. Jos olemme erittäin onnekkaita, hän pystyy antamaan myös tarpeellisen määrän rakkautta, jotta löydämme rohkeutta menneisyyden kohtaamiseen. Tämän tuen määräksi Richo määritteli 25%. Loput 75% menevät omavastuun piikkiin.

Keneltäkään ei tule silti odottaa 25%. Mutta sille kannattaa jättää tilaa.

Kaipaamamme rakkaus

Kaipaamamme rakkaus on kirjassa jaettu viiteen eri osaan jotka ovat nimeltään huomio, hyväksyntä, arvostus, hellyys ja vapaus. Niin lapsi kuin aikuinen tarvitsee toisen ihmisen katkeamatonta huomiota, kokemuksen hyväksytyksi tulemisesta, arvostuksen niin hyviä kuin haastavia ominaisuuksiamme kohtaan, läheisyyttä ja hellyyttä sekä osoituksen siitä, että olemme vapaita liikkumaan ja ilmentymään.

Richo sanoo, että ihannekumppanin löytäminen ei ole rakastamaan oppimisen merkittävin päämäärä, vaan tärkeämpää on muuttua kokonaisvaltaisesti rakastavammaksi ihmiseksi. Allekirjoitan päämäärän ja samanaikaisesti uskon, että tämä aikuinen rakkaus on myös avain johonkin sellaiseen joka on yhtäaikaa kumppanuutta, ystävyyttä ja vuosisadan rakkaustarina.

Aloitan tämän kirjoituksen myötä viisiosaisen blogisarjan jossa pohdin sitä mitä aikuisen rakkauden ainesosat käytännössä tarkoittavat. Toiseksi aiheeksi nostan ne käytännön toimenpiteet ja asiat jotka kasvattavat kykyämme antaa ja vastaanottaa rakkautta niin maailmalta, itseltä kuin toiselta ihmiseltä. Odotan kirjoituksiani innolla!

Tämän kirjoituksen anti lyhyesti:

Rakkaus on huomion antamista, hyväksyntää, arvostusta, hellyyttä ja vapautta. Miten osoitat ja annat näitä rakkauden toiselle? Entä itsellesi?
Vaikeudet eivät ole aina sinun ja hänen välisiä asioita. Oletko antanut itsellesi ja toiselle mahdollisuuden tutkia omia haavoja ilman, että olet reagoinut ja estänyt turvallisen tutkimisen? Voisitko kysyä nyt neutraalisti mistä siinä silloin oikein olikaan kyse?

Kysy itseltäsi vaaditko toiselta liikaa? Pidätkö huolen omavastuustasi ja jätätkö toiselle tilaa antaa, silti sitä vaatimatta?