Ajattelin aluksi kirjoittaa sulle tekstiä miehuuden nykytilasta. Kerron kuitenkin mieluummin jotain siitä, mitä olen oppinut omasta miehuudestani ja minuudestani matkani varrella.
Olet varmasti nähnyt elokuvissa ja tosi elämässäkin sen tyypin, joka vaikuttaa itsevarmalta vaikka pinnan alla on jotain hieman rikkinäistä. Tuo kaveri olin minä ja on edelleen osa minua.
Rikkinäisyys ja sisäinen ristiriita eivät olleet mulle aiheena uusia, kun vuonna 2008 heräsin siihen, ettei elämä voinut jatkua samalla tapaa. Mun sisällä oli apua huutava pikkupoika, samalla kun päällimmäinen kerros mun olemuksessa oli jotain muuta. Puskuri, joka työnsi pois kaikkea sitä mikä muistutti tuosta sisällä olevasta heikkoudesta. Elämä maistui noihin aikoihin taistelulta, jossa juoksin haavaani karkuun.
En ole koskaan kirjoittanut asiasta suoraan. Aiemmin siksi, että haava on ollut herkkä paikka. Myöhemmin siksi, että aiheesta puhuminen herättää välillä muissakin vahvoja tunteita. Ystäväni muistutti kuitenkin taannoin jakamisen merkityksellisyydestä, kun hän mainitsi löytäneensä luottamusta nähdessään toisen eheytyneen huonoista lähtöasemista huolimatta.
Alemmuuden ja huonommuuden ympärille kietoutuva minuus
Mun lapsuus oli monilla tavoin hyvä. Moneen tarinaan verrattuna ruusuinen. Monen asian summana minuuteni alkoi kuitenkin muotoutua sen kokemuksen ympärille, että olen huono, häpeällinen, heikko ja jollain tapaa alempi ihminen. Paha. Kasvuympäristössäni kokemus alemmuudesta ja huonommuudesta oli vahvasti läsnä. Ja kuten jokainen tietää, tuollainen alemmuus ja sen synnyttämä viha siirtyvät jollain tapaa aina toisille.
Aikuistuminen on tarkoittanut sitä, että vapautan kasvuympäristöni vastuusta. Tarinasta on voinut vapautua kun
- ymmärrän kokonaisvaltaisesti sen, mille minuuteni on rakentunut
- otan vastuun itsestäni
- kasvan itselleni siksi vanhemmaksi, joka eheytymiseen tarvitaan
Tämä prosessi on ollut vuosien työ ja jatkuu edelleen.
Työskentely ihmisten kanssa on johtanut siihen käsitykseen, että lähes jokaisessa ihmisessä on olemassa tällainen herkkä paikka. Haava, joka syntyi siitä, ettemme tulleet tarvitsemassamme määrin nähdyksi, arvostetuksi, kohdatuksi ja tuetuksi.
Narsistinen haava
Koska narsismi on nykyisin varsin laajasti käytetty termi, selkeytän sen verran, että en puhu nyt narsismista mielenterveydellisenä häiriönä, vaan jokaiseen persoonallisuuteen kuuluvana ilmiönä. Joidenkin kohdalla näistä ilmiöistä tulee keskeinen osa persoonallisuutta ja pienessä osaa ihmisiä nuo ilmiöt muodostavat sairauden.
Narsistinen haava on haava, joka muodostuu sen myötä, että alkuperäistä olemustamme ei todenneta meille. Meitä ei nähty silloin kun sitä kaipasimme tai sinä ihmisenä, joka olimme. Haavan ydin on kipu siitä, että menetimme itsemme. Sen ympärys muotoutuu jokaisella meistä erilaiseksi, riippuen siitä minkälaisia kokemuksia tuon ei -näkemisen ympärillä on.
Minun kohdallani haava on värittynyt sellaisten ominaisuuksieni vaurioitumisella kuten energisyys, innostus, viattomuus, voima, miehuus ja itseni toteuttaminen. En ainoastaan menettänyt kontaktia näihin osiin vaan koin niiden tulleen myös torjutuksi, vihatuksi ja halveksutuksi. Tulkitsin kokemukseni niin, että se mitä pohjimmiltani olin oli paha ja väärin.
Narsistiseen haavaan liittyvät aina myös seuraavat ilmiöt;
- vihaisuus, jolla haavaa puolustetaan
- yksinäisyys ja etääntyminen kaivatusta kontaktista
- ulkoisesta palautteesta/kokemuksista/asioista muodostuva ravinto, jolla haavaa pyritään ravitsemaan ja haavalta suojaavaa minäkuvaa vahvistamaan
Näinpä omaankin elämääni ovat liittyneet sekä
- haavan ympärillä pyöriminen, eli alemmuuden, huonommuuden, voimattomuuden, syyllisyyden ja ulkopuolisuuden kokemukset
- viha, aggressio, kapinallisuus. Oman heikkouteni kieltäminen sekä kyvykkyyteni todistaminen
- toive tulla nähdyksi ja ne roolit, joiden kautta olen pyrkinyt saamaan hyväksyntää, arvostusta, rakkautta ja kokemuksen siitä, että minusta on johonkin
Haavan hoitaminen
Hoitaminen on tapahtunut sekä sisäisen että ulkoisen tuen vaikutuksesta. Pohjimmiltaan sen kautta, että olen sallinut haavani olla näkyvillä. Ajattelen asian niin, että puhdas ilma on se, joka parantaa. Myös laastarilla on ollut oma virkansa niissä hetkissä, joissa haava on ollut tulehtunut. Mulle tuon laastarin virkaa on toimittanut hieman kova ja etäinen emotionaalinen oleminen.
Luottamus siihen, että haavan voi paljastaa on rakentunut pikkuhiljaa sen kautta, että olen kokeillut sitä turvallisissa tilanteissa. Luottamuksen kasvamisen myötä on lopulta ollut mahdollista kokeilla olla niitäkin asioita, joita en kokenut tervetulleeksi menneisyydessä. Tiivistäisin eheytymisen seuraavaan ketjuun:
- Huomaan ja hyväksyn sen miten suojaan haavaani –>
- suojien alla oleva kipeys tulee lähemmäksi –>
- sallin niiden tunteiden ja kokemusten tulla esiin, jotka liittyvät haavaan –>
- tunnen kaipuun menetettyä itseäni kohtaan –>
- putoan syvemmälle siihen tyhjyyteen, joka sisälläni on tuon itseni paikalla –>
- menetetty itse täyttää tyhjyyden.
Palaute ja kokemukset onnistumisesta
Vaikka positiivinen palaute ja kokemukset onnistumisista voivat olla narsistista ravintoa, ne voivat olla myös korjaavia tekijöitä. Minulle onnistuminen harrastuksissa ja menestyminen yrittäjänä ovat korjanneet käsitystä itsestäni. Työni valmentajana, kurssien järjestäjänä ja kirjoittajana on ollut eheyttävää onnistumisten, saadun palautteen sekä sen vuoksi, että olen tehnyt jotain, joka perustuu oman osaamiseni ja kokemusteni jakamiselle. Tervehdyttävin palaute on sitä, joka kohdistuu autenttiseen minuuteen, eikä vain niihin rooleihin, joilla palautetta etsitään.
Omat kiinnostuksen kohteet
Omien kiinnostusten seuraaminen on ollut korvaamattoman tärkeää. Kokemukset siitä, että asiat, jotka kiinnostavat lapsenomaisen tuntuisella tavalla ovat arvokkaita. Tanssiharrastus, kirjoittaminen, laulaminen ja ystävät ovat olleet minulle aiemmin jollain tapaa pahoja asioita, koska niillä on minulle aidosti merkitystä. Kiellettyjen asioiden listalla ovat olleet myös nopeat autot, kauniit vaatteet, seksuaalisuus, kilvoittelu, itsevarmuus ja oman mielipiteeni ilmaiseminen.
Ryhtyessäni antamaan näille asioille tilaa olen joutunut usein käymään läpi sen vaiheen, jossa taistelen luvastani olla näitäkin asioita. Ajan kanssa olen huomannut, että taistelun molemmat osapuolet ovat sisälläni.
Toiset ihmiset
Toiset ihmiset ovat auttaneet näkemään, että minussa on jotain hyvääkin. Se on ollut askel kohti sisäistä kokemusta arvosta. Sanotaan, että ihmissuhteissa syntyneet haasteet tervehtyvät ihmissuhteissa. Aitouteen pyrkivät ihmiset sekä ihmisyyden ammattilaiset ovatkin olleet arvokas tuki.
Haastetta ja oppia ovat tarjonneet myös ne ihmiset, jotka ovat tuominneet joko paljastamani autenttisen minuuden, tarpeeni ja haavani, tai toiminnan, joka on juontanut tuosta haavasta. He ovat tehneet haavastani näkyvämmän. Samalla on ollut tärkeää oppia tunnistamaan ne tervehdyttävät ihmissuhteet, jotka eivät toista aiemmin kokemaani torjuntaa.
Häpeällinen nähdyksi tulemisen tarve
Narsistiselle haavalle keskeinen nähdyksi tulemisen tarve on ollut yksi häpeällisimmistä asioista sallia. Että minulla olisi oikeus kaivata sitä. Tarve sille, että joku arvostaa ja näkee minut. Innostuu siitä mistä minä innostun, ymmärtää sisäistä maisemaani tai kiinnostuu minusta. Mitä sallivampi olen ollut tuota tarvetta kohtaan, sitä ohuemmaksi kaipuu ulkoiselle todistajalle on käynyt. Lopulta olennaiseksi on paljastunut se, että minä saan olla kiinnostunut siitä kuka olen.
Haavan pohjalla oleva tyhjyys
Tärkeää eheytymiselle on ollut se opastus, joka on auttanut ymmärtämään miten minuus vailla sen todellista pohjaa, essenssiä, on tyhjä. Ymmärrys antoi mahdollisuuden laskeutua pelottavaan kokemukseen itsestäni tyhjänä ilmapallona. Vasta tyhjyyden pohjalta on löytynyt se jokin, johon voin nojata.
Jos soittaisin tänään sille itselleni, joka olin kymmenen vuotta sitten, sanoisin seuraavat asiat
- sun ei tarvi hävetä sitä, että jokin sussa tuntuu olevan rikki
- sulla on aidosti oikeus kokea, että sulle on tehty jotain väärin. Salli se mut älä jää siihen kiinni. Yhtälailla sun on hyvä muistaa, että nuo haavat saa sutkin mokailemaan. Mut älä jää siihenkään kiinni
- kato kuinka moni ihminen on tykännyt susta sun elämän aikana. Vaali noita ihmissuhteita ja oo vaan rehellisesti oma itses. Kyl sä tiiät, että sun omat tyypit ymmärtää. Sun ympärillä on aina ollut tosi hyviä ihmisiä
- sä kerkeät toteuttaa kaikkia niitä asioita, jotka on sulle tärkeitä vielä myöhemminkin. Mitä nopeammin uskaltaudut ottaan sen ajan, että pysähdyt tutkiin itseäs ja otat siihen osaavaa tukea vastaan, sitä parempi. Tiedät tän itsekin, ihan kuten tiedät monta muutakin asiaa. Luota siihen viisauteen, jonka tiedät itseksesi. Se on se ääni, jonka kanssa sä oot sillon kun oot yksin ja kerrot itelles mitä sulle kuuluu
- sun häpeä, vihasuus, tarve tuelle, kiinnostuksen kohteet, halu olla esillä ja halu toteuttaa itseäsi ei oo virheitä sussa. Ongelmat syntyy siitä, että nuo asiat ei saa olla olemassa ja tulla nähdyksi. Niihin syventyminen avaa sulle sen tien tässä elämässä, jota sä etsit ja toivot
- älä pidä ihmisiä etäällä, mutta oo hereillä siitä, et ne lähelle päästetyt ihmiset ei ole niitä, jotka auttaa sua ylläpitämään käsitystä siitä, että joku sussa on väärää
- sun ei tarvi olla mahdollisimman paljon, enemmän, parempi tai jotain muuta kuin olet, että voit saada paikkasi tässä maailmassa. Oot vain oma itsesi ja valitset ne asiat ja ihmiset, jotka tuntuu sulle hyviltä
- se mikä sua kiinnostaa on ihan oikein riippumatta siitä, mitä muut siitä ajattelee
- opettele laittaan itselle ja toisille rajoja, tää on yksi tärkeimmistä asioista sun elämässä
- se, että sussa ei ole energiaa, voimaa, kiinnostusta, innostusta tai selkeyttä elämän suunnalle on suurin väärinkäsitys, joka sussa on. Kato tarkkaan sitä miten sä ylläpidät tätä käsitystä sun elämän toiminnoilla ja valinnoilla. Lopulta se minkä sä koet puuttuvan susta löytyy sieltä tyhjiöstä, joka sun sisällä on noiden asioiden kohdalla
- kun alat suojautumisen sijaan kokeilemaan uutta tapaa olla, varaudu siihen, että olo on aika epävarma ja herkillä hetkittäin. Kuten myös turhautunut. Tässä on kyse oppimisprosessista ja siihen kuuluu kaikki edellämainittu. Meditoi niin sun kapasiteetti elää kaiken ton kanssa kasvaa
Ehkä tämä teksti tavoittaa jonkun, jolle nämä sanat ovat merkityksellisiä. Jos kirjoitus puhuttelee sinua, haluan sanoa, että tiedän missä menet. Jos et ole aloittanut töitä asian parissa, nyt on hyvä hetki aloittaa. Edessä on paljon matka, joka ei ole niin vaikea kuin luulisi. Pelko ja kuvitelmat siitä mitä tapahtuu kun kohtaat itsesi on heijastusta menneisyyden kokemuksista. Minun kokemukseni on, että duuni kannattaa.
Niille, joita teksti ei puhuttele millään tavalla; olen iloinen puolestasi.
Jos tunnet jonkun ihmisen, jolle tämä teksti voisi olla tueksi, ehdotan, ettet lähetä sitä suoraan vaan jaa se vaikka Face -profiilissa. Sillon tarjoat mahdollisuuden katsella asiaa omin ehdoin. Haava, josta puhun, on haava minuutemme ytimessä. Se on herkkä paikka.
Vaikka aihe ei kosketa kaikkia ainakaan sellaisena kuin sen esitän, koen nykymaailman olevan etäällä autenttisuudesta ja sen ymmärtämisestä mitä autenttisuus on. Elämme maailmassa, joka ei ole kosketuksissaan essenssinsä kanssa. Siitä johtuen narsistista haavaa voi sanoa yhdeksi aikakautemme keskeisimmistä ilmiöistä.
Toivon, että tämä teksti on yksi pieni korsi kasvavan autenttisuuden keossa. <3
***
Laita teksti jakoon tuttavillesikin:
(teksti julkaistu alunperin vuonna 2018 Hidasta elämää -sivustolla)