fbpx

Sitoutuminen, ei sitominen, on neljäs askel aikuiseen rakkauteen

Kun puhun sitoutumisesta, en tarkoita sitä, että solmimme paperilla tai sormuksin välillemme sidoksia joilla kuvitteellisesti turvaamme selustamme. Enkä sanoja joita hullaantuneina päästämme suustamme. Sitoutuminen sanana muuntuu sanasta sitominen ja usein se kuvaakin tapaamme sitoutua.

Se sitoutuminen joka on neljäs askeleeni aikuiseen rakkauteen, on kuitenkin jotain muuta. Huvittavasti se tuntuu enemmänkin siltä, että päästän hänestä irti joka hetki nähdäkseni yhä uudelleen mitä hän on minulle.

Sitoutuminen on myös valmiutta etsiä sisältään sitä
minkä vuoksi alunperin valitsimme.

”Kerro terkkuja vaimollekin. Tai en mä tiedä oletteko te naimisissa” tuttavani sanoi. Vastasin hymyillen ”minä kerron. Tavallaan me kai ollaan vaikka en tiedä tietääkö hän sitä.”

Sitoutuminen on tärkeää mutta tärkeämpää on tiedostaa mihin todella sitoutun. Sitoudunko pitämään yllä instituutiota vai kuuntelemaan sydäntäni. Sitoudunko antamaan ja ottamaan vastaan rakkauden viittä perustekijää (huomio, hyväksyntä, arvostus, hellyys ja vapaus), olemaan itseni rehellisesti ja kasvamaan elämän edellyttämään suuntaan.

Rakkauteen sitoutuminen voi tarkoittaa sitä, että olemme yhdessä aina. Se voi myös tarkoittaa sitä, että kuljemme eri suuntiin. Seuraavat lauseet kirjassa Kuinka olla aikuinen ihmissuhteissa (Basam Books 2012) herättivät huomioni pohtiessani tätä kirjoitusta.

”Rajat suojelevat sitoumustamme ja itseämme. Ihminen, jolla ei ole rajoja, sitoutuu ylläpitämään kumppanuutta, ei sen toimivuutta”

”Päätös pysyä jonkun kanssa, joka ei tyydytä tarpeitamme on epäkypsä. Tilanteen väliaikainen sietäminen on kypsää”

Kun sitoutuminen tapahtuu suhteessa oman sydämen (kaikki mitä minussa on) kuunteluun ja rakkauteen (elämän lempeään kulkuun ja muutokseen), se huolehtii minusta, hänestä ja siitä jonka vuoksi alunperin valitsimme olla yhdessä. Kun sitoutuminen tapahtuu suhteessa instituutioon, pelkoon tai muuhun kuin yhteiseen hyvään, olen sitoutunut epäterveellä tavalla. Niin myötä kuin vastamäessä viittaa rakkauden ylläpitämiseen, ei sopimukseen jonka kaksi ihmistä solmivat valitessaan toisensa.

Sanoin rakkaalleni joskus, että hän on tärkein mittarini siinä olenko totta itselleni. Tiedän, että rakastan häntä ja tämä rakkaus ei ole ohimenevää sorttia, vaikka kaikki sen ympärillä muuttuu joka päivä. Silloin kun löydän yhteyden rakkauteen minussa ja välillämme, tiedän olevani yhteydessä minuun (sen kaikissa merkityksissään). Kun en löydä yhteyttä ja näe häntä ihmisenä ja olentona jonka sydämeni tunnistaa, tiedän, etten ole rehellinen.

Sitoudun rakastamaan ja olemaan totta. Sitoudun vaalimaan sopimusta joka on ensisijaisesti minun ja luojani välinen.

Tarkistuslista

  • oletko sitoutunut antamaan itsellesi ja toiselle rakkauden viittä perustekijää; huomiota, hyväksyntää, arvostusta, hellyyttä ja vapautta?
  • ovatko motiivisi olla toisen kanssa terveet ja yhteiseen hyvinvointiin perustuvat?
  • haluatko ja valitsetko tänäänkin olla hänen kanssaan? Entä oletko rehellinen vastauksessasi ja valmis selvittämään syntyykö tunteesi rakkaudesta (avoimesta sydämestä) vai rakkaudettomuudesta (sulkeutuneesta sydämestä)?

***

Suosittelen tutustumista suosittuihin parisuhde -viikonloppuihin, jossa voit kumppanisi kanssa harjoitella tämänkin kirjoituksen aiheita konkreettisesti.