Terve. Kysyn sinulta aluksi, voitko allekirjoittaa toisinaan kokevasi jotain seuraavista?
- ettet tule kuulluksi
- kaipaat tulla rakastetuksi
- sinua ei ymmärretä tai sinut ymmärretään väärin
- kaipaat tulla arvostetuksi
- sinua ei nähdä sellaisena kuin olet
Jos voit, kannattaa lukea eteenpäin. Voin itse allekirjoittaa jokaisen noista kokemuksista. Minussa on tuollaisia tyhjiöitä, jotka kaipaavat erinäisiä asioita täyttyäkseen.
Nämä tyhjiöt ovat hankaloittaneet toisinaan elämääni. Kaipuuni on voinut olla raskasta läheisilleni kun olen kohdistanut toiveeni siihen vastaamisesta heihin. Toisinaan hankaluutta on tuottanut oma kiukkuni siitä, etten saa sitä mitä kaipaan. Kuten myös se sulkeutunut tila jossa murjotan odottaen, että joku korjaa tilanteen.
Hämmentäviä tilanteita on luonut myös se, että olen joskus yrittänyt saada näitä asioita itselleni epäsuorasti. Vaikkapa miellyttämällä, yrittämällä saada huomiota ja niin edelleen. Jälkimmäisessä turhauttavaa on se, että vaikka joskus saisin sen avulla sen mitä kaipaan, en oikeastaan koe täyttymystä koska olin sen hankkimisessa niin epäsuora, etten oikeastaan ollut itseni ja siten myöskään vastaanottamassa avoimesti saamaani.
Ehkä tiedät tästä jotain sillä jokaisella meillä on käytössä useita epäsuoria strategioita saada se mitä kaipaamme. Omaksuimme niitä ollessamme pieniä ja olemme jalostaneet niitä iän myötä. Vaikka tiedämme, että strategiat eivät tuo parhaita mahdollisia tuloksia, moni meistä on keinoton sen edessä miten toimia toisin. Strategioista on tullut keskeinen osa identiteettiämme.
Asiaa ei helpota se, että suoruus omista tarpeista on hankalampaa kuin epäsuoruus. Se edellyttää vastuunkantoa, avoimmuutta ja itsetuntemusta.
Kaipuu tulla kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi on olemassa meissä jokaisessa. Osalle se on isompi teema koska vajetta sille on kertynyt isommin. Toisille ne ovat luontaisia inhimillisiä tarpeita, joiden täyttämiseen emme kuitenkaan ole saaneet koulussa pelivälineitä. Tämä kirjoitus tarjoaa sinulle yhden työkalun, joka on ollut minulle se merkittävin. Rakennetaan alle kuitenkin hieman ymmärrystä.
Miksi kaipaamme sitä, että toinen ihminen kuulee, näkee ja ymmärtää?
Ihmisen psykologiseen kehitykseen kuuluu merkittävänä asiana se, että minuutemme kehittyy vuorovaikutuksessa toisiin. Jotta jokin asia tulee meille todeksi tai näemme itsemme, meidän täytyy saada sille ulkoinen todistaja, tuki ja hyväksyntä. Kehityksemme alkuhetkillä olemme vailla käsityksiä siitä keitä olemme, eli toisin sanottuna myös vailla minuutta. Se miten meidät nähdään, mitä meissä nähdään, mitä ei nähdä ja millaista palautetta saamme, muodostaa pääasiassa minuutemme.
Jos asiat menisivät optimaalisesti, meille alettaisiin opettaa jo varhaisessa vaiheessa kyky sanoittaa tunteitamme ja kysyä kysymyksiä itseltämme. Meille rakentuisi kapasiteetti kohdistaa huomio itseemme. Siihen mitä aistimme, tunnemme ja havaitsemme tapahtuvan itsessämme. Kun persoona alkaa kypsyä ja psyykkinen kapasiteettimme sen sallii, olisi hienoa jos meidät opetettaisiin kuulemaan, näkemään ja ymmärtämään itseämme.
Näin ei monissa tapauksissa kuitenkaan tapahdu ja varmuudella jokainen meistä hyötyisi siitä, että meillä olisi käytössä kapasiteetti ja työkalut itsemme kuulemiseen.
Syy siihen, että kaipaamme tulla kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi on:
- näihin tarpeisiin ei ole vastattu riittävissä määrin elämämme aikana
- emme ole oppineet kuulemaan, näkemään ja ymmärtämään itseämme vaan katsomme edelleen ulkopuolelle toivoen tulevamme kuulluksi.
Tässä ei ole mitään väärää. On kuitenkin erittäin hyödyllistä ymmärtää, että toiveen kohdistuminen ulkopuolellemme on vielä itsenäistymättömän minuutemme tapa toimia. Jos haluamme todella tulla kuulluksi, voimme opetella olemaan kuulijana itsellemme. Tämä tuo mukanaan myös sen, että toiset alkavat kuulla meitä paremmin ja alamme itse kuulemaan toiset itsestämme erillisinä olentoina. Tällä on radikaalisti elämänlaatua parantavia vaikutuksia.
Ihmissuhteet voivat olla tilaisuus tulla kuulluksi
On neljä erilaista tapaa pyrkiä tulemaan kuulluksi. Ensimmäinen on se, että kohdistamme toiseen (usein tietämättämme) toiveen siitä, että toinen kuulee ja ymmärtää.
Toinen on se, että kerromme toiselle, että toivoisimme hänen kuuntelevan ja alamme kertoa siitä asiasta tai kokemuksesta, jonka toivomme selkeävän itsellemmekin sen tuloksena, että saamme tulle myös toisen kuulemaksi.
Kolmas on se, että kerromme toiselle sen mitä meissä tapahtuu, koska olemme jo perillä siitä. Tässä tapauksessa kuulluksi tulemisen paine ei enää kohdistu toiseen.
Neljäs tapa on tulla itsemme kuulemaksi, joka usein poistaa paineen tulla kuulluksi.
Oma kokemukseni on, että toisen kuulemaksi tuleminen tapahtuu parhaiten sen kautta, että osaan soveltaa neljättä tapaa, eli ensisijasesti tulla itsensä kuulemaksi. Silloin toiselle kertominenkin muuttuu itseni jakamiseksi sen sijaan, että kaipaan häneltä apua.
Jotta sinulle ei synny väärää kuvaa, haluan painottaa sitä, että siinä ei ole mitään väärää, että haluamme tulla myös toisten kuulemaksi. Harva asia on niin antoisaa ihmissuhteita ajatellen kuin se, että voimme jakaa itsemme sellaisena kuin olemme ja tulemme todella kohdatuksi. Ihmissuhteita ajatellen haluan kuitenkin sanoa kirjoituksellani sen, että tulemme paljon suuremmalla todennäköisyydellä kuulluksi ja myös toisten kuulemaksi kun otamme ensisijaisesti siitä vastuun itse. Mutta kuinka?
Miten kuulla itseään?
Seuraava harjoitus on nimeltään itsekeskustelu. Pienenä pohjustuksena sille haluan sanoa, että itsemme kanssa keskustelu edellyttää meiltä läsnäoloa. Läsnäololla tarkoitan, että avaudumme aistimaan, tuntemaan ja havaitsemaan sen mitä koemme juuri nyt. Eli mitä mielessämme, tunnetasolla ja kehossamme tapahtuu.
Jotta voimme keskustella itsemme kanssa, meidän täytyy myös olla avoimia itsellemme, eli toisinsanottuna vailla päämäärää sen suhteen mitä meissä tapahtuu. Tämä sama asia pätee vyorovaikutukseen toisten kanssa. Et sinä voi tutustua toiseen, jos et avaa sinua toisella sellaisena kuin olet. Eikä sinua kiinnosta tutustua sinuun, jos toinen ei kuuntele sinua ilma agendaa vaan pyrkii jollain tavalla ohjaamaan sinua jonnekin. Sama pätee keskusteluun ja ystävystymiseen itsemme kanssa.
Kun teet alla olevan harjoituksen, muista, että kapasiteetti olla läsnä ja kuulla itseään on asia, joka kehittyy harjoittaessa. Ihan kuin mikä tahansa muukin kapasiteetti.
Itsekeskustelu -harjoitus
Varaa itsellesi rauhallinen tila, jossa sinua ei häiritä seuraavaan n. 15 minuuttiin. Istu sitten alas tuolille ja aseta ajastin soimaan 10 minuutin kuluttua. Hengitä vähintään kaksi kertaa rauhassa syvään sisään ja syvään ulos. Anna sitten oman huomiosi levätä siinä mitä aistit, tunnet ja havaitset. Millekään ei tarvitse tehdä mitään, riittää, että huomaat.
Kysy sitten itseltäsi ääneen kysymys: mitä minussa tapahtuu juuri nyt? Vastaa sen jälkeen kysymykseen ääneen. Huomaa, että tarkoitus ei ole analysoida, löytää selityksiä tai ratkaista mitään. Vaan kuvailla tekemiäsi havaintoja. Ehkä tunnet levottomuutta. Hyvä, sanoita se ääneen itsellesi. Ehkä koet, ettet osaa tai ymmärrä mikä tämän harjoituksen idea on. Hyvä, sanoita se ääneen itsellesi. Ehkä sinua alkaa naurattaa. Hyvä, sanoita se ääneen itsellesi. Kun olet sanoittanut ääneen sen mitä juuri nyt huomaat, kysy kysymys uudelleen ääneen ja vastaa siihen ääneen. Jatka tätä kysymisen ja tunnustelevan vastaamisen ketjua kunnes kello soi. Kysy sen jälkeen vielä itseltäsi miten huomaat harjoituksen vaikuttavan itseesi.
Mitä hyötyjä siitä on, että opimme kuulemaan, näkemään ja ymmärtämään itseämme?
Ihminen voi kieltämättä elää normaalin elämän myös ilman taitoa tulla kuulluksi. Soisin kuitenkin jokaisen oppivan kyseisen taidon koska silloin voimme todella kokea monien tarpeidemme täyttyvän. Toinen syy on se, että kun tässäkin asiassa osaamme ottaa konkreettisesti vastuun itsestämme, annamme pääasiassa ihmisuhteisiin kohdistuvalle odotukselle mahdollisuuden raueta ja voimme alkaa nähdä toiset erillisinä ihmisinä sen sijaan, että he olisivat välineitä tarpeidemme täyttymiselle.
Ihmissuhteet ovat mielestäni yksi parhaita asioita elämässä. Ja toisen ihmisen kohtaaminen edellyttää kokemukseni mukaan sitä, että pystyn todella jakamaan itseni toiselle. Tämä mahdollistuu kun osaan kuulla ensin itseäni.
Kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi tulemisen taito auttaa meitä myös työpaikalla. Saamme paljon parempi tuloksia palavereissa kun menemme sinne selkeinä itsestämme ja osaamme kommunikoida toisille selkeämmin omat näkemyksemme. Yhtälailla taito auttaa siinä, että opimme ottamaan kontaktin suurimpaan voimavaraamme, eli itseemme. Jokaisella meistä on ideoita, näkemyksiä, pontentiaaleja sekä resursseja, joiden jakaminen on helpompaa kun osaamme ottaa niihin yhteyden keskustelemalla itsemme kanssa läsnäolevasti.
Koska taidot, joista puhun ovat parantaneet elämääni radikaalisti, olen rakentanut näistä mielestäni jo peruskoulu opetukseen kuuluvista työkaluista ja taidoista verkkokurssin, jolle voit osallistua kotoasi. Kurssin nimi on Kuulluksi tulemisen taito ja löydät sen täältä. Olet erittäin tervetullut mukaan ammentamaan samoja tuloksia, joista minä ja jo useampia sata osallistujaa on saanut ammentaa.
Jos et jostain syystä pääse tällä kertaa mukaan, suosittelen sinulle jakamani harjoituksen hyödyntämistä säännöllisesti.
Lue lisää: